Työlästä rakkautta: Näin MT:n lukijat kertovat tilanteista, joissa parisuhde on muuttunut raatamiseksi – "Minun oletettiin pysyvän keittiössä valmistamassa ruokaa"

Omien tarpeiden mitätöiminen voi olla itsensä pettämistä ja itsearvostuksen puutetta. Tilanteeseen voi liittyä myös häpeää. Kuva: Timo Filpus

Maatila on elämäntapa.

Kulunut sanonta voi päräyttää mittarin punaiselle, jos ei koe työnjaon olevan reilu.

MT kysyi lukijoiltaan kokemuksia parisuhteen muuttumisesta työleiriksi. Vastauksia tuli vajaassa viikossa 163. Kitkaa aiheuttivat esimerkiksi aikansa eläneet käsitykset kodin työnjaosta ja se, ettei omalle vaivannäölleen saanut arvostusta: ”Osin vanhanaikaiset asenteet tulivat yllätyksenä. Miehet istuvat tatteina kahvipöydässä ja naiset pomppivat palvelemaan kahvia ja pullaa nenän eteen.

Tämä tuntuu minusta oudolta. Joskus pyydän aviosiippaani kantaan kahvia ja tuntuu kuin appivanhemmat jos nyt eivät pöyristy, niin ovat ihmettelystä ymmyrkäisinä. Aikuisen ihmisen sukkia keräilen ympäri taloa. – – Tuhlataan maatilan resurssia kun ei laiteta tavaroita paikoilleen vaan joku niitä myöhemmin kerää ja hyysää kaikkea.”

Maaseudulla projekteja tunnetusti riittää. Siitä oli kokemusta myös eräällä naisvastaajalla.

”Puoliso ei rauhoitu töistä tullessaan vaan poistuu talliin tekemään 'omia hommia' ja koko huushollin pyöritys jää minulle. – – Asioista on keskusteltu usein, varsinkin kun olen todella väsynyt arkeemme. Minua ymmärretään, mutta silti uhriudutaan.”

Psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja Pia Jaakkolalle kokemukset epäreilusti jakautuvasta työtaakasta ovat tuttuja. Hän tapaa maaseutuyrittäjiä Välitä Viljelijästä -verkoston kautta.

Mitään taikatemppuja asioiden korjaamiseksi ei ole, hän korostaa. Parisuhde ja yhdessä työskenteleminen vaatii toimivaa vuorovaikutusta.

”Työskentely maatilalla on lähtökohtana parisuhteelle hirveän haasteellinen”, hän sanoo. ”Kun keskinäinen vuoropuhelu tyssää, asiat menevät todella päin honkia.”

Lähtökohdat voivat olla hyvin erilaisia, mutta ne pulmat, mihin asiat päätyvät saattavat olla hyvin samantyyppisiä. Lähes kaikissa tulee esille keskinäisen vuoropuhelun väheneminen, Jaakkola kuvailee.

Sukutila lisää oman taakkansa, joka voi estää tekemästä ratkaisuja. Jaakkola toivoo, että ihmiset arvottaisivat oman hyvinvointinsa ja parisuhteensa nykyistä korkeammalle.

”Ihmettelen, millaisissa tilanteissa ihmiset sinnittelevät. Että oma terveys, mielen ja kehon hyvinvointi sekä parisuhde jää kaiken alle ja tilan asiat menevät kaiken edelle.”

Moni koki erityisen epäreiluna, jos he toisen kotitilalle muutettuaan eivät panoksestaan huolimatta saaneet osaansa tilan tuotoista tai omistuksista:

”Tykkään työstäni mutta koen inhottavaksi sen, että kehitän jonkun toisen omaa ja tuntuu kohtuuttomalta, että tila ei voisi olla yhteinen. Onneksi lapset edes perivät sen aikanaan, saan jonkun tarkoituksen omalle työlleni.”

Kodin ylläpito ja siivous voi muuttua kokopäivätyöksi, jos toinen ei tee osaansa. Eräs vastaaja rakasti miestään syvästi, mutta koki sekä appivanhempien että kotitöiden että talouden metatöiden kaatuvan hänelle. Tilanne sai harkitsemaan pois muuttamista.

Miespuolinen vastaaja kertoi olleensa appivanhempiensa maitotilalla ”talkoissa” vuosikaudet. ”Kummasti meni lusikat jakoon, kun tein tietoisen valinnan ja irtaannuin ilmaistyöjoukosta. Olen hyvinkin onnellinen, että pääsin siitä kolhoosista eroon. Seuraava talkoohenkilö onkin jo värvättynä.”

Työn ja usein myös vastikkeettoman työn tekeminen maatilalla on aika normaalia, muistutti eräs lukija. Iso kysymys on se, muistetaanko siitä kiittää. Kun työnjako toimii, parhaimmillaan yhdessä tekeminen on suhteen voimavara. Tärkeänä tekijänä vastauksissa nousi kumppanilta saatu arvostus:

”Kun kumpikin arvostaa yhdessä ja erikseen tehtyjä askareita ei jää kaunaa, jos työtaakka ei aina mene tasan”, muistutti eräs vastaaja. ”Ratkaisu on kliseinen: puhuminen, kiittäminen ja toisen arvostaminen.”

