Hellan kulmalla Kahvimyllyn uusi elämä
Aloitin kahvin juomisen raskausaikana. Lounaan jälkeen silmät eivät meinanneet pysyä auki ja jotakin oli pakko keksiä. Yövalvomisten myötä kuvioihin tuli aamukahvi.
Olen taloudessamme ainoa kahvinjuoja. Teetä kiskomme kaksin käsin ja kahvi oli pitkään vierasvaran asemassa. Keittimelle ei ollut tilaa, joten vieraat joivat pikakahvia. Vaihtelevalla menestyksellä.
Kahvinjuonnin aloitettuani aloin pohtia, miten perussumppia saisi piristettyä. Kaneli ja kardemumma sekä lämmin maito tekivät aamukahvista juhlavamman. Keväällä Suomen kahvipiirien pinnalle porisi papujen jauhaminen itse. Sitä oli pakko kokeilla.
Vanhempien kätköistä löytyi useampi kahvimylly sekä -pannu. Seuraavaksi ostin kahvipapuja. Niitä löytyi laaja valikoima eikä houkuttelevimpien valinta ollut helppoa.
Kokeilemalla sain papujen ja veden suhteen itselleni sopivaksi, ruokalusikallisesta kokonaisia papuja tulee pari desiä vahvaa kahvia. Kuumasta maidosta en ole luopunut vieläkään.
Papuja veivatessani mietin, miten helppoa aamukahvin virittäminen huippunsa on, kun sitä joutuu keittämään vain itselleen.
Hifistelyn ja käsityön arvostamisen toinen, ikävämpi puoli voi olla itsekorostus ja ylemmyydentunto. Hipsteri voi jauhaa kahvien jauhamisesta koko työpaikan kahvitunnin.
Oma kahvimyllyni muistuttaa minua lapsuudesta, jolloin veivasin sitä leikeissäni mummolassa. Aamukahvit keitettiin puuliedellä, ilman niitä päivä ei alkanut.
Mummo käytti valmiiksi jauhettuja papuja. Hänellä ei ollut aikaa turhaan jauhamiseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
