Korona-ajan yksinäisyyteen löytyy ensiapua ylhäältä
Vaikka rukous ei korvaakaan aitoa kohtaamista ihmisten kanssa, se voi toimia voimaa antavana ensiapuna yksinäisimmissä hetkissä.Ensimmäinen viikko tätä korona-lockdownia alkaa lähestyä loppuaan. Yhteensä vuoden verran olemme jo eläneet eristäytyneinä, opetellen uudenlaista elämistä jännittäen millaisiin uomiin elämä tulee asettumaan. Emme varmaankaan osaa edes kuvitella, mitä kaikkea korona tukee jättämään jälkeensä. Työttömyyttä, romahtaneita talouksia, kärsineitä parisuhteita, yksinäisyyttä.
Tämän ajan lapset tulevat varmasti aina muistamaan ne viikot kun eivät saaneet tavata kavereita. Nuoret eivät ehkä ikinä opi kättelyn kohteliaista tapaa, kun koskettaminen on ollut kiellettyä niin pitkään. Eristäytyneisyys koteihin on ajanut meitä kauemmas toisistamme, enkä minä ainakaan ole tutustunut uusiin ihmisiin juuri ollenkaan tänä aikana. Sitä on tullut pyörittyä vain omassa tutussa kuplassa. Ei ole ihme, että välillä pinna kiristyy tai parisuhde on koetuksella, jos ainoa ihmissuhde on siellä kotona. Ja on myös niin monia, joilla edes kotona ei ole vastassa ketään.
Vajaa vuosi sitten ympäri Suomen kaupungit ja seurakunnat soittelivat alueensa ikäihmisille ja kyselivät heidän jaksamistaan. Jo silloin selvisi, että ihmiset olivat hyvin yksinäisiä. Rappukäytävässä ei enää jääty juttelemaan naapurille, eivätkä lapsenlapset uskaltaneet tulla kylään. Ihmiset kertoivat, että saattaa mennä päiviä, etteivät he puhu kenenkään kanssa. Vuorovaikutusta kaivattiin ja läheisiä ikävöitiin.
Monilla näistä ikäihmisistä oli kuitenkin yksi valttikortti, jolla he kertoivat selviävänsä pahimmista hetkistä. Ja se oli usko. Useat mummot ja papat kertoivat, että vaikka he kaipaavatkin kohtaamisia ihmisten kanssa, niin juttutuokiot Jumalan kanssa eivät ole loppuneet.
Yksinäisellä hetkellä voi laittaa kädet ristiin ja huokaista Jumalalle huolensa ja ilonsa. Saa vaikka tunnin tai kaksi höpöttää Hänelle kaikki kuulumiset ja luottaa siihen, että Hän jos joku kyllä jaksaa kuunnella. Jeesus nimittäin lupasi ennen taivaaseen menoaan, ettei jättäisi meitä yksin vaan tulisi meidän luoksemme ja olisi meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Vaikka rukous ei korvaakaan aitoa kohtaamista ihmisten kanssa, se voi toimia voimaa antavana ensiapuna yksinäisimmissä hetkissä. Ja kenties Herra lähettää luoksesi sen oikean ihmisen kun aika on oikea…
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
