Koiramäen taloa kunnostetaan talkoovoimin – 1800-luvun tunnelma lumosi Mauri Kunnaksen

Kalevi Sillanpää (vas.) on toiminut kaksitoista vuotta museoyhdistyksen puheenjohtajana. Hän päätyi mukaan toimintaan isoisänsä ja isänsä mallin mukaan. Aki Mikkola oli alkujaan maatalousnäyttelyn kuuluttaja, minkä kautta hänkin ajautui yhdistyksen hallitukseen. Kuva: Sanne Katainen

Jos vähän siristää silmiä, voi olla lähes varma, että talon kulmalla vilahtivat pienet töppöset. Jos jossain päin Suomea vielä vuonna 2019 elää tonttuja, se on varmasti Talonpoikaismuseo Yli-Kirrassa.

Jotain tuttua pihapiirissä on. Mutta kas, rakennusten rajaama sisäpiha – eli mies- ja karjapihat – ovat tuttuja Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista.

"Mauri on itse kertonut, että tuli tänne joskus enonsa kanssa käymään, onhan hän Vammalasta kotoisin. Ympäristö oli jäänyt hänen mieleensä, ja kun hän alkoi suunnitella tonttukirjaansa, hän sijoitti tapahtumat tänne. Se on ihan loogista, koska täällä on ollut tonttuja joka rakennuksessa", kertoo Punkalaitumen Museo- ja kotiseutuyhdistyksen sihteeri Aki Mikkola.

Vaikka museo sijaitsee Koiramäentiellä ja kahviossa on myynnissä Kunnaksen kirjoista tuttujen hahmojen pehmoleluversioita, ei salissa tai navetassa nähdä huvipuistohengessä koira-asuihin sonnustautuneita ihmisiä.

"Eivät lapset sellaisia kaipaa, heitä kiinnostaa enemmän ketkä täällä ovat oikeasti asuneet. Tonttuja he haluaisivat nähdä. Ja moni on hyvin tarkka, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan eli niin kuin ne Mauri Kunnaksen kirjoissa ovat", oppaanakin toimiva Mikkola sanoo.

Olavi Sillanpää on yksi museon ahkerista talkoolaisista. Tällä kertaa korjausvuorossa on sudenkuoppaa – tai täkäläisittäin surenkuappaa – ympäröivä aita. Kuva: Sanne Katainen

Parin kilometrin päässä Punkalaitumen keskustasta sijaitseva talonpoikaismuseo esittelee maalaiselämää 1800-luvun loppupuolella. Yli-Kirran tila sai ensimmäisen isäntänsä vuonna 1795, mutta sukuhaara sammui vuonna 1928, kun poikamieheksi jäänyt viimeinen isäntä kuoli.

Tilan viimeinen isäntä ei ollut eturivin maanviljelijöitä, muotoilee museoyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Sillanpää. Isäntä keskittyi lähinnä omenien viljelyyn ja 1800-luvun tunnelma säilyi, vaikka naapuripelloilla huristelivat jo traktorit.

"Se oli meille onni", Sillanpää toteaa.

Kunta osti tilan irtaimistoineen seuraavana vuonna, minkä jälkeen suurin osa taloista purettiin. Jäljelle jääneitä pääriviä ja salirivi käytettiin muun muassa sairaanhoitajien majoitustiloina.

Punkalaitumen Museo- ja kotiseutuyhdistys perustettiin vuonna 1947 ja viisi vuotta myöhemmin se sai haltuunsa Yli-Kirran tilan, jonka avulla haaveet kotiseutumuseosta pystyttiin toteuttamaan. Museo avasi ovensa vuonna 1954.

Vuosien varrella museoaluetta on täydennetty paikalle rakennetuilla tai siirretyillä rakennuksilla. Vanhojen valokuvien avulla tila on pystytty palauttamaan 1800-luvun ulkoasuun. Lisäksi hieman syrjempänä on halleja, jonne on voitu asettaa näytteille esimerkiksi traktoreita ja VPK:n vanhaa laitteistoa.

"Myös irtaimisto on kerätty lähiseudulta. Kerran haimme tänne yhden seinäkellon. Omistaja kertoi, että kello on ostettu täältä pakkohuutokaupasta. Nyt se sitten palasi takaisin", Sillanpää kertoo.

Yli-Kirran tilan päärivissä on helteisenäkin päivänä mukavan viileää. Tässä museossa näyttelyesineisiin saa myös koskea, kertovat Aki Mikkola (vas.) ja Kalevi Sillanpää. Kuva: Sanne Katainen

Tilalla järjestetään talkoot joka tiistai aina toukokuusta pitkälle lokakuuhun saakka. Yli viiden hehtaarin museoalueella ja noin kolmessakymmenessä rakennuksessa riittääkin työtä.

Vuoden suurin ponnistus on heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely, jonka aikana pihapiiri täyttyy työnäytöksistä aina hevosen kengityksestä kehräämiseen ja pärekaton korjaamiseen saakka. Tänä vuonna rakennetaan jopa tervahauta.

Kymmenen vuoden aikana lapsiperheiden määrä näyttelyssä on tuplaantunut. Mukana on usein kolmen polven edustajat. Samalla kun isovanhemmat muistelevat omia varhaisvuosiaan, pääsevät lapsenlapset näkemään Koiramäen elämää omin silmin.

"Näyttelyssä naljailtiin aikoinaan, että siellä ne vanhat miehet käyvät potkimassa traktorinrenkaita, mutta enää ei kukaan tule sellaista sanomaan", Aki Mikkola kehaisee.

Kaksipäiväisessä näyttelyssä käy vuosittain 2 500–3 000 ihmistä eli suunnilleen saman verran kuin museossa vierailee väkeä muuten koko kesän aikana. Se onkin tärkeä tulonlähde yhdistyksen talkoovoimin pyörittämälle museolle, joka saa kunnalta vain kiinteistöveronsa anteeksi.

Vuodesta 1992 lähtien järjestettyä näyttelyä eivät ole säätkään liiaksi kurittaneet. Viime vuosina ei ole kertaakaan satanut kahta päivää putkeen, vaikka kuuroilta ei aina voida välttyä.

"Jos aamulla pilvet roikkuvat kovin matalalla, täällä saa aika rauhassa tehdä työnäytöksiä", Kalevi Sillanpää sanoo.

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely Talonpoikaismuseo Yli-Kirrassa Punkalaitumella 6.–7. heinäkuuta.