Ranuan eläinpuistossa asustava Venus on karvan verran yli 18-vuotias jääkarhunaaras. Se syntyi Saksan Rostockista mutta muutti Ranualle alle kahden vuoden iässä.
Kuluneisiin vuosiin mahtuu monia hienoja hetkiä, tärkeimpinä tietysti pentujen syntymä: vuonna 2011 Ranzo ja 2017 Sisu. Ranzo löysi uuden kodin Itävallasta, Sisu Britanniasta.
”Venus on pääsääntöisesti aika tasainen naaras, ja se on hyvin kiinnostunut tekemään esimerkiksi koulutushommia hoitajien kanssa. Se on mukavaluontoinen kaveri”, eläinpuiston intendentti ja eläinlääkäri Heini Niinimäki kertoo.
Jääkarhuille ei suinkaan opeteta mitään sirkustemppuja, vaan yksinkertaisia taitoja, jotka helpottavat niiden kanssa työskentelyä. Esimerkiksi kahdella jalalla seisominen on kätevä taito, kun pitää tarkastella vatsaa ja tassunpohjia, suun avaaminen helpottaa hammastarkastuksia.
”Nyt opettelemme laittamaan tassua telineeseen niin, että Venukselta saa otettua verinäytteen ilman nukutusta ja stressiä. Aika hyvin Venus sen jo osaa, mutta ihan vielä ei olla siinä vaiheessa, että voitaisiin ottaa verinäyte.”
Vaikka Venus elää omaa leppoisaa elämäänsä Lapissa sen enempiä murehtimatta, huolehtivat monet ihmiset sen ja muiden jääkarhujen puolesta.
Jääkarhu on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, ja Venus kuuluukin Euroopan eläintarhojen ja akvaarioiden liiton (EAZA) alaiseen EEP-suojeluohjelmaan.
Esimerkiksi Venuksen perhesuunnittelu on suojeluohjelman käsissä. Eurooppalaisten eläintarhojen jääkarhukanta pyritään pitämään mahdollisimman monipuolisena ja terveenä, joten jokainen poikanen on tarkkaan suunniteltu.
”Eläintarhakanta toimii tietynlaisena geenipankkina. Jos luonnonpopulaatiossa tapahtuu jokin katastrofi, on suojassa ainakin yksi populaatio ja valikoima genetiikkaa.”
Joitain vankeudessa syntyneitä eläimiä voidaan myös palauttaa vapauteen, mutta jääkarhuille se ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista.
”Suuren, vaarallisen ja viisaan eläimen palauttaminen luontoon ilman emon oppeja on hyvin hankalaa. Jääkarhu on myös potentiaalisesti ihmiselle vaarallinen peto, joten sen siirtäminen turvallisesti on haastavaa.”
Lisäksi niin kauan kuin eläinlajia uhkaa ensisijaisesti sopivien elinympäristöjen katoaminen, ei luontoonpalautuksilla ole kovinkaan paljon saavutettavissa.
”Vielä on matkaa siihen, että geenit saataisiin virtaamaan tarhasta luontoon.” Heini Niinimäki
Eläintarhoissa voidaan onneksi tehdä tutkimusta, joka helpottaa luonnonvaraisten jääkarhujen auttamista.
Ranualla on muun muassa selvitetty, että lumeen painuneista jäljistä voidaan löytää dna:ta ja näin tunnistaa paikalla käynyt jääkarhu. Myös uusia seurantalaitteita voi testailla helpommin tarhakarhuilla kuin niiden vapailla lajitovereilla.
Ehkäpä luonnonvaraisia karhuja voidaan joskus tulevaisuudessa auttaa myös geeniteknologian ja alkionsiirtojen avulla.
”Vielä on matkaa siihen, että geenit saataisiin virtaamaan tarhasta luontoon. Mutta kun miettii, miten paljon toiminta on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Kuka tietää, mihin vielä pystymme.”
Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin turvata jääkarhujen luontaisen elinympäristön säilyminen myös tulevaisuudessa.
”Valitettavasti on mahdollista, että joskus jääkarhuja on jäljellä enää eläintarhoissa”, Niinimäki sanoo.
”Toivottavasti niin ei pääse ikinä käymään, koska luonnonvaraisen kannan toipuminen on hankalaa lähinnä eläintarhakantaan perustuvien siirtojen avulla. Jääkarhujen kohdalla ainakin se on tällä hetkellä tekemätön paikka, vaikka monien muiden lajien kohdalla siinä onkin onnistuttu.”
Ranuan eläinpuistossa vietetään jääkarhupäivää lauantaina 25.2.
