Velkaantuneilla tiloilla säästetään kaikesta: "Lapsille sanon, että syökää hyvin koulussa”

Moni tilallinen tinkii nyt menoistaan. "Kymmenen sentin hinnanalennus litralta tekee kuukauden maitotilissä noin 4 000 euroa vähemmän." Kuva: Pentti Vänskä

Vaikea taloustilanne on muuttanut tilojen arkea.

MT keräsi toukokuussa tilallisten kokemuksia vaikean taloustilanteen vaikutuksista elämäänsä.

Lypsykarjatilallisella maidon hinnan putoaminen ja tukimaksatusten viivästyminen syöksi perheen talouden kriisiin. Velkaa on reilut puoli miljoonaa. Hän kertoi kokemuksistaan MT:lle.

”Olen pyörittänyt lypsykarjatilaa mieheni kanssa useamman vuoden. Maidon hinnan putoaminen vaikutti tilan kannattavuuteen: kymmenen sentin hinnanalennus litralta tekee kuukauden maitotilissä noin 4 000 euroa vähemmän.

Yritämme pikkuhiljaa korjata navettaolosuhteita, ja teimme ikkunaremontin maaliskuussa. Olimme myös suunnitelleet hiihtolomalle kolmen päivän kylpylälomaa.

Tukimaksatuksien viivästyminen on aiheuttanut jatkuvan kassavajeen. Tilanne on nyt se, että joka sentti lasketaan. Kylpyläloman sijaan jäimme kotiin ja kävimme paikallisessa uimahallissa.

Haaveilen siitä, että voisin mennä kunnolla ruokaostoksille. Kun viime maitotili tuli, oli hieno tunne mennä kauppaan ja ostaa ruokakomero täyteen.

Tukia ja seuraavaa maitotiliä odotellessa syödään sitä, mitä kaapista löytyy. Kahdelle lapsellemme olen sanonut, että syökää hyvin koulussa. Kyllä lapset tietävät, ettei mitään ylimääräistä nyt osteta, kun rahat ovat tiukilla. Oma äitini tukee maksamalla lasten harrastukset.

Parisuhde pysyy yllä huumorilla, vaikka tilanne välillä kiristää pinnaa. Vipu-palvelussa lukee aina, että käsittely on kesken. Siitä on tullut meidän yhteinen vitsi: naureskellaan toisillemme, ettei jotain asiaa voi juuri nyt tehdä, kun käsittely on kesken.

Työ tuntuu edelleen hyvältä: rakkaus eläimiin on minulle kaikki kaikessa. En tiedä, osaisinko edes tehdä muuta. Välillä motivaatiota on kuitenkin vaikea löytää. On niin paljon töitä tekemättä, eikä mitään jää käteen. Nyt mennään päivä kerrallaan, rakkaus eläimiin auttaa jaksamaan.

Kaipaan hengähdystaukoa arkeen: sitä, että pääsisi välillä pois kotoa eikä olisi kiire navettaan.

Työhön tarttuminen auttaa. Viimeksi kun teimme aitaa, poika oli mukana auttamassa. Ei olisi huvittanut, mutta kun saimme sen valmiiksi, oli voittajafiilis. Tänään ajattelin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä jatkamaan aidantekoa.

Toivoisin, että päättäjät tulisivat viikoksi tänne elämään samassa rytmissä: heräämään samaan aikaan, syömään samaan aikaan ja tekemään samat työt. Heidän silmänsä voisivat jo aueta.”