Pohjois-Korean maataloudessa on omat haasteensa: "Jos johtaja on kirjoittanut jotain viljelystä, se on absoluuttisesti oikein"

Kuusankoskelainen Markku Toimela työskentelee kehitysyhteistyössä helluntailaisjärjestö Fidan kautta. Toiminta on ennen kaikkea materiaalista. "En ole pastori enkä pappi", hanketyöntekijä summaa. Kuva: Lari Lievonen

Markku Toimela on matkustanut aina. Lapsena nuori kuusankoskelainen lomaili vanhempiensa kanssa Lapissa, Ruotsissa ja Norjassa.

Matkakokemukset olivat Toimelalle tärkeitä, sillä perhe tuli toimeen, vaikkei hallinnut paikallisia kieliä.

"Se on tuonut rohkeuden, että voin lähteä kielitaidottomana minne vaan."

Rohkeus on vienyt pitkälle. Kouvolassa asuva Toimela, 62, on tähän mennessä vieraillut 50 maassa. Erityisen paljon aikaa hän on viettänyt avustustyöntekijänä Bangladeshissa, Mongoliassa ja Pohjois-Koreassa.

Suomen helluntailaisten lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Fidan kautta työskentelevä Toimela on tottunut kohtaamaan ihmisiä, minkä huomaa nopeasti hänen kanssa keskustellessaan.

Katsekontakti on lähes jatkuva, minkä ansiosta läsnäolo on aitoa. Vieraissa maissa matkatessa kehonkielen hallinta on osa ammattitaitoa.

"Minun pitää joka aistilla miettiä, miten voitan vieraan ihmisen luottamuksen. Sieltä tulee kulttuuri, uskonto, ikä sekä naisten ja lasten asema vastaan."

Vierailluista kohteista yksi on erityisen silmiinpistävä, nimittäin suljettuna valtiona pidettävä Pohjois-Korea. Toimela on kuitenkin käynyt maassa 31 kertaa.

Kouvolalaismies kummeksuu omien kokemustensa perusteella maan yksipuolista mainetta. Se tulee esille hänen kehitysyhteistyökokemuksistaan kertovasta kirjasta Salakahvilla Pohjois-Koreassa, jonka hän on laatinut yhteistyössä toimittaja Kaj Aallon kanssa.

Pian keskustelun aluksi Toimela tosin myöntää, että kirjan nimi on hieman hämäävä.

"Olen ollut joka maassa salakahvilla."

Salakahvittelu ei tarkoita varsinaista piilottelua vaan ihmisten kohtaamista ilman erillistä organisointia. Se on matkaajan mukaan paras keino päästä vieraaseen kulttuuriin sisälle.

Usein tapaaminen ei myöskään tarkoita konkreettista kahvittelua vaan esimerkiksi monissa Aasian maissa teen juontia. Kyse on siis luottamuksen voittamisesta ja toimintakulttuurin ymmärtämisestä.

"Haluan kaikkialla tietää sikäläisestä tilanteesta. Kahden kesken voin kysyä aroista asioista ja selvittää, miten onnistumme työssämme."

Työ on hyvin käytännönläheistä, mutta ilman tällaista perehtymistä se ei onnistuisi. Paikan päällä pitää joka kerta oppia kantapään kautta, miten asiat toteutetaan.

Esimerkiksi Pohjois-Koreassa Toimela on osallistunut sairaaloiden kunnostamiseen ja maanviljelyksen tukemiseen.

Hierarkkisessa luokkayhteiskunnassa edes perunavarastojen uudistaminen ei ole helppoa. Käytännössä uusien ideoiden kanssa pitää kulkea hierarkkisesti ylhäältä alas, valtiohallinnosta ruohonjuuritasoon.

Vaivannäkö kuitenkin kannattaa ja palkitsee tekijän.

"Hyväntekeväisyydestä tulee ihan mieletön draivi, kun näen, miten pienillä panoksilla voi auttaa lähimmäistä."

Maailmalle Toimelaa ei ole vetänyt pelkkä seikkailunhalu vaan myös pyyteetön kutsumus. Mallin hän kertoo saaneensa niin ikään helluntailaisilta vanhemmiltaan, jotka antoivat lahjoituksia ja ruokaa köyhille.

"Heidän elävä uskonsa toimi – ilman puheita."

