MT 100 vuotta sitten: Venäläisille maistuu suomalainen maito – Imatralla vesi söi paviljongin

MT:ssä mainostettiin rukiin kylvöjen alla kalkkityppeä. Kuva: Kansallisarkisto

Heinä- ja elokuussa 5,000 litraa, sen jälkeen 10,000 litraa päivässä.

Maaseudun Tulevaisuuden saaman tiedon mukaan on Suomen Pietarissa oleva pääkonsulivirasto ulkoasiainministeriölle ilmoittanut, että Venäjän ulkomaankaupankomissariaatin lisenssiosasto on t.k. 1 päivän istunnossa myöntynyt ”Trudsojuksen” anomukseen saada tuottaa maahan Suomesta koko ja sterilisoitua maitoa tammik. 1 päivään v. 1925 mennessä heinä ja elokuussa 5,000 litraa päivässä sekä sen jälkeen 10,000 litraa päivässä. Myöhemmin tullaan maitoa tuottamaan lisäohjeiden mukainen määrä. Anomus on hyväksytty sillä ehdolla, että Venäjän Helsingissä oleva kauppaedustusto vahvistaa suomalaisen osuustoiminnallisen liikkeen maidonhankintasopimuksen ja sillä velvoituksella, että ”Trudsojus” luovuttaa maidon keskittyneille kuluttajille, etenkin ”kuvernementin terveysosastolle” ja ”kansanvalistusosastolle”. Luoteisen alueen sisämaankaupankomissariaatti on katsonut myös tarkoituksenmukaiseksi väliaikaisesti tuettaa maahan maitoa Suomesta.

100 vuotta sitten oli jo melko kattavasti tuotteita rautakaupoissa. Kuva: Kansallisarkisto

Saimaan veden pinnan kohoamisesta on ollut seurauksena Imatran vesivoiman mahtava suureneminen. Imatra tarjoaa nykyjään mahtavuudessaan suorastaan peloittavan näyn. Äskettäin riuhtasivat vesimassat eräänä yönä mukaansa Alakosken valtion puoleiselta rannalta eräällä kalliolla sijainneen paviljonkikatoksen. Sen entisen sijaitsemispaikan ja koskiuoman välissä kohisee nyt vesi. Samainen paviljonki kuului kestäneen myrskyjen rynnistyksen suurena tulvavuonna, jolloin sitä kuitenkin oli erinäisillä vahvikkeilla suojattu. Kosken äyräällä kulkevaa tietä on täytynyt erikoisilla korokkeilla koroittaa, jotta voitaisiin sitä myöten kulkea.

Muutamia päiviä sitten on karhu Vuolijoen Vuottolahden Piiraalan karjasta raadellut yhden lehmän. Kun lehmän kaatopaikalla kävi ihmisiä, jotka koskettelivat haaskaa, ei karhu enää palannut haaskalle.