Kuka tykkää talvesta?

Pakkanen paukkuu. Aurinko paistaa täydeltä terältä, hanki kantaa hiihtäjää ja lapset pelmuavat lumessa posket punaisina, hymyssä suin. Suomalainen idylli. Eipä muuten ainakaan omalla kohdallani toteudu.

On epäisänmaallista olla tykkäämättä talvesta. Suomen neljä vuodenaikaa ovat hieno juttu, ja joka muuta väittää, ei ole oikeutettu patriootin poletteihin. Rakastan montaa asiaa Suomessa, mutta talvi ei vain ole minun juttuni.

Ihan sama mitkä termohanskat minulla on käsissäni, sormiani alkaa paleltaa viimeistään viisi minuuttia ulkoiltuani. Viima käy luihin ja ytimiin. Yritän suojautua vetäytymällä suppuun ja saan hartiani jumiin. Nenä vuotaa, vaikka ei ole flunssa.

Patistan lapsia ulos epäuskottavasti. Katsokaa nyt miten ihana auringonpaiste! Sinne vain, nauttimaan lumileikeistä. Äiti tulee ihan kohta. Kunhan vain laittaa neljännen kerroksen vermettä päälle. Ja ottaa ison kulauksen lämmittävää kahvia. Ja sitten tarkenee olla ulkona juuri sen verran, että saa lumityöt tehtyä pihalta.

En malta odottaa kevättä. Sitä, että hohtava auringonpaiste lämmittää ihan oikeasti. Sitä, kun lumipälvetkin vihdoin väistyvät ja ensimmäiset, hennonvihreät silmut työntyvät esiin.

Kun lumikellot ojentavat hentoja kukkiaan vaikka lumihangen läpi puskien kohti valoa ja lämpöä. Kun vihdoinkin ulkona tarkenee ilman alus-, väli-, päällys- ja kaikenvarakerrastoja.

Kun pääsee vaihtamaan kevyemmät kengät jalkaan ja pystyy hurauttamaan pyörällä minne vain.

Voi kevät, tulethan pian, lämpösi kera!