Miehet soittivat itkien Ira Vihreälehdolle, joka kirjoitti kirjan isättömyydestä – "Me muut parkkeeraamme itsemme tiettyihin kotiseutuihin ja maisemiin, isättömät eivät"

Harva pääsee puhumaan isättömyydestään. Jos jollain ei ole isää, syitä ei pahemmin udella. "Tällä tavalla aika iso asia jää sanoittamatta. Se, ettei isättömyydestä puhuta, ei poista asiaa, vaan hautaa sen mielen kerroksiin", sanoo Isä tuntematon -tietokirjan kirjoittanut Ira Vihreälehto. Kuva: Jaana Kankaanpää

Yksi on kuullut etunimen, toinen tuijottelee suttuista kuvaa perhealbumissa. Kolmas ei tiedä isästään mitään.

Sukujuhlissa he miettivät sitä tyhjää tuolia, jossa isä voisi istua. Se surettaa, suututtaa, hämmentää.

Tällaisia isättömien tarinoita Ira Vihreälehto on kuullut tämän vuoden aikana useita. Keskustelut on tallennettu tuoreeseen tietokirjaan Isä tuntematon.

Vihreälehto ei ole itse etsinyt isäänsä, mutta isänisän löytyminen vaati viiden vuoden työn ja sen seurauksena syntyi kaksi kirjaa.

Kun isoisä oli marraskuussa 2019 löytynyt dna-testin avulla, Vihreälehto kertoi iloisista uutisista etsijöiden Facebook-ryhmässä. Sitten hän sai viestin. Voisiko Vihreälehto kirjoittaa kirjan isättömistä? Dna-testien avulla isäänsä etsivistä ei ole nimittäin juuri kirjoitettu.

Idea sai niin vahvaa kannatusta, että Vihreälehto tarttui urakkaan. Joulukuussa aloitettu työ olikin valmis jo elokuussa. Aikamoinen rutistus siis.

"En voi missään tapauksessa suositella tällaista tahtia. Aikataulu oli liian tiivis, mutta se auttoi purkamaan omien etsintöjeni ja isoisän löytämisen jälkeisiä tunteita."

Isättömien kanssa puhuessaan Vihreälehto on huomannut, että heitä yhdistää juurettomuus.

"Me muut parkkeeraamme itsemme tiettyihin kotiseutuihin, maisemiin ja heimoihin. Isättömät ovat vain tupsahtaneet paikalle, heillä ei ole mummon maatiloja tai sukuhautoja, ainakaan isän puolelta."

Moni ajattelee, että kyllä isä minusta tietää, ainakin vaistoaa olemassaoloni.

"Myös äitiin voi olla kimurantti suhde. Hän on ensisijainen turvahenkilö, mutta hän myös panttaa tietoa isästä ja tietää, miksi lapsella ei ole isää."

Vihreälehdon mukaan isäänsä etsiviä yhdistää myös valtava rohkeus. Ei ole helppoa alkaa penkoa asioita, joista on vuosikausia vaiettu. On hyväksyttävä, että etsinnät voivat päättyä tuloksettomina tai muulla tavalla surullisesti.

"Isä voi olla laitapuolen kulkija tai hahmo, jonka tietämisestä ei olisi mitään iloa. Osa pelkää, että raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta. Silti halutaan tietää. Se vaatii rohkeutta."

Vaikka isä tai hänen lähisukulaisensa löytyisi hyvässä kunnossa ja elossa, ei luvassa siltikään aina ole halauksien täyteinen jälleennäkeminen.

"On kova pala käsitellä, jos suku torjuukin etsijän."

Isä tuntematon -kirja ilmestyi syyskuun alussa, ja Vihreälehto on saanut jo useamman yhteydenoton kirjaan tarttuneilta isättömiltä.

"Kolme puhelua on mennyt itkemiseksi. Vanhemmat miehet ovat olleet kiitollisia siitä, että tällaisia teemoja nostetaan esiin. Olin vieraana aamutelevisiossa, ja eräs äiti kertoi sen jälkeen lapselleen, kuka tämän isä on."

Vihreälehdon mielestä isättömyydestä pitäisikin puhua enemmän, samoin niistä onnellisista lopuista, joissa isätön löytää toisen puolen sukuaan. Siitä tarina nimittäin vasta alkaa.

Miten sulautetaan yhteen kaksi perhettä? Kuinka usein kehtaa soittaa, onko oikeutta vaatia jotain?

"Mikään kulttuurinen tai uskonnollinen taho ei kerro, miten tullaan aikuisena suvun jäseneksi. Isän löytyminen vaikuttaa kymmeniin ihmisiin."