Läksyt keittiön pöydän ääressä

Vaikka molemmilla koululaisilla on huoneissaan työpiste, läksyt tehdään meillä silti useimmiten keittiön pöydän ääressä. Neuvoessani ja tarkastaessani unohdun selailemaan koulukirjoja ja pohtimaan sisällön vaikutusta lasteni oppimiin asioihin.

Kvanttimekaniikan taituri Bohrkin sen tiesi: ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Silti opetushallituksen pitäisi pystyä arvioimaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan seuraavina vuosikymmeninä ja linjauksillaan tukea lasten kasvua tulevaisuuden yhteiskuntaan.

Perusopetuksen pitäisi täyttää sekä kasvatus- että opetustehtävä niin, että koulu tukisi lapsen kasvua ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä sekä opettaisi tarpeellisia tietoja ja taitoja turvaten tasa-arvoisen lähtökohdan jokaiselle. Parhaansa tekevät.

Vaan miten voi valmistaa tuntemattomaan? Tulisiko opettaa kaskeamaan peltoja ja virittämään pauloja vai koodaamaan ja lukemaan sosiaalista mediaa lähdekriittisesti? Ja miten tasa-arvoistaa kotiolojen vaikutusta, kun toisilla jutellaan päivällisellä sijoituskohteiden tuotto-odotuksista siinä missä toisia käsketään pitämään turpa kiinni mikroaterian edessä saippuaoopperaa tuijottaessa?

Ja vielä huomioida riittävästi lasten yksilöllisyys, tukea ja kannustaa juuri oikeissa asioissa? Vain muutos on pysyvää. Kodilla ja koululla on, yhdessä, valtava vastuu koko ihmiskunnan tulevaisuudesta – lapsistamme. Suotakoon meille riittävät tiedot ja taidot turvaamaan lastemme tasapainoinen kehitys. Suukotan läksyjen ylle kumartunutta päätä.