Lukijalta: Valinnanvapautta kuntoutukseen saa kysymällä

Eri terapioissa valinnanvapauden määrä vaihtelee sen mukaan, miten palvelun järjestäjä on valinnanvapaudesta huolehtinut. Voimakkaimmillaan valinnanvapaus on silloin, kun hoidon maksaa kuntoutuja itse. Muissa valinnanvapaus riippuu siitä, miten hoidon järjestäjä, kuten kuntayhtymä tai vakuutusyhtiö, on valinnanvapauden olemassaolosta huolehtinut.

Kaikissa tapauksissa kuntoutujaan, kuten fysioterapia-asiakkaaseen, sovelletaan lakia potilaan asemasta ja oikeuksista. Potilaslain viides pykälä takaa sen, että kuntoutujalle on kerrottava eri hoitovaihtoehdoista: myös siitä, mitä vaihtoehtoja asiakkaalla on palveluntuottajan valintaan liittyen.

Tämä pätee lakisääteisesti niin kuntiin, hyvinvointialueisiin kuin vaikkapa lääkärikeskuksiin.

Hoitovaihtoehtojen selvittämisen jälkeen hoidossa on potilaslain seuraavan pykälän, eli 6 pykälän mukaan edettävä mahdollisuuksien mukaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos potilas tässä vaiheessa esittää toiveen hoidon jatkamisesta esimerkiksi itselle tutun terapeutin tai terapiayrityksen kanssa, tulee tätä toivetta kunnioittaa, mikäli se on mahdollista lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Useimmiten se on täysin mahdollista, ja vain järjestelykysymys.

Jatkohoito voidaan toteuttaa alihankintana, kunnallisessa mallissa palvelusetelillä tai ostopalveluna ja vakuutusyhtiön tapauksessa vakuutusyhtiön korvaamana hoitona.

Paras työkalu valinnanvapauden avuksi on siitä kysyminen ja sen vaatiminen.

Valitettavan usein valinnanvapautta ei osata vaatia. Syytä ehkä olisi, sillä muutoin asiakkaan ohjaus perustuu potilaan edun sijaan pelkästään taustalla vaikuttaviin sopimusjärjestelyihin. Käytännössä tämä saattaa näkyä esimerkiksi siten, että edestakainen matka terapeutille voi alueesta riippuen olla jopa tunteja tarvittavaa pidempi.