Perjantaivieras Mätäkuun juttu
Vuoden 1801 kesäkuussa Porin kaupunki paloi maan tasalle kirkkoa ja yhtä mökkiä lukuun ottamatta. Melkein heti palon jälkeen ehdotettiin, että kirkon ympärillä oleva ahtaaksi käynyt hautausmaa siirrettäisiin kaupungin ulkopuolelle niin sanottuun Hamppustenmäkeen, jossa siihen asti oli ollut tuulimyllyjä.
Perusteluna tälle siirrolle todettiin, että vanha hautausmaa ”oli tyyninä ja kosteina kesinä suuresti edistänyt liikkeellä ollutta mätäkuumetta”.
Oli siis olemassa aiempien kesien kokemuksista peritty yleinen käsitys ”mätäkuumeesta”, jota kosteus ja seisova ilma levittivät. Haavat märkivät ja tulehtuivat tuolloin helposti. Erityisesti helteisinä loppukesinä, jolloin kasvillisuus oli saavuttanut täyden mittansa ja huokui ilmaan kosteutta, olivat myös taudinsiemenet tarttuvia, kunnes ilmojen viilentyminen, syksyn kuivuus ja luonnon vetäytyminen kohti talvista lepotilaa ”puhdisti ilman”.
Tämä jakso on vanhan kansan mukaan mätäkuu tai mätäpäivät. Mikael Agricola kertoo sen ulottuvan 6. päivästä heinäkuuta elokuun 17. päivään, eli jakso kestäisi noin kuukauden ja kymmenen päivää. Nykyisen käsityksen mukaan kuun pitäisi olla määrämittainen ollakseen kuu, jolloin mätäkuuksi käsitetään aika 23.7.–23.8.
Horoskoopissa aurinko viipyy tuolloin leijonan merkissä. Tuolloin liha ja kala helposti pilaantuvat ja haavat ja puremat eivät parane. Nimitys on osuva, sillä loppukesän olosuhteissa lisääntyvät mädättäjäbakteerit, homeet sekä lahottajasienet.
Vuonna 2009 Töölön sairaalan kirurgit tekivät tilastollisen tutkimuksen mätäkuun aikana tehdyistä leikkauksista ja totesivat, että mätäkuun aikana on kaksinkertainen riski saada niin sanottu syvä leikkaushaavainfektio. Eli mätäkuu on luonnontieteen kannalta totta.
Suomessa, Ruotsissa ja Virossa kalenteritermi mätäkuu/rötmånad/mädäkuu katsotaan nykyään käännösvirheeksi alasaksan sanasta Rodendage (tanskaksi rodendagar), joka sananmukaisesti tarkoittaa ”koiranpäiviä”. Yläsaksaksi sama ajanjakso onkin Hundstage, englanniksi dog days ja latinaksi dies caniculares. Mutta mistä koirasta tässä on kysymys?
Tuo koira on taivaan kirkkain kiintotähti Sirius, jonka ikivanha nimitys monissa kielissä on Koira, Koiratähti, tai tähdistön mukaan Jousimetsästäjä Orionin koira. Sen ilmestymistä aamutaivaalle seuraa syyskesän kuumin jakso.
Välimeren leveysasteilla Sirius tuo mukanaan niin kovan kuumuuden ja kuivuuden, että kasvillisuus surkastuu ja kulottuu. Näitä turmion päiviä on Euroopassa kutsuttu koiranpäiviksi, koska niiden aiheuttajaksi katsottiin nouseva Sirius eli Koira.
Mätäkuun aika on myös käytetty hyväksi. Jos kerran vesat ja taimet menestyivät mätäkuun aikana huonosti eli niiden kasvuvoima oli heikoimmillaan, kannatti talonpojan perata niittynsä juuri tuohon aikaan sekä vesoa pajut pois ojista ja pellon pientareilta. Tätä tietoa sovelsivat myös saksit, jotka kutsuivat kaskeamiseen sopivinta puunkaato- ja juurimisaikaa nimellä Rodendage, Rodenmonat, josta koko käännösvirhe lähti.
Suomalaisittain mätäkuun jutulla on moderni sivumerkitys. Heinäkuun puolen välin jälkeen sanomalehdissä on pulaa uutisista. Lehtijuttuja ja uutissähkeitä tekevät kuitenkin virkeät nuoret kesätoimittajat.
Silloin uutisia ja juttuja tehdään kaiken maailman kummallisuuksista, luonnonoikuista ja kuriositeeteista. Kaikkien aiheiden todenperäisyyttäkään ei aina ehditä tai pystytä tarkistamaan. Muuan tällainen uutisaihe oli Ruokolahden leijona vuoden 1992 kesällä. Tuo leijona lienee ollut Venäjän puolella junaonnettomuudessa karkuun päässyt Puna-armeijan lemmikkileijona. Eli tämä mätäkuun juttukin oli tosi!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
