Polkutraktorit muistuttavat lapsia alkutuotannosta – lahjoituslelut villitsivät Pyhäjärvellä

Helmi Kauranen tutkii polku-Valtran moottoria. Ratin takana tutkimusta tarkkailee Niklas Pappila. Kuva: Pekka Fali

Punainen Valtra, vihreä John Deere, vaaleanvihreä Claas... Merkillä ja värillä on väliä, kun lapset valitsevat menopelejään.

19 Pyhäjärven ja lähikuntien yritystä sekä tuottajayhdistys MTK-Pyhäjärvi lahjoittivat polkutraktoreita ja muita maaseutuaiheisia leikkikaluja Pyhäjärven päiväkotilapsille keskiviikkona.

Lahjoituksella tuottajat halusivat muistuttaa, mistä ruoka tulee ja minkälaista työtä se vaatii.

"Vaikka Pyhäjärvi on maaseutupitäjä, kaikilla lapsilla ei ole kontaktia maatilaan", MTK-Pyhäjärven johtokunnan jäsen Jaana Niskanen toteaa.

Yhdistys pyysi lahjoituksia yrityksiltä ja pani jokaista 100 euron lahjoitusta kohti itse 50 euroa lahjoihin.

Lelut menivät kuin kuumille kiville. Toissa syksynä valmistuneen hirsipäiväkoti Hoijakan johtaja Sirpa Rytkönen vakuuttaa, että polkutraktoreille on käyttöä.

Traktoreiden lisäksi päiväkoteihin luovutettiin lasten ruohonleikkureita, moottorisaha, raivaussaha sekä hakkuukoneketjuja.

Muutama tyttö nyrpisti nenäänsä, kun tarjolla oli "pelkkiä koneita". Koneista kiinnostumattomia varten oli hankittu myös hevosaiheisia leluja.

Ei sillä, etteikö monia tyttöjäkin koneet kiinnostaisi. Kohta 6-vuotias Setti Huuskonen valitsi alleen sinisen New Holland -traktorin.

"Sininen on lempivärini", hän perustelee.

Tuottajayhdistyksiä vaivaa ukkoutuminen, joten Pyhäjärven MTK haluaa kääntää katseen kohti uutta sukupolvea.

MTK-Pyhäjärven puheenjohtaja Ari Varis toivoo, että 20 vuoden päästä päiväkotilapsista kuoriutuisi uusia urakoitsijoita.

Viisivuotias Jimi Leppisaari ohjaa tottuneesti Valtraa ja muistaa piippausäänen peruuttaessa. Traktorilla ajaminen on Jimille tuttua puuhaa, sillä hänen isänsä on koneurakoitsija.

"Kun Jimin isä tulee traktorilla hakemaan, kaikki lapset kerääntyvät katsomaan", Rytkönen nauraa.

Polkeminen, ohjaaminen ja peruuttaminen kehittävät lasten motorisia taitoja.

"Lapsista näkee, kuka on nähnyt, miten traktoria ajetaan", Rytkönen toteaa. Maatilojen lapset ovat Rytkösen mukaan hyviä tunnistamaan traktorimerkkejä – joskus jopa pelkän äänen perusteella.

Hoijakan päiväkodin pihassa lasten leikkiessä aikuisia puhuttaa ruoka.

Rytkönen sekä päiväkoti Muksuteekin johtaja Hilkka Maliniemi harmittelevat, että ruuan laatu heikkeni huomattavasti, kun päiväkodeissa siirryttiin jakelukeittiöihin.

Keskuskeittiön sapuska ei vedä vertoja oman keittiön ruualle. Rytkösen mukaan myös paikallisten tuottajien suosiminen on vaikeampaa, kun ruokahankinnat tehdään isossa yksikössä.

Jakeluruoka hämärtää myös ajatusta, mistä ruoka tulee.

"Ennen omasta keittiöstä tuli tuoksuja ja lapset näkivät, kuka ruuan tekee. Puuronjämät käytettiin sämpylöihin. Nyt ei enää voi", Rytkönen suree.

Kaupunginhallituksessakin toimiva Varis on tilanteesta harmissaan ja toivoo seuraavilta valtuutetuilta toimia asian hyväksi.