Pankkialalla työskentelevälle viljelijälle Kukka Backmanille maatila on sekä rakas koti että kannattava yritys

Angus-rotuiset emolehmät lekottelevat Kukka Backmanin takana Suomatkan tilan laitumilla. Lehmillä on tilalla myös tärkeä tehtävä perinteisten luontotyyppien säilyttäjinä. Kuva: Rami Marjamäki

Voikukasta keltaisen hakamaan reunaa varjostaa pieni pähkinäpensaslehto. Kesän mittaa metsälaitumeksi muuttuva siimes kiinnostaa Suomatkan tilan isäntää Kukka Backmania erityisen paljon.

"Täällä on aina kasvanut pähkinää. Nämä metsät ovat olleet aiemmin karjan laitumia ja on mielenkiintoista nähdä, miten laiduntaminen vaikuttaa niiden lajistoon."

Perinnebiotooppeja hoitavat laiduntavat angus-emolehmät, jotka tulivat tilalle muutama vuosi sitten. Aiemmin Suomatkan tilalle olleista emakkosioista luovuttiin ennen vuoden 2013 sukupolvenvaihdosta.

Lapsesta asti lehmiä rakastaneen Backmanin mukaan on tärkeää, että edelliset polvet antavat seuraavan isännän hoitaa tilaa omalla tavallaan ja tehdä omia ratkaisujaan. Hänelle on karttunut kokemusta sukupolvenvaihdoksista paitsi omalla tilalla, myös toisessa työssä Osuuspankin maa- ja metsätalousasiantuntijana. OP:lla hän onkin paljon tekemisissä sukupolvenvaihdosten kanssa.

Korkokengät kumisaappaisiin lennosta vaihtavan Backmanin mukaan maanviljely ja työ pankissa ovat hyvä yhdistelmä, eikä hän ole suinkaan ainoa OP:lla työskentelevä tilallinen.

"Siitä on suuri etu, että tietää tasan tarkkaan mitä käytäntö ja arki tiloilla ovat."

• Maanviljelijä, Kangasalla sijiaitsevan Suomatkan tilan isäntä ja Osuuspankin maa- ja metsätalousasiantuntija.
• Pitää tilalla angus-sukuisia emolehmiä ja ratsastushevosia.
• Koulutukseltaan agronomi. Opiskellut Tartossa Viron Maatalousyliopistossa.
• Asuu Helsingissä ja kotitilalla Kangasalla.
• Toimii jäsenenä MTK Helsingin johtokunnassa.
• Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi lasta, 8-vuotias Casimir ja 6-vuotias Caius.

Kukka Backmanin pojat Caius, 6, (vas.) ja Casimir, 8, ovat päässeet koronakevään etätöiden johdosta näkemään, millaista äidin lapsuuden arki oli. Kuva: Rami Marjamäki

Pankkityönsä tähden hän asuu arkiviikot Helsingissä, missä hänen lapsensa käyvät koulua ja esikoulua. Koronakeväänä lähes kaikki aika on kuitenkin kulunut kotitilalla Kangasalla.

Finanssimaailma tarjoaa hänelle kiinnostavan työn, joka on omanlaisensa kutsumuksensa sekin. Silti Backmanille ei ole kotitilan viljelyn voittanutta.

"Juureni ovat täällä syvällä ja tila on perheen ohella tärkeimpiä asioita elämässäni. Niin kauan kuin muistan, olen halunnut olla viljelijä."

Suomatkan tilan isäntäluettelo ulottuu 1500-luvulle asti. Backmanin suvussa tila on ollut runsaat sata vuotta. Hänen isovaarinsa osti tilan vuonna 1915 . Jo lapsena isännäksi aikonut Kukka teki tussilla isäntäluettelon viimeiselle sivulle oman nimensä. Puolison ja lasten kohdalla oli ollut silloin vain kysymysmerkkejä. Pikkuveljen syntymä oli ollut 6-vuotiaalle kova paikka.

Kylältä tultiin onnittelemaan, kun taloon syntyi isäntä. Backman muistaa itkeneensä, kun veljelle vietiin sairaalaan lelujontikka. Omat vanhemmat eivät koskaan ajatelleet, että tytöstä ei voisi tulla tilalle jatkajaa, mutta asenteet istuivat tiukassa.

"Asenteita kohtaa edelleen, mutta kun on tarpeeksi tietoa ja taitoa niin hommat lutviutuvat. Paikkansa joutuu silti lunastamaan enemmän."

Veljelle ei lopulta syttynyt samanlaista paloa viljelijän elämään kuin Backmanille. Nuoremmat sisarukset lähtivät maailmalle ja esikoinen sai toteuttaa ainaisen haaveensa viljelijän elämästä. Nyt Backman näkee samaa paloa viljelijän työhön myös nuoremmassa pojassaan.

