Rippileiri on suomalainen menestystarina, ja professori tiivistää syyn yhteen sanaan: ”Hauskuus”

Kuva: Minna Raitavuo / Lehtikuva

Rippileiriä voi pitää yhtenä suomalaisena menestystarinana, kertoo käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta.

Ensimmäiset rippileirit järjestettiin Suomessa 1930-luvulla, ja jo 1970-luvulla yli puolet rippikoululaisista kävi rippileirin. Tervo-Niemelä kertoo, että muissa maissa leirien järjestämiseen on havahduttu huomattavasti myöhemmin.

”Ruotsi heräsi vasta 1990-luvulla ja muut Pohjoismaat ja Keski-Euroopan protestanttiset kirkot vasta viime vuosina. Suomen esimerkistä on otettu hanakasti mallia.”

Kolme neljäsosaa kaikista 15-vuotiaista kävi vuonna 2020 rippikoulun. Kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista 88 prosenttia kävi rippikoulun. Koronapandemia laski lukemia muutamalla prosenttiyksiköllä vuoden 2019 lukemista, selviää evankelis-luterilaisen kirkon tilastoista.

Tervo-Niemelä korostaa, että rippikoulu tai konfirmaatio ei ole pelkästään nuoren asia, vaan se yhdistää sukupolvien ketjua.

”Suomessa on jo monta polvea rippileirin käyneitä, ja monet kirkkoon kuulumattomat vanhemmatkin pitävät tärkeänä, että lapset osallistuvat rippileirille, sillä heillä itsellään on ollut riparilla aikanaan hauskaa”, Tervo-Niemelä kuvailee.

Niin, hauskuus. Tervo-Niemelä pitää sitä yhtenä avaintekijänä siinä, miksi rippileirin suosio säilyy, vaikka evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee vuodesta toiseen. Nykyään alle 70 prosenttia kaikista suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Rippikoulun käyminen on myös yksi yleisimmistä syistä liittyä kirkkoon.

”Ripariin liittyy vahvasti se, että kuullaan sisaruksilta, kavereilta ja serkuilta, että siellä on hauskaa. Riparin käymisen kynnys on siis hyvin matala, sillä sitä varten ei tarvitse olla uskovainen tai uskossa.”

Hauskuus ei synny itsestään, Tervo-Niemelä huomauttaa. Monen muun maan rippikouluissa henkilökunta koostuu pelkästään papeista, mutta Suomessa etenkin rippileireillä kyse on tiimityöstä: rippileirillä häärää pappi, diakonia- ja nuorisotyöntekijöitä, kanttori ja isosia.

Etenkin isosilla on Tervo-Niemelän mukaan merkittävä rooli suomalaisen rippileirin menestyksessä. Melkein samanikäiset nuoret tarjoavat rippileiriläisille samaistuttavan roolimallin.

Tervo-Niemelä huomauttaakin, että suomalainen rippikoulu käydään heikommilla uskonnollisilla motiiveilla kuin monissa muissa protestanttisissa maissa. Lähtökohtana ei niinkään ole uskonvahvistus, vaan enemmänkin yhteyden luominen kirkkoon. Kirkon teettämien tutkimusten mukaan moni kuitenkin kokee myös uskonsa vahvistuneen, ja rippileirin kylkiäisenä moni saa myös uusia ystäviä.

”Hauskuutta ei voi korostaa liikaa, sillä jos rippileiri tai mikä tahansa muu asia tuntuu pakkopullalta, eihän siinä täyty mikään tavoite.”

Aika ajoin Suomessakin nousee esille kysymys rippikoulun käymisen iästä. Suomessa rippikoulu käydään yleensä 14–15-vuotiaana, muissa maissa yleensä jo kaksi vuotta nuorempana.

Tervo-Niemelän mukaan suomalaista rippikouluikää puoltaa se, että ikä on ajattelun kehittymisen ja isojen elämänkysymysten pohtimisen kannalta otollinen. 15-vuotiailla on jo valmiuksia itsenäiseen pohdintaan.

”Itse näen 20 vuoden tutkimuksen jälkeen, että riparin tärkein tehtävä on antaa nuorelle yhteys kirkkoon. Siis ajatus siitä, että epävarmankin uskon kanssa kirkkoon voi turvata kaikissa elämäntilanteissa.”

• Valtaosa nuorista pohtii elämän isoja kysymyksiä kirkon tai muun tahon järjestämässä opetuksessa sinä vuonna, kun hän täyttää 15.
• Evankelis-luterilaisessa kirkossa rippikoulu on osa kirkon kasteopetusta. Rippikoulun tarkoituksena on tutustuttaa nuori uskoon, johon hänet on kastettu.
• Rippikouluja eli ripareita järjestetään erityisesti leirimuotoisena, mutta tarjolla on myös päivä- ja iltarippikouluja. Rippikoulu jälkeisessä konfirmaatiossa henkilö tunnustaa uskonsa.
• Ortodoksisessa kirkossa kastettu ja mirhavoideltu henkilö on iästään riippumatta kirkon täysivaltainen jäsen, eli jäsenyyttä ei tarvitse vahvistaa aikuisuuden kynnyksellä.
• Ortodoksinen kirkko tarjoaa mahdollisuuden osallistua kristinoppikouluun, jotka useimmiten järjestetään kristinoppileirinä eli kriparina. Kriparilla nuorelle tarjotaan mahdollisuus perehtyä papin, kanttorin ja ohjaajien kanssa ortodoksisen kirkon opetukseen ja ortodoksiseen elämäntapaan.
• Vuonna 1990 perustetun Prometheus-leirin tuki ry:n eli Protun tarkoituksena on järjestää uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta aikuistumiskoulutusta. Yhdistys määrittelee tavoitteekseen lisäksi, että sen tarkoituksena on lisäksi turvata uskontokuntiin kuulumattomien ja uskonnottomien nuorten mahdollisuus aikuistumiskoulutukseen. Nykyään joka viides protuleirin käyvä kuuluu johonkin uskontokuntaan.
• 2010-luvulla protu-leirin kävi keskimäärin 1,5 prosenttia ikäluokasta.
• Lähteet: evl.fi, ort.fi, protu.fi