Kansainvälistä, sukupuolineutraalia tai omasta historiasta kertovaa – suomalaiset vaihtavat nimiään aiempaa hanakammin

Suomalaiset laittavat sukunimen vaihtoon yleisemmin kuin etunimen. Monet valitsevat uudeksi sukunimekseen esimerkiksi isoäidin tyttönimen. Kuva: Jukka Pasonen

Suhtautuminen nimeen ja nimien muuttamiseen on muuttunut sallivammaksi vuosien kuluessa, kertoo Digi- ja väestötietoviraston lakimies, julkinen notaari Eeva Niemenmaa.

"Nimeen ei koeta enää niin tiukkaa sidonnaisuutta kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten. Tämä heijastelee yhteiskunnan muutoksia muutenkin."

Vuonna 2019 voimaan tullut nimilaki sallii joustavammat nimiratkaisut kuin aiempi lainsäädäntö. Moni muistaa muutaman vuoden takaa uutiset siitä, miten uusi nimilaki mahdollisti esimerkiksi neljä etunimen ja yhdistelmäsukunimen antamisen lapselle.

Myös etu- ja sukunimen muuttamisesta tuli helpompaa. Niemenmaa kertoo, että uusi laki on hienoisesti kasvattanut nimenmuutosten suosiota.

Vuosina 2019 ja 2020 nimenmuutoshakemuksia tehtiin kumpanakin vuonna lähes 15 000. Lukuun sisältyvät kaikki muut nimenmuutokset paitsi avioliiton solmimisen yhteydessä tapahtuvat sukunimen muuttamiset, sillä ne eivät edellytä nimenmuutoshakemusta, vaan virkailija käsittelee asian avioliiton esteiden tutkinnan yhteydessä.

Nimenmuutokset eivät enää hoidu maistraatin tiskillä, sillä lainsäädäntö edellyttää kirjallisen päätöksen antamisen jokaisesta hakemuksesta, mikä taas vaatii, että hakemuksen käsittelee ihminen. Nimenmuutosasioita käsittelee Digi- ja väestötietovirastossa muutama kymmenen henkilöä, eli jokainen heistä käsittelee vuodessa keskimäärin satoja nimenmuutoshakemuksia. Tämän vuoksi käsittelyajat ovat jopa muutaman kuukauden mittaisia.

Oikeus nimen muuttamiseen koskee kaikkia Suomessa vakituisesti asuvia henkilöitä sekä ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia. Kuitenkin, jos Suomen kansalainen asuu vakituisesti Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa, hänen nimenmuutosasiansa käsitellään siellä.

Noin 70 prosenttia nimenmuutosasioista liittyy sukunimiin. Sukunimenmuutoksista suuri osa koskee henkilöllä aiemmin käytössä olleen sukunimen ottamista uudelleen käyttöön tai puolison sukunimen ottamista sukunimeksi tai sukunimen osaksi vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Suhteellisen yleistä on myös valita käyttöön omasta sukupuusta sukunimi, esimerkiksi isoäidin tyttönimi.

Vuosi vuodelta suositumpaa on keksiä itselle uniikki uudissukunimi. Niemenmaa huomauttaa, että uudissukunimiin liittyy muutama yleinen kompastuskivi.

Uudissukunimen pitää olla kotimaisen sukunimikäytännön mukainen, eli käytännössä yksiosainen, perusmuotoinen ja suomen-, ruotsin-, saamen- tai romaninkielinen sana.

Niemenmaa listaa esimerkkejä sukunimiehdotuksista, joita ei hyväksytä. Läpi eivät mene esimerkiksi kahta kieltä yhdistelevät sukunimet tai nimet, jotka kuulostavat esimerkiksi ruotsinkieliseltä, mutta eivät oikeasti tarkoita mitään. Oma lukunsa ovat von- ja af-alkuiset, aateliselta kalskahtavat nimet, joita ei myöskään päästetä uudissukuniminä läpi, sillä nekään eivät ole kotimaisen sukunimikäytännön mukaisia.

Sukunimen kielen ei kuitenkaan tarvitse olla oma äidinkieli, kunhan kyseessä on kotimainen kieli. Yleisimmin uudissukunimet sisältävät erilaisia luontoon liittyviä sanoja, kuten valtaosa kotimaisista sukunimistä muutenkin.

Etunimien muuttamisessa ei ole Niemenmaan mukaan havaittavissa varsinaisia megatrendejä, mutta hän on huomannut tietynlaisten etunimenmuutosten tulevan esille tavallista useammin. Ensinnäkin Suomen kansainvälistyminen näkyy myös etunimistön laajenemisena.

