Tietokoneaikaan siirtyminen aiheutti hankausta kustannusalalla – tällä vuosituhannella kirjoituskoneet jäivät lopullisesti historiaan

Suomessa lukeminen on vuodesta toiseen suosittu harrastus. Kuvassa kirjaston asiakkaat hakevat luettavaa kirjastoautosta Helsingissä vuonna 1988. Kuva: Rista Eeva SER / Helsingin kaupunginmuseo

Jos puhutaan kustannusalasta 1980-luvulla ja 2020-luvulla, yksi suurimmista eroista liittyy paperin määrän vähenemiseen, kertoo WSOY:n käännöskirjallisuuden kustannustoimittaja Alice Martin.

Martin aloitti freelance-kustannustoimittajana WSOY:llä vuonna 1985 ja on ollut talossa vakituisesti vuodesta 1993.

Martinin tie kustannusalalle kulki kääntämisen kautta. Hän teki ensimmäiset käännöstyönsä 1980-luvun alussa, ja hän on jatkanut kääntämistä siitä lähtien vähintään silloin tällöin ja sivutoimisesti.

Hän on kääntänyt esimerkiksi brittikirjallisuuden klassikoita William Shakespearesta Lewis Carrolliin, ja vuonna 2020 hän sai Jarl Hellemann -palkinnon George Eliotin (1819–1880) Daniel Deronda -romaanin suomennoksesta.

Kustannustoimittajan työssä jotkin työvaiheet ovat jääneet vuosien varrella kokonaan pois. Martin muistelee piirrelleensä 1980-luvulla lyijykynällä paperille malleja marginaaleista, otsikoista ja riviväleistä. Samat asiat ovat nykyään tuttuja kaikille, jotka ovat koskaan joutuneet käyttämään tekstinkäsittelyohjelmaa, mutta harva on enää opetellut hahmottamaan niitä kynällä.

Paperiaikaan työpäivä sai turhauttavan käänteen, jos käsikirjoituspino levisi lattialle ja vasta siinä vaiheessa huomattiin, ettei sivuissa ollutkaan sivunumeroita.

”Jokainen voi kuvitella, kuinka helppoa satoja sivuja oli järjestää uudelleen”, Martin huokaa.

Sitä mukaa, kun ala on sähköistynyt ja digitalisoitunut, ihmisten kohtaaminen on vähentynyt. Jos kustannustoimittaja ja kääntäjä tapasivat ennen kasvotusten, nykyään sekä käännöksen työstäminen että viestintä hoituvat sähköisesti.

”Ihmisten kohtaaminen on oikeastaan yksi harvoja asioita, joita kaipaan edeltäviltä vuosikymmeniltä. Muuten olen sitä mieltä, ettei menneeseen kannata haikailla, sillä ihminen ei keksi uusia asioita tehdäkseen tulevasta elämästä hankalampaa.”

Martinin työnkuva on huomaamatta laajentunut vuosien varrella, sillä erilaisten ammattinimikkeiden kirjo on vähentynyt. Mainostoimittajia tai sivunvalmistajia ei kustantamoissa enää ole. Myös erilaisten assistenttien ja sihteerien määrä on murto-osa entisestä.

”Kustannustoimittajalla on enemmän kokonaisvastuuta jokaisesta kirjaprojektista. Siinä on hyvätkin puolensa, mutta hankaluutta lisää se, miten monta ohjelmistoa pitää hallita alkaen siitä, että kääntäjien palkkiot saa maksuun.”

Martin muistelee, että hän haki aikanaan ensimmäiset käännöspalkkionsa käteisellä kustantamon alakerran kassasta. Käteisen liikuttelu on jäänyt historiaan.

Tietokoneet hiipivät alalle 1980- ja 1990-luvulla. Kustantaja alkoi hankkia kääntäjille tietokoneita muutoksen nopeuttamiseksi, ja kun kävi ilmi, että mieskääntäjät alkuun saivat koneen todennäköisemmin kuin naiset, se herätti närää.

Tietokoneajan alkuvaiheessa kaikilla kääntäjillä ei vielä ollut tiedostojen tallentaminen hallussa, ja muutaman kerran painoon oli vähällä lähteä käännöksen vanha versio.

Martin muistelee, että murrosvaihetta hankaloitti myös muutosvastarinta. Osa kääntäjistä ei olisi millään halunnut siirtyä tietokoneaikaan.

Vielä 2000-luvun alussa joku kääntäjä käytti kirjoituskonetta, mutta sen jälkeen tekniikka on ollut kaikilla sama. Tämä on helpottanut Martinin työtä, sillä hänen ei tarvitse enää murehtia esimerkiksi, viekö posti kirjeet ajoissa perille.

Martinin omassa työssä kiireen tuntu on muutenkin vähentynyt vuosien aikana. Yhtäältä työt on organisoitu paremmin kuin ennen, ja toisaalta elämänkokemus on tuonut luottamusta omaan osaamiseen.

”Nykyään aivoni hyväksyvät sen perusteellisuusasteen, jolla teen työni, eikä huono omatunto jää kolkuttamaan.”

• Suomen kirjamarkkinat koostuvat oppikirjojen, tietokirjojen ja kaunokirjallisuuden myynnistä.
• Kirjoja myytiin vuonna 2019 Suomessa 243 miljoonalla eurolla.
• Esimerkiksi äänikirjojen myynti kasvoi vuonna 2020 edeltävään vuoteen verrattuna 103 prosenttia.
• Vuoden 2020 kaksi myydyintä kirjaa (Forssén Ehrlin: Kani joka tahtoi nukahtaa ja Lehtinen: Wanted Janne ”Nacci” Tranberg) olivat äänikirjoja. Kolmanneksi myydyin teos, Barack Obaman Luvattu maa, oli myydyin fyysinen kirja.
• Lähde: Suomen Kustannusyhdistys