Jussi Vatasella on nimikkopöytä kotikulmien liikenneasemalla. Näyttelijän seurana aseman omistaja Esa Airaksinen.
Sukevalta Cannesin punaiselle matolle – näyttelijä Jussi Vatanen varttui yläsavolaisella lypsykarjatilalla
Aki Kaurismäen uusi elokuva Kuolleet lehdet sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla. Pääosan esittäjä Jussi Vatanen viljelee sukutilansa peltoja. Kantri haastatteli näyttelijää Sukevalla 2020.Sukeva
Näyttelijä Jussi Vatanen viljelee kotitilan peltoja sisarustensa kanssa. Hänet kuvattiin pellollaan vuonna 2020 Kantrin juttua varten. Kuva: Miska PuumalaJussi Vatanen, 42, astelee heinäkuisen pellon kupeeseen ja nappaa käteensä ohran tähkän. Nyt puhuu viljelijä-Vatanen.
”Satokaudesta näyttää tulevan kohtalainen, vaikka kesäkuussa vaivasi kuivuus”, hän tuumaa sateen tihuttaessa harmaalta taivaalta.
Vatasesta tuli osa-aikainen maanviljelijä viime vuonna, kun hänen kotitilallaan Sonkajärven Sukevalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Tila siirtyi Vatasen ja hänen kahden sisaruksensa haltuun.
Kun tieto sukupolvenvaihdoksesta levisi julkisuuteen, Vatanen alkoi saada kannustavia viestejä niin paikallisilta viljelijöitä kuin helsinkiläisiltä tuttaviltaan.
”En ole kohdannut minkäänlaista vähättelyä. Päinvastoin. Monet tutut ja tuntemattomat ovat kyselleet innoissaan, että voiko meidän viljatuotteitamme ostaa.”
16 hehtaarin pelloilla kasvaa kauraa ja mallasohraa. Paikallinen mikropanimo on kysellyt jo mallasta oluentekoa varten.
”Sitä tulee jossain vaiheessa myyntiin. Olemme mukana pienmallastamohankkeessa. Olen harkinnut myös oman kaurapuuron tekoa”, Vatanen kaavailee.
Vatasen kotitila sijaitsee 5-tien tuntumassa, noin kymmenen kilometriä Sukevan kirkonkylältä. Isä asuu tilalla. Jussi Vatasen äiti kuoli viitisen vuotta sitten.
Vatasen lapsuudessa kotitilalla oli parikymmentä lypsylehmää. Myös lapset osallistuivat maatilan töihin.
”Sain nuorena Sonkajärven kunnalta palkkaa, kun lomitin vanhempiani. Osaisin käyttää vieläkin vanhanaikaista lypsykonetta. Sukupolvenvaihdoksen myötä saan käyttää niitäkin työkoneita, joihin en penskana saanut koskea. Isä ei päästänyt minua nuorempana ajamaan puimuria tai kyntämään.”
Vatasen lapsuudenkodissa elettiin vanhan ajan maalaiselämää. Pöydässä oli vastalypsettyä maitoa ja suuri osa ruuasta tuli omasta maasta. Myös isovanhemmat asuivat lapsuudenkodissa.
”Sain isovanhempieni kautta kosketuksen talonpoikaisjuuriini. He olivat lähtöisin hyvin köyhistä oloista. Perin heiltä tietynlaisen elämänrytmin ja työmoraalin.”
”Sain isovanhempieni kautta kosketuksen talonpoikaisjuuriini. Perin heiltä tietynlaisen elämänrytmin ja työmoraalin.”
Perheessä satsattiin lasten harrastuksiin. Vatanen hiihti, harrasti yleisurheilua ja pelasi jalkapalloa Iisalmen Pallo-Kerhossa. Vanhemmat ajoivat viikossa satoja kilometrejä lastensa harrastusten takia.
Sukeva on Sonkajärven kunnan toinen kirkonkylä. Noin tuhannen asukkaan kylä tunnetaan parhaiten vankilasta. Kylän raitilla on ruokakauppa ja apteekki. Keskipäivällä ihmisiä on liikkeellä harvakseltaan.
Vatanen vie meidät Sukevan koululle, jossa hän kävi kuusi ensimmäistä koululuokkaa. Hän sanoo olleensa kiltti ja tunnollinen oppilas.
Mäennyppylän laella oleva vanha puurakennus isoine pihoineen herättää nostalgisia muistoja. Mieleen on jäänyt erityisesti vuonna 1987 pidetyt koulun 100-vuotisjuhlat.
Koulun takana on pururata ja urheilukenttä, jossa kasvaa heinää. Vatanen kertoo olleensa lapsena isänsä kanssa talkoissa levittämässä sahanpuruja pururadalle. Hän ymmärsi jo varhain yhteisöllisyyden merkityksen.
”Opin, että pienessä kyläyhteisössä ei tapahdu mitään, ellei ole itse tekemässä ja vaikuttamassa asioihin. Ei kukaan ulkopuolinen tule kylälle ja perusta urheiluseuraa, se täytyy tehdä itse.”
”Opin, että pienessä kyläyhteisössä ei tapahdu mitään, ellei ole itse tekemässä ja vaikuttamassa asioihin.”
