70-luvun pyöröhirsimökki tökkäsi ensin, mutta rakentaja näki siinä mahdollisuuden – "Maisemasta näin lähellä rantaa kannatti maksaa"

Mökillä oli ennestään jo aika iso terassi, jota Anna-Reetta ja Mika Suntio vielä laajensivat rannalle ja talon toiseenkin päätyyn. Lasitukset pidentävät terassin käyttöaikaa. Kuva: Hanna Koikkalainen

”Paikka on niin hieno, että jälkeenpäin olisi harmittanut, jos ei olisi tätä ostettu. Nyt ollaan tosi tyytyväisiä”, hymyilevät Anna-Reetta ja Mika Suntio kesämökkinsä terassilla Luumäellä. Edessä lainehtii kirkasvetinen Kivijärvi, linnut visertävät ja koivunlehdet suhisevat kesätuulessa.

On heinäkuu ja Suntioiden ensimmäinen varsinainen lomaviikko. Mökkikaupat tehtiin reilu vuosi sitten, ja tähän asti rantaa ja rakennuksia on remontoitu. Nyt voi jo vähän huilata.

Mika Suntio on asunut koko ikänsä meren rannalla. Perheellä on omakotitalo Haminassa ja kesämökki merellä saaressa puoliksi Mikan veljen kanssa. Anna-Reetta taas on viettänyt kaikki lapsuuden kesänsä Luumäellä Kivijärven rannalla, missä hänen vanhemmillaan on kesäasunto.

”Järvi kiehtoi meitä. Kivijärvestä tiesimme, että se on hyvä ja puhdasvetinen. Ei me muualta mökkiä etsittykään”, Suntiot kertovat.

Perheen saarimökille on puolen tunnin venematka, eikä sinne lähtemiseen oikein koskaan tuntunut olevan sopivaa keliä. Meriveden likaisuuskin harmitti. Vaikka koti on rannalla, siellä ei tahdo päästä töistä irti. Siksi Luumäki tuntui hyvältä – tunnin ajomatka irrottaa sopivasti arjesta.

Mökissä Suntioita viehätti kahden seinän edustalla oleva terassi, jota on vielä entisestään laajennettu. Kuva: Mika Suntio

Pyöröhirsinen 55 neliön mökki on rakennettu 1970-luvulla ja oli lähes alkuperäisessä kunnossaan. 6 500 neliön tontilla oli lisäksi toinen asuinrakennus, hirsimökki sekin, sekä savusauna, vaja ja huussi. Mökille oli tie perille ja sähköt mutta ei muita mukavuuksia.

”Välittäjä soitti meille, oli jostain saanut tietomme. Oltiin vähän etsitty tonttia, jolle voisi rakentaa talviasuttavan talon. Tässä sellainen oli, vaikka rakennukset eivät olleet yhtään houkuttelevat”, Mika Suntio selvittää.

Kaupat syntyivät toukokuussa 2018, kun 250 000 euron hintapyynnöstä oli päästy 175 000 euroon.

Toimen miehenä Suntio pani tuulemaan. Hän on ammatiltaan rakennusmestari ja pyörittää rakennusliikettä Haminassa, joten hänellä oli heti selvät sävelet, mitä tontilla tehdään.

Metsänhoitoyhdistyksen arvion avustuksella tontilta kaatui 130 mottia puuta. Rannalta ajettiin 15 autokuormallista kantoja ja juurakkoja pois ja tuotiin hiekkaa tilalle. Rantanäkymä avautui ihan uudella tavalla.

”Tää vähän paisui”, miestä naurattaa nyt, kun hän istuu terassipöydässä ja katselee avaraa näkymää.

Anna-Reetta ja Mika Suntio nauttivat järvimaisemasta, joka näkyy hyvin myös keinutuolin takana olevasta saunan ikkunasta. Kuva: Hanna Koikkalainen

Kun maatyöt saatiin tehdyksi, käytiin rakennusten kimppuun. Vaikka vanha mökki oli läpeensä kulahtanut, se oli rakenteiltaan terve, ja mikä parasta, se oli niin lähellä rantaa, ettei uutta saisi semmoiseen kohtaan enää rakentaa. Mökissä on harvinaisen isot ikkunat, joista on kaunis näkymä järvelle. Se kannatti sittenkin korjata kuntoon.