Kristillinen vakaumus vahvistui seurakuntanuorissa, josta nuori Toimela löysi paikkansa. Lukihäiriöisen lapsen koulutaival oli ollut vaikea, mitä ujous ei helpottanut. Seurakunnassa tilanne oli eri.

"Seurakuntanuorissa en kokenut nolautuvani missään vaiheessa. Siellä ei arvostella. Koulussa jaetaan numeroita, laitetaan litran mittaan koko porukka."

Toimelasta tuli seurakunnan puuhamies. Hän organisoi tapahtumia ja toteutti niiden järjestelyjä käytännössä. Vuosien varrella nuorelle kävivät tutuiksi niin leiri-, pyhäkoulu- kuin soittokuntatoiminta.

"En ole ollut koskaan vahva soittamaan, mutta osasin pystyttää nuottitelineen ja järjestää keikkoja. Se antoi kasvualustan, jossa tunsin olevani kova jätkä."

Hanketyöntekijä kokee, että hänen elämäntarinansa tarjoaa hyödyllisen opetuksen nuorille: kuka tahansa voi menestyä vaikeuksista huolimatta.

”Olen halunnut tehdä tilaa sille, ettei akateeminen koulutus ole ainoa tie kehitysyhteistyöprojekteihin, vaikka välillä voi olla hankala pitää puolensa.”

Oli hanketyöntekijän tausta mikä tahansa, helpolla hän ei aina työssään pääse.

Tämän Toimela on saanut huomata erityisesti Pohjois-Koreassa. Maan tunnettu johtajakultti on voimakas ja koskettaa myös pelloilla työskentelyä käytännönläheisesti.

"Jos johtaja on kirjoittanut jotain viljelystä, se on absoluuttisesti oikein. Minun pitää aina pohtia, miten saan myytyä uudet ajatukset paikallisille. Pitääkö perunat istuttaa aina tiettynä päivänä, vai voidaanko seurata säätilaa ja pellon kosteutta?"

Kouvolalaismies myöntää, että diktatuurin piirissä toimiessa omat arvot joutuvat usein puntariin.

"Pohjois-Koreassa kuljen kompromissien rajamailla, eli pohdin kyllä, pystynkö elämään ja työskentelemään siellä."

Avustustoimintaa kuitenkin tehdään ihmisten, ei poliittisen järjestelmän vuoksi. Toimela huomauttaa, ettei maan totalitarismi ole tappanut inhimillisyyttä.

"Kun korealaisten kanssa muodostuu työkaveruus, niin se pitää. He ovat luotettavia."

Hän toivookin, että kirjan avulla ihmiset näkisivät maan säänneltyä luokkayhteiskuntaa, puutetta ja militarismia pidemmälle.

"Sehän lyö vihaksi, kun media kertoo vain yhden puolen asiasta. Ovathan nämä elementit olemassa, mutta siellä elää ihan tavallisia ihmisiä."

Seuraava matka Pohjois-Koreaan on suunniteltu syksyksi. Toimelaa ei huoleta se, että kirjassa paljastettavat negatiiviset asiat estäisivät pääsyn maahan.

"Olen kertonut tekeväni kirjaa, näyttänyt kuvia, kysynyt käyttölupaa ja luvannut viedä teosta viisi kappaletta suurlähetystöön Ruotsiin."

Sen sijaan toimintaa hankaloittavat Sipilän hallituksen tekemät leikkaukset.

”Kun kehitysyhteistyöstä leikattiin 40 prosenttia, meillä loppui hammashoitoprojekti Pohjois-Koreassa. Yksi sairaala jäi kesken.”

Tilanne on tuttu FIdan muusta toiminnasta: rahoitusta pitää kerätä usein omin voimin. Tilanne ei kuitenkaan lannista hanketyöntekijää.

”Sairaala tehdään loppuun, kun aloitettu on. Draivia pitää olla.”

Maanviljelyn ja terveydenhuollon edistäminen ovat olleet Pohjois-Koreassa tärkeitä asioita. Toimela uskoo, että Suomella olisi monelle muullekin maalle annettavaa niiden kehittämisessä.

Toisaalta kehitysyhteistyössä saadut kokemukset ovat sovellettavissa myös Suomeen.

"Bangladesh, Mongolia ja Pohjois-Korea ovat opettaneet, että jokaisen maan tulee omavarainen ruuantuottajana – ihan ehdottomasti."