Vatasen äiti työskenteli Sonkajärven kunnanvirastossa ja oli syntyjään kaupunkilainen. Isä oli maalta. Se antoi pojan elämään perspektiiviä.
”Vietin monta lapsuuden kesää mummolassa Vaasassa. Tietoisuuteni kasvoi ja opin, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja elämää on kotikylän ulkopuolellakin.”
Vatanen ei ollut vielä ala-asteella innostunut näyttelemisestä ja esilläolosta. Elokuvia hän kävi katsomassa nuorisoseuran pitämässä Kino Sukevassa.
”Silloin elettiin filmikelojen aikaa. Kelat kiersivät ympäri Suomea ja kun ne tulivat vihdoin tänne peräkylälle, niin ensi-illoista oli kulunut pieni ikuisuus”, Vatanen naurahtaa.
Koti ei ollut varsinainen kulttuurikoti, mutta äiti oli kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta ja vei lapsiaan lähiseudun teattereihin.
”Kiinnostuin näyttelemisestä vasta teini-ikäisenä, mutta en osannut ajatella näyttelemistä ammattina. Täältä pieneltä kylältä katsottuna elokuvaan pääseminen tuntui todella kaukaiselta ajatukselta.”
Jokainen sukevalainen saa syntymälahjana halun muuttaa pois, Vatanen heittää puolivitsinä. Hän tiedosti jo varhain lähtevänsä lukion jälkeen maailmalle.
Nuorena Vatanen ihaili Radio Mafian räiskyviä juontajapersoonia ja haaveili radiojuontajan ammatista.
Lukion jälkeen nuori mies nousi junaan Sukevan asemalta ja lähti Helsinkiin. Hän opiskeli Voionmaan opistossa radioalaa, mutta huomasi, että samassa koulussa toiminut näyttämölinja kiinnosti häntä enemmän. Lopulta hän päätti hakea Teatterikorkeakouluun. Teatterikorkean ovet avautuivat toisella yrittämällä.
Opiskelukaverien lahjakkuus teki Vataseen suuren vaikutuksen. ”He osasivat soittaa, laulaa ja tanssia minua paremmin. Tajusin, että töitä on tehtävä tosissaan, jos meinaa kilpailla heidän kanssaan samoista rooleista.”
Helsingissä laulajapuolisonsa ja kymmenvuotiaan tyttärensä kanssa asuva Vatanen käy synnyinseudullaan säännöllisesti. Hän kutsuu reissuja ”maatalouslomiksi”. Se tarkoittaa työntekoa aamusta iltaan.
”Välillä jopa toivoin, että taustani olisi erilainen.”
Vatanen liputtaa kotikylänsä puolesta. Hän on ollut useana kesänä järjestämässä Original Sukeva -kylätapahtumaa.
Aina ei näyttelijä ole ollut yhtä ylpeä maalaisjuuristaan. Nuorempana häntä hävetti olla kotoisin maitotilalta, jossa ”lehmät ammuivat ja paska haisi”.
”Välillä jopa toivoin, että taustani olisi erilainen.”
Vatanen on huomannut ilokseen, että maaseudun asiat kiinnostavat nyt aidosti kaupunkilaisia.
Hänen mielestä maaseudun pitäisi hyödyntää tilanne paremmin, sillä mikään trendi ei kestä ikuisesti. Hän suhtautuu luottavaisesti maaseudun tulevaisuuteen.
”Kun Suomessa puhutaan kaupungistumisesta, unohdetaan usein se, että kyseessä on globaali ilmiö. Todennäköisesti käy niin, että maaseudun arvo vain kasvaa. Jossainhan se ruoka pitää kasvattaa ja kaupunkilaiset saavat maaseudulta kaipaamansa vastapainoa ja virikkeitä”, Vatanen puntaroi.
”Todennäköisesti käy niin, että maaseudun arvo vain kasvaa. Jossainhan se ruoka pitää kasvattaa.”
Sukevan Nesteellä on Vatasen nimikkopöytä, jonka takana on näyttelijän muotokuva. Liikenneaseman omistaja Esa Airaksinen keksi idean nimikkopöydästä, kun hän mietti, mistä Sukeva tunnetaan.
”Olin heti innostunut ideasta. Tauno Palolla ja Matti Pellonpäällä on omat nimikkopöydät Ravintola Elitessä, niin minulla sen pitää olla huoltoasemalla”, Vatanen toteaa.
Näyttelijän nuoruusvuosina kylän ainoa huoltoasema sijaitsi tien toisella puolella. Sinne hän päristeli Honda Monkey -mopollaan harva se ilta.
Mopon saaminen oli iso tapaus sivukylän nuorelle. Se laajensi reviiriä tuntuvasti.
Lokakuussa entisen mopopojan olisi määrä astella punaisella matolla Cannesin elokuvajuhlilla, jonne Vatasen tähdittämä jännityssarja Huone 301 on valittu kilpailemaan ensimmäisenä suomalaissarjana Cannesséries -festivaalin pääkilpailuun.
”Sukevan kylältä Cannesiin. Kyllä mä yhdenlaisena saavutuksena pidän sitäkin”, Vatanen myhäilee vaatimattomasti kahvia hörppiessään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
