Ryssäntie kertoo karun tarinan hetkestä, jolloin Suomi vallattiin ja liitettiin Venäjään – ”Näitä paikannimiä on sensuroitu erityisen paljon”

Nimikyltit laittavat syystäkin mielikuvituksen liikkeelle, sillä syntyhistoria on usein värikäs. Kuva: Petteri Kivimäki

Ryssäntie-kyltti syrjäisessä keskisuomalaisessa maalaismaisemassa Karstulassa pistää silmään. Siinä se lienee seissyt uhmakkaana jo kauan, vaikka ryssittely pääosin loppui sodan jälkeen ja Neuvostoliitto oli ainakin virallisesti YYA-Suomen paras kaveri.

Päätän kysäistä kadunnimen alkuperää paikkakuntalaisilta. Karstula-Seuran puheenjohtaja Ilkka Salonen ei osaa antaa suoraa vastausta mutta arvelee sen liittyvän venäläisten läsnäoloon joskus muinoin Karstulassa ja heidän tekemiin linnoitustöihin, kun he sotivat Ruotsia vastaan.

Salonen kehottaa tiedustelemaan nimen syntyhistoriaa yhdistyksen sihteeriltä Hannu Patamaalta.

Otetaanpa kuitenkin sitä ennen välipuhelut parille nimistötutkijoille.

Osastonjohtaja Terhi Ainiala työskentelee Helsingin yliopistossa ja on usein haastateltu nimistöntutkija kesälomakauden lähestyessä, sillä kesälomareissuilla tuppaa tulemaan vastaan hämmentäviä paikannimiä.

Hänen mukaansa nimien alkuperän selvittäminen on melkoista salapoliisityötä ja vaatii ymmärrystä paikannimien synnystä. Pelkkiä sanakirjoja tutkimalla menee auttamatta metsään.

”Pohjana ovat paikannimikokoelmat. Useimmiten nimet johtavat juurensa luonnon ominaispiirteisiin tai ensimmäisten asukkaiden nimiin. Pitää tietää, kuinka ihmiset hahmottivat ympäristöään, tuntea alueen historiaa ja kielihistoriaa sekä pyrkiä ajassa taaksepäin tutkimalla kirjallisia lähteitä ja dokumentteja.

Jokin paikannimi voi kuulostaa tutulta mutta merkitä jotain aivan muuta. Ainialan oma mökkijärvi Lummenne Kuhmoisissa halkoo Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakuntaa ja on erinomainen esimerkki.

Monet ovat erehtyneet luulemaan nimen viittaavaan lumpeisiin, joita tässäkin järvessä on. Todellisuudessa nimi on muisto saamelaisista, jotka aikoinaan asuivat huomattavasti etelämpänä kuin nyt. Järvi tulee sanasta luoppal ja tarkoittaa joen järvimäistä laajentumaa. Samasta johdoksesta on tullut myös paremmin tunnettu lompolo.

Lääkeyhtiö Orion ihastui järveen ja sen nimeen niin paljon, että nimesi kosmetiikkabrändinsä vuonna 1970 Lumeneksi. Saamelaiset ovat siis tulleet monen naisen iholle jo usean vuosikymmenen ajan.

Hämäläisasutuksen vaikutus näkyy nimistössämme saamelaisia enemmän, vaikka monien nimien yhteys nykykieleen on kadonnut.

Emeritusprofessori Jouko Vahtola Oulusta on nimistötutkimuksen suuria kotimaisia nimiä ja tutkinut erityisesti asutuksen syntyä ja kehitystä Tornionjoen ja Kemijoen alueilla. Hänen mukaansa hämäläiset olivat ”superheimo”, joka eränkäynnin ja asutuksen saralla vaikuttivat eri puolilla maata.

”Hämäläismurteissa Tornio on johdettu keihäästä, Kemi on tarkoittanut niittyä tai kenttää ja Oulu puolestaan tulvavettä.”

Virka on usein liitetty alueen nimistöön. Silläkin on hämäläinen tausta mutta täysin eri merkitys kuin nykyään.

”Virkatie tarkoitti varhain hämäläisillä eränkävijän reittiä, jonka varteen he virittivät ansansa eli virkansa.”

Saamelaisten antamia nimiäkään hämäläiset eivät malttaneet olla sorkkimatta, joten kuhkes eli pitkä vääntyi heidän suussaan kukaksi. Niinpä kukka- tai kukkasalkuisia järvien nimiä on etelästä Lappiin, jossa ne ovat usein muodossa Kukas- ja Kuukasjärvi.

Vahtolan mukaan hämäläisillä on ollut aivan keskeinen rooli myös Savon ja Karjalan asutuksen synnyssä.

”Karjala ja Venäjä ovat vanhoja suomalaisia sanoja, kun taas ryssä on uudempaa perua.”

Ryssän liittäminen paikannimiin ei ole mitenkään harvinaista. Sellainen on esimerkiksi Ryssänkari Lauttasaaren edustalla Helsingissä.