Suntioille selvisi, että mökin on piirtänyt arkkitehti Allan Fransila, sama mies, joka on suunnitellut Kotkaan kaikki talot siihen aikaan, kun Mikan isä perusti rakennusliikkeen. Mökin entiset omistajat olivat olleet sattumoisin kotoisin samalta suunnalta kuin Suntiot.

Ensimmäinen tehtävä oli tyhjentää mökki. ”Se oli inhottavin vaihe. Kaikki paikat olivat täynnä roinaa, vanhoja kauluspaitoja, sanomalehtiä ja pulloja. Täältä lähti monta kuormaa kaatopaikalle”, Anna-Reetta kertoo.

Tyhjennyksen jälkeen mökistä uusittiin ikkunat, ovet ja lattia pohjalaattaa myöten kokonaan.

Ulkopinnat pestiin ja hirret maalattiin Vinha-maalilla.

Sisällä seinät ja katto maalattiin valkoisiksi valoisuuden lisäämiseksi. Tuvan oven paikka vaihdettiin, jotta saatiin tilaa sohvanurkkaukselle. Takka pinnoitettiin antiikkilaastilla.

Takaseinälle asennettiin keittiökalusteet ja vesipiste, ja puhkaistiin tiskipöydän ja yläkaapin väliin ikkuna. Vesi tulee järvestä pumpulla. Saunakalusteet uusittiin ja saunaneteinen kalustettiin.

Talon toisessa nurkassa on erillinen makuuhuone omalla sisäänkäynnillä. Sekin kunnostettiin, ja siellä Suntioiden 17- ja 20-vuotiaat lapset voivat majoittua.

Ensimmäisenä kesänä rakennettiin hiekkaranta. Sen jälkeen rannalle on tullut jo tulipaikka ja kukkapenkki. Kuva: Hanna Koikkalainen

Ikkunat, ovet ja lattia pohjalaattaa myöten uusittiin. Kuva: Mika Suntio

Tuvan takaseinustalle asennettiin keittiö ja kaikki sisäpinnat maalattiin valkoisiksi, jolloin koko mökki valaistui. Lattia sai kuultoharmaan värisävyn. Kuva: Hanna Koikkalainen

Ensimmäiset yöt Suntiot viettivät mökillä loppusyksyllä 2018.

”Talvellakin rämmittiin tänne polkua pitkin. Vasta nyt on oikeastaan ensimmäinen viikko, kun ollaan täällä ihan lomalla”, Suntiot sanovat heinäkuussa, reilu vuosi mökin oston jälkeen.

Anna-Reetta on sisustanut mökin modernisti mutta säästänyt muutaman vanhan esineen, kuten klassiset neliapila-jakkarat. Ne ovat saaneet turkoosin maalipinnan.

Mökin viereen pihalle löytyi Tori.fi:stä vanha puuvene kukkapenkiksi. Rantapuihin on ripustettu linnunpönttöjä.

Rantamökkiin on tarkoitus asentaa vielä uusi katto pystysaumakatteella. Lisäksi Mikalla on muita suunnitelmia.

”Vaja oli ihan mätä, ja se purettiin pois. Sen paikalle on jo tuotu perustuskivet uutta varastoa varten. Savusaunaa me ei tarvita, joten siitä voisi kunnostaa vaikka vierasmajan. Pihalle tehdään kesäkeittiö ja tulipaikka.”

Remontin kustannuksia Mika Suntio ei osaa tarkalleen arvioida. ”Maalaaminen ei paljon maksa. Ikkunat olivat isohko kustannus, samoin terassit. Maatyöt maksoivat noin 6 500 euroa.”

Ylämökki on saanut Mikalta purkutuomion, vaikka sieltä on hienot näkymät järvelle. Pariskunnan haaveissa on yhä rakentaa talviasuttava talo järven rannalle.

”Täällä on niin ihana luonto ja rauha. Seuraamme eläimiä ja lintuja ja taivasta, pilviä ja sateenkaaria”, Anna-Reetta huokaa ja sanoo viihtyvänsä mökillä yksinkin Toivo-koiran kanssa.

”Kotonakin on hiljaista, mutta täällä hiljaisuus on erilaista.”