Esterataa juoksemassa Hilla Kalliomäki Kuva: Johannes Wiehn
Aarre: Metsäeskarissa lasten suhde luontoon muuttuu – "Metsään mennään säällä kuin säällä”
Metsäeskarissa opintoja tehdään neljänä päivänä viikossa luonnon keskellä. Lapset oppivat luonnosta ja kysyvät välillä niin kimurantteja kysymyksiä, että opettajan on turvauduttava luontokirjoihin.
Suunnistusta opiskeltiin laminoitujen karttojen avulla. Kuva: Johannes WiehnKouvolan Valkealassa pienessä metsikössä on kota ja lapsia kirmaamassa läheisen supan rinnettä ylös ja alas. Leikin äänet kantautuvat ohi kulkevalle pyörätielle, mutta kota ja viereinen varastorakennus maastoutuvat puiden lomaan.
Lastentarhanopettaja Riia Yrttimaa soittaa lehmänkelloa. Lapset tulevat vauhdilla kodan luo ja asettuvat istumaan rinkiin pöllien päälle. Alkamassa on uusi aamu Pikkuveturin päiväkodin metsäeskarissa. Metsä on kostea, mutta siitä huolimatta muutamalla tytöllä on vain leggarit ja tennarit.
”Eskaria on kestänyt vasta pari viikkoa, ja eskarilaisten vanhempia pitää vielä muistutella kunnon metsävarusteista. Metsään mennään säällä kuin säällä ja ympäri vuoden. Vain perjantaisin on sisäpäivä”, Yrttimaa kertoo.
Esiopetussuunnitelmassa puhutaan muuttuvista oppimisympyröistä. Metsä jos jokin on sellainen. Siellä opiskellaan laskemista lajittelemalla käpyjä ja kiviä. Kirjain- ja numeroharjoituksia tehdään piirtämällä maahan. Lasten luontosuhde muuttuu merkittävästi eskarivuoden aikana.
”Syksyllä eskarilaiset ryntäävät oravaa päin, keväällä he jo odottavat hiljaa, että orava tulee luokse. Lapset alkavat havaita lintujen ääniä ja näkevät jätöksiä, eivätkä he katko enää kävellessään oksia ja kasveja ja tallo ötököitä”, kertoo toista vuotta metsäeskaria vetävä Yrttimaa.
Aluksi joku saattaa miettiä, että mitä tehdään, kun ei ole leluja, mutta pian metsästä alkaa löytyä puuhaa. Esimerkiksi tällä retkellä huomataan kaatunut mänty, ja pari poikaa rupeaa käyttämään sitä tasapainoratana. Työtehtäviäkin on tarjolla.
”Pian eskarilaiset pääsevät kantamaan viisi mottia puuta varastoon talvea varten, sillä kodassa on kamiina.”
Metsäeskarissa tehdään ompelutoitä pihlajanmarjoista ja taidetta luontokappaleista, kuten oksanpätkistä ja jäkälästä. Kuivataan lehtiä ja pötkötellään pressun päällä kuuntelemassa satua paljaan taivaan alla. Luonnontuntemus kasvaa koko ajan.
Opetustuokio voi keskeytyä, kun nähdään vaikkapa jokin eläin tai tehdään muu luontohavainto. Silloin tartutaan hetkeen.
”Luulin tietäväni paljon eläimistä ja kasveista, mutta joudun turvautumaan usein luontokirjoihin lasten kysymysten takia”, Yrttimaa sanoo hymyillen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
