Pitkä kotimatka ‒ Sankarihautausmaat muistuttavat yhä meilläkin isänmaan vapauden hinnasta
Vihan lietsonnan seurauksena on vastakkainasettelu ja lopulta sota, kirjoittaa kenttäpiispa Pekka Särkiö Hengähdyspaikalla.
Sankarihautausmaat ovat kaipauksen, muistamisen ja kiitollisuuden paikkoja. Ne muistuttavat isänmaan vapauden hinnasta. Kuva: Jaana KankaanpääKaatuneitten muistopäivänä liputettiin Suomen lippu täydessä salossa. Aiempina vuosikymmeninä liputus tapahtui puolitangossa. Kunnia ja kiitollisuus ovat nyt päällimmäisinä.
Marsalkka Mannerheimin käskystä ryhdyttiin viettämään kaatuneitten muistopäivää toukokuun kolmantena sunnuntaina. Kaatuneitten omaisille päivä on yhä tunteiden täyteinen. Sankarihautausmaat ovat kaipauksen, muistamisen ja kiitollisuuden paikkoja. Ne muistuttavat isänmaan vapauden hinnasta.
Viime syksynä siunasin neljä kaatunutta Iitin sankarihautaan. Heidät löydettiin kuuden miehen joukkohaudasta, Muolaan Punnuksen kylän koulun kaivosta. Venäläiset hautasivat heidät sinne tammikuussa 1940. Pitkä, 81 vuoden sotareissu on nyt päättynyt kotiin.
Käynnissä oleva Ukrainan sota on osoittanut, että Venäjän diktaattori ryhtyy edelleen hyökkäyssotaan. Tämä on tehnyt selväksi, mikä arvo oli suomalaisten korkealla maanpuolustustahdolla ja saavutetulla torjuntavoitolla. Tätä maata ei vallattu. Hyökkääjä sai kokea, että täällä asuu päättäväisesti puolustautuva kansa.
Ukrainalaisten kokema brutaali raakuus, siviilikohteiden hävitys ja siviilien murhat osoittavat, mikä voisi olla meidänkin kohtalonamme, jos maanpuolustus pettäisi. Siksi poliittiset päättäjät ovat varsin yksimielisesti tehneet päätöksiä maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden sekä puolustusyhteistyön hyväksi.
Itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan, mutta hidas vihaan.
Maanpuolustus lähtee jokaisesta suomalaisesta. Tärkeää on pitää huolta yhtenäisyydestä ja siitä, että kaikki saisimme elää osallisina yhteiskunnasta. Kruununjalokivenä on keskinäinen luottamus ja halu toimia yhdessä. Poikkeusaikoina on tarpeen venyä ja pitää kiinni yhteisestä hyvästä. Kaikkia tarvitaan eri tehtävissä. Jaakko Haavion virren 524 sanoin: ”Maaseudun siunaa asujat ja kaupunkien kansa. Kaikkia hoida, varjele töissänsä toimissansa.”
Vuosisatoja jatkunut kristillinen opetus ja lähimmäisten auttaminen ovat rakentaneet maata henkisesti ja kulttuurisesti. Tätä on vaalittava, sillä eripura, itsekkyys ja arvoperustasta luopuminen murentavat vahvimmankin rakennuksen.
”Itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan, mutta hidas vihaan”. Vihan lietsonnan seurauksena on vastakkainasettelu ja lopulta sota.
Jumalan sana sitä vastoin on elämäksi, sillä se kiinnittää Kristukseen ja antaa uskon. Siksi apostoli rohkaisee: ”Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.” (Jaak 1:17‒21).
Tänäkin vuonna, kaatuneitten muistopäivän jälkeen elämme pääsiäisaikaa. Kuoleman lopullinen valta on voitettu Vapahtajamme kautta.
Kirjoittaja on Puolustusvoimien kenttäpiispa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
