Odottamaton muutostekijä, elämä

Nuorin lausuu maagisen sanan ”akka” kun olen vihdoinkin saanut lapset ulkotamineisiin ja lähtökuoppiin. Vaatekerrokset pois, pyllyn pesu, uusi pukeutumiskierros puhtaisiin vaatteisiin ja toinen startti metsäretkelle. Pitkään ja hartaasti odotettu sukulaiskyläily, auto jo lämpiämässä, pakaasit pakattuna takakontissa, kun isompi lapsi oksentaa kaaressa koko eteisen täyteen sulamatonta ruokaa. On se koulussa jyllännyt vatsainfluenssa sittenkin tarttunut. Perutaan lähtö.

Elämänhallinta. Siinäpä termi, joka ohjaa harhaan oikein urakalla. Miten hallita jotakin, joka on perusluonteeltaan kaoottista? Suurempi äly kaiken takana saattaa löytyä, mutta kontillaan eteisen lattiaa jynssätessä sen viisaus tuntuu vähintään kyseenalaiselta.

Elämä on muutosta, kaaosta, uuden oppimista ja vanhasta luopumista. Oli sitten kyse talvivaatevarastosta tai yksilön kanssakäymisestä maailman ihmeellisyyksien kanssa. Olen alkanut kutsua tätä odottamatonta muutostekijää kaaosfaktoriksi. Tilanteen ulkoistaminen tämän mystisen kolmannen osapuolen aiheuttamaksi helpottaa.

Elämää ei voi hallita. Sen liikkeisiin ja opetuksiin voi vain mukautua. Parhaimmillaan elämä kantaakin kuin aallot, kevyesti keinutellen. Ja vaikka myrsky ja pärskeet kuinka sapettaisivat, ei hallitsematonta voimaa voi kahlita. Kyse onkin siitä, kuinka hyvin itsensä hallitsee elämään ja sen kaaosfaktoreihin nähden. Ja luottaa, että elämä kantaa, kaikesta huolimatta.