Kertaalleen esikouluikäiselle Caiukselle oli jäänyt maatilalla käytössä olleet hanskat mukaan päiväkotiin mennessä. Kuusivuotias oli esitellyt vahvasti lehmältä tuoksahtavia kintaita muille ja kertonut ylpeänä: "Tältä minun Timantti niminen lehmäni haisee."

"Molemmat pojat ovat ylpeitä juuristaan ja kertovat niistä kavereilleen, mutta nuoremmasta huomaa, että hän haluaa alkaa viljelijäksi. Olen sukupolvenvaihdoksia tehdessä aina korostanut, kuinka tärkeää palo tähän työhön on", Backman sanoo.

Laitumen reunalla on aina kasvanut pähkinäpensaita. Kukka Backman odottaa kiinnostuneena, miten metsälaitumille pääsevät lehmät vaikuttavat luonnon lajiston rikkauteen. Kuva: Rami Marjamäki

Viljelijän urastaan varma Backman opiskeli agronomiksi Tartossa, Viron Maatalousyliopistossa. Lähtiessään hän ei puhunut sanaakaan eestiä. Opiskelupaikka valikoitui vanhempien kannustuksesta, sillä he olivat osakkaina suomalaisten omistamalla virolaistilalla.

Edes opinnot vieraassa maassa eivät saaneet Backmania pysymään poissa kotitilalta. Viikonloppuja rytmittivät ajo- ja lauttamatkat Virosta Suomeen.

"Jälkeenpäin sitä ihmettelee, mutta halu olla kotona tilan töissä oli vain niin kova", hän sanoo.

Virossa suoritetut opinnot valmistivat Backmanin mukaan myös hyvin Suomen maatalouden rakennemuutokseen. Etelänaapurissa tilojen omistajuus poikkeaa Suomesta ja maassa on huomattavan paljon suurtiloja.

"Neuvostomiehityksen aikana maatalous perustui suuriin kolhooseihin, jotka romahtivat Neuvostoliiton hajottua. Maat palautettiin alkuperäisille omistajille, mutta kolhoosien paikalle syntyi nopeasti nykyisenkaltaisia suurtiloja. Virossa on paljon osakeyhtiömuotoisia tiloja. Suomessa omistajuus on pysynyt vielä enemmän perhepiirissä", Backman kuvailee.

Virossa vuosikymmen sitten jyllännyt maatalouden rakennemuutos on tulevaisuutta myös Suomessa. Vaikka maatila on Backmanin mukaan koti ja isäntä yksi lenkki sukupolvien ketjussa, tulee tilaa ajatella myös yrityksenä.

"Maanviljely on liiketoimintaa ja siksi on tärkeää tehdä investointeja ja ajatella tulevaa myös kannattavuuden näkökulmasta, eikä tämä katso tilakokoa. Oma haaveeni olisi kasvattaa emolehmien määrää, mutta täytyy miettiä, millaisia investointeja kannattaa tehdä. Ajattelen itse, että tila on minulla lainassa. Siksi haluan hoitaa sitä niin, että seuraava sukupolvi voi jatkaa kevyempi reppu selässä."

Tilakeskuksesta kivenheiton päässä sijaitseva talo oli ennen osa Suomatkan tilaa. Rakennuksen ostaessaan Backman toteutti jo isänsä haaveena olleen tilakaupan. Kuva: Rami Marjamäki

Hyvään tilanpitoon liittyy Backmanilla myös ympäröivän luonnon vaaliminen, sillä ympäröivät maat ovat nekin osa tilan kokonaisuutta ja siihen liittyvää kulttuuriympäristöä.

Isännän saappaissa hän on voinut myös toteuttaa edellisen sukupolven unelman naapuritilan ostosta. Alun perin samaan tilaan kuulunut naapuritalo jäi asumattomaksi 1960-luvun puolivälissä. Nyt kivenheiton päässä sijaitsevaa rakennusta kunnostetaan kodiksi Suomatkan vanhalle isännälle.

Kevään aikana koronaepidemia on vienyt monet etätöihin. Myös Kukka Backman perheineen on viettänyt suurimman osan alkuvuotta kotitilalla. Backmanista on iloinnut mahdollisuudesta näyttää lapsilleen, miten hän on oman lapsuutensa arjen viettänyt.

Alkava kesä vierähtää sekin suurimmaksi osaksi Kangasalla. Vanhempi poika Casimir päätti keväällä alakoulun ensimmäisen luokan ja nauttii nyt pitkästä kesälomasta. Helsingissä käydään toisinaan jalkapalloharrastuksen perässä.

Kausityövoimaan liittyviä vaikeuksia lukuun ottamatta korona ei ole osunut erityisen voimakkaasti viljelijöihin. Ennemmin on esitetty arvioita, että kansainvälisten verkostojen epävarmuus lisää paikallisen tuotannon arvostusta.

Myös Backman haluaa uskoa, että kotimaisuudelle osataan jatkossa antaa arvoa, ja että muutos näkyisi myös viljelijöiden arjessa.