"Yleensä se menee kaavalla "sinä kun olet timpuri niin..." Ratkaisu tilanteeseen on yleensä ollut kommenttini, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Olen yrittänyt selittää, että jos jatkan vapaa-ajallani näitä töitä, niin käytännössä minun työpäiväni vaan jatkuu, helpostikin yli 16 tuntia päivässä ja viikonloput päälle."

"Aluksi auteltiin toisiamme tasapainoisesti molemmin puolin, mutta sitten kesällä tilanne muuttui. Kumppani alkoi vaatia minua tilalleen ja teetti minulla pitkää päivää, vaikka omalla kesälomallani olisin muutakin halunnut tehdä. Töistä kieltäytyminen aiheutti riitaa. Tehdystä työstä ei myöskään paljon kiitosta herunut. -- Tilanteeseen ei ole oikein löytynyt ratkaisua. Itse olen miettinyt vakavasti suhteen lopettamista."

"Teen raskasta kolmivuorotyötä. Mies käyttää kaiken vapaa-aikansa eräilyyn, metsästys- ja koiraharrastushommiin. Minä hoidan talon ja lapset. Esimerkiksi tänään mies on käynyt metsällä aamusta. Kolisteli minut neljältä hereille. Olen menossa ensi yöksi töihin ja tällä hetkellä mies nukkuu itse. Olettaa, että siivoan hänen nukkuessaan ja menen yövuoroon nukkumatta itse silmällistäkään päivällä."

"On mukavaa että saan osallistua mieheni elämään, vaikken maanviljelystä tai koneista niinkään ymmärrä. On kannustavaa kun hän opettaa minua ja jaksaa antaa rakentavaa palautetta. Jos ei ole valmis likaamaan käsiään niin ei kannata sekaantua maajusseihin."

"Alkujaan tilalla töissä vain mies, laajentumisen myötä myös minä töihin tilalle. Työtä ihan liikaa, koti lähes täysin minun vastuullani ja kolme alle 10-vuotiasta lasta myös. Miehen unelmaa tässä pöngätään. Olen loppu niin henkisesti kuin fyysisesti, en tiedä mitä pitäisi tehdä, että mies havahtuisi tilanteeseen. Hakea sairaslomaa?"

"Vaimo on erittäin hyvä keksimään kokoajan uutta tekemistä. Kotona ei saa hetken rauhaa ja omat asiat pitää tehdä yöllä kun muut nukkuvat. Jouduin jopa jäämään burn outin takia pois työelämästä, kun nukkumattomuus ja jatkuva kuormitus saivat minut räjähdyspisteeseen."

"Välillä tuntuu kuin oma palkkatyöni olisi vain harrastus ja minun oletetaan jaksavan ja venyvän maatalon töiden kanssa loputtomiin. Palkkaa en ole näistä töistä koskaan saanut, enkä tule saamaankaan. -- Tilanne on osin omaakin syytäni, pikkuhiljaa on vain tullut lisää ja lisää töitä, enkä ole osannut pitää puoliani riittävästi."

"Minun oletettiin pysyvän keittiössä valmistamassa ruokaa sekä miesystävälleni, että hänen perheelleen. Koin asian todella ahdistavaksi, alentavaksi ja vanhanaikaiseksi. Olisin todella mielelläni auttanut tilan muissa töissä kuten eläinten hoitamisessa, traktorin ajossa ynnä muussa (johon olen kovin kykeneväinen). En hyväksynyt rooliani keittäjänä ja sainkin tämän takia lähteä menemään. Joka päivä kaipaan miestä, maalla asumista ja hänen perhettään, mutta en hyväksy eloa hellan äärellä etenkään korkeakoulututkinnon suorittaneena."

"Muutin mieheni kotitilalle kolme vuotta sitten. Siihen loppui parisuhde, rakkaus, välittäminen. Minusta tuli miehelleni äiti ja hänen firmallensa ilmainen työntekijä. Firma on kehittynyt minun ansiostani kolmessa vuodessa paljon ja kesällä teimme kuukaudessa saman tuloksen kuin mitä mieheni äitinsä kanssa teki aiemmin puolessa vuodessa. Hoidan työt, markkinoinnin, myynnit. Mutta en ole mitään, en saa palkkaa, en ole oikeudellisesti perijä. Jos miehelleni tapahtuu jotain menetän kodin, eläimet ja työni."

"Yhtäkkiä olinkin appivanhempien omaisuutta. Meillä oli kuusi vapaapäivää kuukaudessa ja en yhtäkään saanut pidettyä, koska aina navetalla oli jotain. Kaduin heti sitä, että olin lähtenyt ulkopuoliselta töistä ja nykyisin olen katunut taloa. Puolisoni sukulaiset pitävät maatilaa julkisena paikkana. Tänne tullaan miten halutaan, lupaa ei kysytä kun jotain lainataan. Meidän piti myös elättää toinen miniä. -- Itsellä tuli jaksamisen seinä vastaan nyt yritetään pinnistellä. Itse olen harkinnut naapuritalon ostoa, että pääsisin omaan pihaan, ettei kukaan vain pölähtele sinne."