Veräjän luota alkoi suuri seikkailu – Elämäniloinen iskelmätähti Eila Pienimäki täytti 80 vuotta

Eila Pienimäki nauttii elämästä metsän keskellä Ikaalisissa. Hän lenkkeilee säännöllisesti ja ruokkii esimerkiksi pihassa viihtyviä lintuja. Kuva: Rami Marjamäki

Muusikkopariskunnan Eila Pienimäen ja Jorma Kuukkulan rakkaus roihuaa yhä palavana. Kuukkula toimii vaimonsa managerina ja hoitaa esimerkiksi keikkojen käytännön järjestelyt. Kuva: Rami Marjamäki

"Älä kulta ujostele. Tule lähemmäksi halaamaan minua. Ei me nyt suudella", Eila Pienimäki ohjeistaa valokuvaa otettaessa miestään Jorma Kuukkulaa.

Muusikkoparikunnan rakkauden roihu ei ole sammunut yli kolme vuosikymmentä jatkuneen yhteiselon jälkeen. Pienimäki ja Kuukkula elävät onnellisia eläkepäiviä Ikaalisten Pukaran maalaiskylässä.

Elämäniloinen ja pirteä Eila Pienimäki täytti maanantaina 80 vuotta. Iskelmätähden 60-vuotista taitelijauraa juhlistava konsertti pidetään sunnuntaina Jämi Areenassa.

Pienimäen läpimurto iskelmätaivaalle tapahtui kuusi vuosikymmentä sitten Toivo Kärjen säveltämällä foksilla Vanhan veräjän luona.

Maalaisaiheinen kappale laitettiin Jos petät minut -levyn b-puolelle, koska sen menestykseen ei uskottu. Reino Helismaan sanoittamasta laulusta tuli kuitenkin yksi aikakauden suosituimpia iskelmiä ja Pienimäen uran isoin hitti.

"Ihmiset pyytävät aina keikoillani, että laulathan sinä sen Veräjän. Vedän kappaletta perässäni koko ajan, mutta se ei ole minulle vastahakoista. Vanhan veräjän luona on kappaleena ihanan kiltti ja luomu", Pienimäki sanoo.

Hän muistuttaa, että Suomi oli 60 vuotta sitten hyvin erilainen maa kuin nyt. Maaseutu oli täynnä lehmäaitauksia eli veräjiä.

"Pariskunnat ovat tulleet kertomaan minulle keikoilla, että he tekivät treffit vanhan veräjän luona. Lehmät päästettiin kesälaitumelle syömään tuoretta ruohoa ja lypsettäväksi. Veräjien luona on tapahtunut monenlaisia rakkaustarinoita."

1950-luvulla sota-aika oli vielä lähellä, ja kun tanssimiseen saatiin lupa, maaseudulle nousi lavoja kuin sieniä sateella. Laulu on elänyt sukupolvesta toiseen ja maalaisnostalgia puree yhä tanssiyleisöön.

Julkinen esiintymisen makuun Eila Pienimäki pääsi jo 2,5-vuotiaana, kun hänet vietiin Markus-sedän radion lastentunnille Mikkeliin. Pikkuinen Eila pelkäsi kauheasti, miten hän mahtuu radioon.

Markus-setä tuli Pienimäkeä vastaan ja hän oli oikein sydämellinen mies.

"Sinisilmäisenä ja kiharahiuksisena tyttönä minä olin varmaan aika kiltin näköinen. Markus-setä kertoi, että me kävellään tuonne mikrofonin luokse ja hän laittaa mikrofonin sellaiseen asentoon, että yletyn laulamaan. Esiintymisestä en muista mitään, koska laulaminen oli toinen nimeni."

Töysässä kasvanut Pienimäki pääsi 16-vuotiaana veljensä Mauno Pienimäen luotsaaman tanssiyhtyeen vakituiseksi laulusolistiksi. Hän lauloi ajan suurimpia hittejä kuten "Suklaasydäntä" ja "Tiikerihaita", ja yleisö oli riemuissaan.

Mauno Pienimäki kehotti siskoaan osallistumaan Musiikki Fazerin kykyjenetsintäkilpailuihin. Eila Pienimäki voittikin kilpailun Seinäjoella, Vaasassa ja Lapualla.

Toivo Kärki näki nuoren tytön lahjakkuuden, ja levymogulista tuli Pienimäelle todellinen isähahmo.

"Menetin oman isän, äidin ja rakkaan veljeni, kun olin 18-vuotias. Elämäni muuttui mustaksi aukoksi, kävin vain haudoilla ja itkin. Kirjoitin kirjeen Toivo Kärjelle ja kerroin, että lopetan laulamisen."

Kärki vastasi pitkällä kirjeellä. Hän kehotti Pienimäkeä kuivaamaan kyyneleet ja muuttamaan pienestä Tuurista Helsinkiin Aino-siskon luokse. Kärjen mukaan Pohjanmaalla laulajanalun lahjat menisivät hukkaan maatalon emäntänä.

Pienimäki täytti säveltäjälegendan toiveet. Hän muutti Helsinkiin, osallistui Sibelius-akatemiassa iskelmälaulukoulutukseen ja valloitti myös pääkaupungin vaativan yleisön sydämet.