”Ne liittyvät venäläisten käynteihin Suomessa usein ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikoina”, kertoo Ainiala.

Loppujen lopuksi nimet kielivät vähintään yhtä paljon antajistaan kuin kohteistaan. Kadut, saaret, järvet ja kylät kertovat Ainialan mukaan paikkakunnalla asuneiden ihmisten sanavarastosta ja käyttökielestä – eihän kukaan olisi antanut paikoille tunnistamattomia nimiä.

Tässä on loppujen lopuksi kaiken ydin. Ihmiset alkoivat nimetä paikkoja, jotta kulkeminen helpottuisi ja suunnistaminen olisi mahdollista.

”Oli järkevää yksilöidä saari niin, että se erottui muista. Kaikilla saarilla kasvaa kuusia, joten ei ollut järkeä nimittää sitä vaikkapa Kuusisaareksi. Jos kuusten joukossa kasvoi yksi pihlaja, oli ’Ykspihlaja’ paljon kuvaavampi nimi,” sanoo Ainiala.

Joskus vaihtoehdot tai mielikuvitus olivat vähissä, joten Riihipeltoja on Suomessa noin 5000. Ja kun tiloja ja niiden asukkaita nimettiin samalla tavalla, meillä on suuri määrä Koivuloita, Mäkelöitä ja Rantaloita.

Aika usein ihmiset antoivat paikoille ruumiinosan ja eritteiden nimiä, eikä ennen osattu olla yhtä häveliäitä kuin nyt. Polvi- ja Pääjärviä on mutta yhtä lailla Vittu- ja Paskalampia on ollut paljon, kuten myös kyrpä-alkuisia nimiä. Usein alatyyliset nimet kertoivat paikan hankalakulkuisuudesta tai kuvaavat muulla tavoin sen ominaisuuksista.

”Paskalampi on vasta toiseksi yleisin, sillä vielä suositumpi on Mustalampi. Molemmat kielivät lammen mutaisesta tai sameasta vedestä”, toteaa Ainiala.

Tosin aina oikeita nimiä ei kerrottu, kun paikkakuntien nimistöä siirrettiin suullisesta kansanperinnöstä kirjallisiin. Niinpä moni Vittulampi muuttui Vattulammeksi siinä vaiheessa, kun ujo yliopisto-opiskelija uteli paikallisilta asukkailta pienen järven nimeä.

Jotkut koiranleuat ovat immuuneja itsesensuurille. Karstulasta löytyy Ryssäntien lisäksi katu nimeltä Paska-Avenue. Jo jälkiosa kertoo, että syntyhistoriassa ei tarvitse palata satojen vuosien taakse.

Muutama vuosikymmen sitten luonnonkauniille paikalle Pääjärven kupeeseen rakennettiin jätevedenpuhdistamo, joten kansan suussa sille vievä tie sai nimensä alueella leijailevan hajun perusteella. Paska-Avenue virallistettiin kaavoihin, kansiin ja kyltteihin, kun samalle perälle nousi myöhemmin komeita taloja ja kaavoitettiin hintavia tontteja.

Ainiala hieman kavahtaa, kun puhutaan ”virallisista” nimistä. Niiden syntynsä on oma prosessinsa ja tarpeensa: asemakaavoihin tarvitaan nimet kaduille, toreille ja muille paikoille, ja ilman niitä ei navigaattoreistakaan olisi paljon iloa.

Palataan kuitenkin lopuksi Hannu Patamaan pakeille, joka ehkä osaa valottaa juuri tämän Ryssäntien synnystä Karstulassa.

”Nimi juontaa juurensa Suomen sodan taisteluiden aikaan 1808, kun Karstulassa käytiin suuri taistelu venäläisten ja ruotsalais-suomalaisten joukkojen välillä.”

Ruotsin tappio taistelussa tarkalleen 21.8.1808 tarkoitti sodan kääntymistä lopullisesti venäläisille ja Suomen liittämistä yli 100 vuodeksi Venäjään.

Patamaan mukaan venäläisten joukkojen on arveltu edenneen muun muassa Ryssäntien paikkeilta kohti Päällimen ja Pääjärven välistä Enojokea, jonka partaalla ratkaiseva taistelu käytiin. Taistelun muistona joen rannalla ovat Fieandtin kivet ruotsalaisia joukkoja johtaneen Otto von Fieandtin mukaan.

Vaan miten olisi käynyt, jos taistelu olisi päättynyt Ruotsin voittoon ja venäläiset karkotettu maasta? Ehkäpä kyltissä lukisi nyt Ryssvägen ja lähes tuplasti nykyisen kokoinen Ruotsi hakisi yksinään Nato-jäsenyyttä.

Lue lisää:

Keskisarja: Nimissä on historian henkäyksiä ja nykyajan hömpötyksiä

2,3 miljoonaa paikannimitietoa yli sadan vuoden takaa: Nimisampo-palvelu avautuu netissä tänään

Saariin hautaamisella oli Suomessa monia syitä: Kalma ja pedot eivät kulje veden yli