Geenivarojen tärkeys oivallettiin Suomessa aikaisin
Kotieläinten monimuotoisuuden säilyminen on kansainvälinen huolenaihe.
Ihmiset ovat jalostaneet yli 7 000 erilaista kotieläinrotua ja -kantaa sen jälkeen, kun ensimmäiset ruuantuotantoon jalostetut eläimet kesytettiin 12 000 vuotta sitten.
Nykyisistä roduista murto-osaa hyödynnetään laajassa mitassa ruuantuotannossa.
1992 allekirjoitettiin ensimmäinen monimuotoisuutta koskeva sopimus YK:n johdolla Rio de Janeirossa. Suomessa geenivarojen tärkeys oivallettiin kuitenkin jo ennen Rion sopimusta.
Työ aloitettiin nautasektorilla 1980-luvulla pitkälti emeritusprofessori Kalle Maijalan ansiosta. Hän toimi aktiivisesti kotieläinten monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
”Olimme kymmenen vuotta Rion kokousta edellä”, kotieläingenetiikan professori Juha Kantanen kertoo.
Riossa tehty sopimus koskettaa vain tuotantoeläimiä, mutta Suomen kansalliseen eläingeenivaraohjelmaan on sisällytetty myös koirat.
”Alkuperäisnautarotujen osalta pakastetun siemenen tilanne on hyvä. Myös lampailta siementä on kerätty jo monta vuotta. Suomenhevosella ja kotimaisilla koiraroduilla keräys on vasta alkutekijöissään”, Kantanen kertoo.
Eläinten siemenen säilöminen Huippuvuorten geenipankin kaltaiseen paikkaan olisi Kantasen mukaan riskialtista tautivaaran vuoksi. Siksi on parempi, että maat pitävät omia, pienempiä varastojaan.
Riittävän laajat geenivarannot ovat kotieläinjalostuksen elinehto. ”Hyödynnämme tällä hetkellä hyvin pientä osaa eläingeenivaroista.”
PNAS-tiedelehdessä julkaistun DNA-merkkitutkimuksen mukaan nykyisissä munijakanahybrideissä on vain puolet niiden kehittämiseen käytettyjen rotujen geneettisestä monimuotoisuudesta.
Tuulikki Viilo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