Lisäksi uusi nimilaki on vaikuttanut sukupuoli-identiteettiin perustuviin nimenmuutoksiin, joita tehdään Niemenmaan mukaan nykyään viikoittain. Nimien sukupuolisidonnaisuudesta voidaan poiketa henkilön sukupuoli-identiteetin perusteella.

Uusien etunimien on perinteisesti ajateltu vakiintuvan joko naisen- tai miehennimeksi, mutta kaikkien nimien kohdalla näin ei käy. Esimerkiksi nimet Ariel, Tuisku ja Muisto esiintyvät suhteellisen tasaisesti sekä naisten- että miestenniminä. Tällaisten neutraalien nimien suosio vaikuttaa Niemenmaan mukaan kasvavan.

Nykylaki on aiempaa avoimempi esimerkiksi lempinimeltä kuulostavien etunimien suhteen, joten Timppa- ja Pirre-tyyliset nimet menevät nykyään aiempaa helpommin läpi. Yksittäinen kirjain ei kuitenkaan voi olla nimi, vaikka henkilöä esimerkiksi J-P:ksi kutsuttaisiin.

Lain mukaan nimi ei saa aiheuttaa pahennusta tai haittaa. Niemenmaa kertoo, että vuosittain etunimeksi haetaan esimerkiksi Luciferia tai Haadesta, mutta kummankin merkitystä pidetään yleisesti niin kielteisenä, ettei niitä sallita Suomessa etunimiksi. Koska vastaavat nimet on kuitenkin voitu hyväksyä nimiksi jossain muussa maassa, Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelusta löytyy myös nimiä, joita ei Suomessa hyväksyttäisi nimeksi.

Jos huoltaja haluaa vaihtaa alaikäisen lapsen nimeä, 10 vuotta täyttäneen lapsen kohdalla se on mahdollista vain lapsen suostumuksella. Lakia tulkitaan eri tavalla vastasyntyneiden lasten kuin aikuisten nimenvaihtajien kohdalla.

"Aikuinen on haluamastaan nimestä harkinnan tehnyt, mutta pikkulapsen kohdalla haitta pitää arvioida eri lailla, jotta lasta ei esimerkiksi kiusattaisi nimen vuoksi", Niemenmaa kertoo.

• Jokaisella tulee olla vähintään yksi etunimi ja sukunimi.
• Etunimenmuutoksen käsittelymaksu on 55 euroa. Sukunimen muutoshakemuksen käsittelymaksu on 110 euroa. Jos hakee takaisin käyttöön omaa, aiempaa sukunimeä, käsittelymaksu on 55 euroa. Maksuja ei palauteta, vaikka muutosta ei hyväksyttäisi.
• Nimenmuutokseksi lasketaan myös esimerkiksi etunimien järjestyksen vaihtaminen tai väliviivan lisääminen nimien väliin.
• Jos etu- tai sukunimi tai molemmat ovat muuttuneet ulkomailla toisen valtion viranomaisen päätöksellä, nimitiedon tallentaminen on siinä tapauksessa maksutonta.
• Etunimien enimmäismäärä on 4. Yhdeksi nimeksi lasketaan myös yhdysmerkillä yhdistettävät nimet.
• Etunimeksi voidaan hyväksyä vain etunimi tai etunimistä muodostettu kokonaisuus, joka ei ole omiaan aiheuttamaan pahennusta tai haittaa tai joka ei ole etunimeksi ilmeisen soveltumaton.
• Kaikki käytössä olevat sukunimet ovat suojattuja.
• Sukunimi voidaan muuttaa uudissukunimeksi, joka ei ole kenelläkään vielä käytössä. Uudissukunimi ei saa aiheuttaa pahennusta tai haittaa eikä se saa sekoittua suojattuun tunnukseen, kuten tavaramerkkiin.
• Olemassa olevan sukunimen voi saada käyttöönsä, jos kyseessä on esimerkiksi oman suvun sukunimi korkeintaan viiden sukupolven takaa tai jos esimerkiksi vierasperäistä sukunimeä haluaa muuttaa helpommin käytettävään muotoon.
• Kahdesta eri sukunimestä, joiden käyttämiseen henkilöllä on oikeus esimerkiksi avioliiton vuoksi, voidaan muodostaa sukunimiyhdistelmä. Sukunimiä ei voi yhdistää kahta enempää.
• Sukunimiyhdistelmän nimet yhdistetään yhdysmerkillä tai kirjoitetaan erilleen. Sukunimien järjestys ja yhdysmerkin käyttö on valittava yhdistelmää muodostettaessa.
• Lähde: Finlex, Digi- ja väestötietovirasto