Hän vei kotiin SM-pokaalin iskelmälaulukilpailuissa, ja myös yleisön suosikkipokaalin.

"Toivolla oli ihana hymy huulillaan ja sain allekirjoitettavaksi viiden vuoden levytyssopimuksen. Hän sanoi, että olen tehnyt kaiken, minkä pyysin. Nyt on minun vuoroni."

Eila Pienimäen ensimmäinen levytys Itke en lemmen tähden julkaistiin marraskuussa 1958.

Pienimäki keikkaili 1960-luvun alkupuolella ahkerasti silloisen aviomiehensä Juhani Korjuksen orkesterin laulusolistina.

Tilanne muuttui dramaattisesti, kun hän tutustui Suomessa vierailleeseen amerikkalaiseen seiväshyppääjään John Crameriin, joka vei Pienimäen 1966 mukanaan Yhdysvaltoihin. Avioparille syntyi tytär Karen seuraavana vuonna.

Yhdysvalloissa Eila Pienimäki päätti, että pieni perhe tarvitsee rahaa ja haikaili takaisin estradeille. Perheenäiti sai varattua tapaamisen seattlelaisen agentin kanssa.

Huoneessa oli pyöreä mies paksu sikari suussaan. Agentti ei kiinnittänyt mitään huomiota Pienimäen laulunäytteisiin. Hän mittaili vain tämän vartaloa katseellaan.

"Agentti ehdotti lopulta, että kyllä sinä töitä saat, kunhan strippaat välillä. Olethan eksoottinen tyttö revontulien maasta. Ei tänne tulla noin vaan laulusolistiksi."

Eila Pienimäki poistui ja huikkasi managerille, että en ole sellainen tyttö. Lopulta hän löysi kunnollisen agentin, johon hän saattoi luottaa. Pienimäki pääsi esiintymään Yhdysvalloissa ja Kanadassa hienoissa hotelleissa, clubeissa ja ravintoloissa.

"Amerikkalaisten lämmin henkäys tuli ja minä tiputin viimeisen pisaran luonteeni arkuutta ja epävarmuutta pois."

Pienimäki asui perheensä kanssa Yhdysvalloissa seitsemässä osavaltiossa ja vielä muutaman vuoden Meksikossa. Kunnianhimoinen nainen suoritti Atlantin takana myös akateemisen tutkinnon taidehistoriasta.

Onnettomaksi osoittautunut avioliitto oli lopussa ja vuonna 1980 Pienimäki palasi Suomeen. Toivo Kärki ei ollut unohtanut suojattiaan, vaan järjesti hänet jälleen levyttämään.

Laulajatähden onnistunut comeback tapahtui Reino Markkulan säveltämällä laululla On aina toukokuu. Yleisö halusi Pienimäeltä nostalgiaa, ja hän oli fiksusti opetellut laulamaan Meksikon vuosinaan ajan suurimmat suomalaiset hitit.

Pienimäki halusi soittaa mieluummin tanssilavoilla kuin ravintoloissa. Ohjelmatoimisto suositteli hänelle Jorma Kuukkulan orkesteria, josta kaikki artistit pitivät. He soittavat nuoteista, eivät esiinny humalassa eivätkä ole yököttäviä tyyppejä.

Toimisto järjesti Pienimäen ja Kuukkulan yhteiselle keikalle Isojoen kuplahalliin 18. syyskuuta. Eila vapisi kylmissään pienissä hepeneissä. Tanssiminen saisi veren kiertämään ja Pienimäki pyysi, että joku bändin pojista hakisi hänet valssiin.

"Jorma ponnahti ylös kuin vieteri ja veti tanssissa minut todella lähelle. Sellainen röyhkeys ärsytti ensin. Tykästyin kuitenkin pian tähän turvalliseen ja luotettavaan mieheen", Pienimäki hymyilee 11 vuotta nuoremmalle puolisolleen.

Suhde kehittyi nopeasti, vaikka molemmat olivat vielä tahoillaan naimisissa. Pariskunta muutti yhteen Tampereelle vuonna 1986 ja häitä tanssittiin 1994.

Pienimäki ja Kuukkula ovat asuneet Ikaalisissa Jorma Kuukkulan itse piirtämässä ja rakentamassa puutalossa yli kaksi vuosikymmentä. He nauttivat elämästä metsän keskellä. Pihassa käy kettuja, supikoiria ja kuusitiainen syö Pienimäen kädestä.

"Rakastan lintuja ja kaikkia eläviä olentoja. Ehkä valoisa elämänasenteeni on pitkän urani salaisuus. Saan myös valtavasti voimaa taivaasta", Eila Pienimäki kertoo.

Laulamisen ja luonnon lisäksi 80-vuotiaan iskelmätähden intohimoja ovat maalaaminen ja kirjoittaminen. Ikaalisten kylpylän äänimiehen työstä eläkkeelle jäänyt Jorma Kuukkula toimii vaimonsa managerina.

"Me valvomme pitkälle puolille öin ja nukumme aamulla pitkään. Eilalle tulee yhä fanipostia kirjeillä ja hän haluaa vastata henkilökohtaisesti jokaiselle ihailijalleen", Kuukkula kertoo.