Murheen murtama perhe haluaa sopeutua
Saad Alin perhe odottaa, että nuorin tytär pääsisi myös Suomeen. Yhdeksänvuotias Hajar lohduttaa Ahmed-isäänsä. Taustalla on kolmevuotias Yusuf. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoSIIKAJOKI (MT)
Syystuuli tuivertaa takin läpi, mutta sisällä on lämmin.
Ruukin vastaanottokeskuksen soluasunnon noin kymmenen neliömetrin huoneessa asuu nelihenkinen irakilaisperhe.
He elehtivät vakavina mutta tarjoavat kohteliaasti istumapaikkaa ja kahvia.
Perheen isä Saad Ali Ahmed alkaa kertoa arabiaksi, miten he ovat Suomeen päätyneet.
Tulkki kääntää hänen puheensa puhelimen kaiuttimen kautta suomeksi.
”Minulla on kolme siskoa. Heidän kaikkien aviomiehet on tapettu. Pelkäsin perheeni puolesta. En kestänyt enää”, Ahmed kertoo syitä pakoon.
Saad Alin perhe on kotoisin Pohjois-Irakin Kirkukista. He ovat turkmeeneja, joka on alueella sorrettu etninen vähemmistö.
Ahmedin mukaan hänen perhettään uhkaa kolme eri tahoa: kurdit, iranilainen puolue sekä terroristijärjestö Isis.
Saad Alin perhe on erityisen uhan alla, sillä isä Ahmed työskenteli Irakin armeijan upseerina.
”Vanhin tyttäremme ei voinut mennä kouluun, koska hän on minun lapseni”, isä kertoo.
Vähemmistöjen sortoa on jatkunut alueella ainakin puolitoista vuotta.
Kun tilanne kärjistyi, Saad Alin perhe joutui lähtemään niin pikaisesti, että vanhemmat saivat vain kaksi lasta mukaansa.
Kolmas lapsi, 3-vuotias Malak Saad Ali, jäi tätinsä kanssa Irakiin.
Äiti Liga Isam Aziz puhkeaa kyyneliin ja katsoo silmiin.
9-vuotias tytär Hajar Saad Ali sekä 3-vuotias poika Yusuf Saad Ali kuuntelevat välillä haastattelua ihmeissään, mutta keskittyvät sitten lahjoituksina saatuihin leluihinsa.
Perheen isä hoitaa haastattelun aikana puhumisen.
”Malakin kaksoisveli Yusuf huutaa joka ilta. Hän ikävöi siskoaan.”
Matkasta Suomeen perheellä ei ole juuri käsitystä. Viimeinen paikka, jonka Ahmed tietää varmasti, on Istanbul. Sieltä matka jatkui pakettiauton kyydillä halki Euroopan.
”Välillä käveltiin metsässä. Auton perässä emme pystyneet aina hengittämään kunnolla.”
Ali Saadin perhe rekisteröityi poliisille Turussa. Sieltä heidät tuotiin elokuun lopussa Ruukin vastaanottokeskukseen.
Tuostakaan matkasta perheellä ei ole kovin tarkkoja muistikuvia.
Vaikka huoli Malak-tyttärestä on valtava, kiitollisuus kumpuaa isän puheista.
Perhe on hänen mukaansa otettu todella hyvin vastaan.
”Kiitän paljon, että meille on annettu täällä turvallinen paikka ja sängyt. Olemme saaneet kaiken, mitä olemme pyytäneet. Vastaanottokeskuksen työntekijät ovat kyselleet vointiamme ja tyttäremme tilannetta. On tärkeää, että he muistavat”, Ahmed sanoo.
Hän toivoo syvästi, että perheen turvapaikkahakemus käsiteltäisiin nopeasti.
”Toivon sitä tyttäremme takia”, hän sanoo.
Maahanmuuttovirasto kertoi haastattelua edeltävänä päivänä viime viikon keskiviikkona, että se jäädyttää päätöksenteon irakilaisten ja somalialaisten turvapaikoista ja oleskeluluvista.
Virasto odottaa turvallisuusarvion päivitystä. Sen arveltiin kestävän muutaman viikon. Perhe ei tiedä viivästyksestä.
Tähän asti virasto on myöntänyt oleskeluluvan kaikille Irakin keskiosista saapuneille turvapaikanhakijoille. Kirkuk ei kuulu tähän alueeseen.
Irakiin paluu ei Ahmedin mukaan ole vaihtoehto.
”Olen varma, että minut tapetaan, jos palaan kotimaahani”, hän sanoo.
Upseeriuran lisäksi Ahmed on opiskellut kielitieteitä yliopistossa. Hän puhuu arabian lisäksi englantia ja turkkia.
”Ensimmäiseksi aion opetella suomen kielen. Sen jälkeen haluan tehdä töitä Suomessa.”
Hän toivoisi lisää tietoa työllistymismahdollisuuksista.
Hajar-tytär odottaa jo, että pääsee muutaman viikon sisällä aloittamaan koulun Ruukin peruskoulussa maahanmuuttajaluokalla.
Ahmed ei osaa sanoa suomalaisesta kulttuurista muuta kuin sen, että hän tietää täällä kunnioitettavan ihmisoikeuksia.
”Irakissa ei ole ihmisoikeuksia.”
Perhe ei ole vielä tutustunut muihin suomalaisiin kuin vastaanottokeskuksen työntekijöihin.
”Toivon suomalaisilta inhimillisyyttä. Toivottavasti opimme tuntemaan suomalaisia.”
Suvi Niemi
Ensin
aion
opiskella suomen kielen.
Sen
jälkeen
haluan
tehdä töitä
Suomessa.
Kaikki
entiset työntekijät halusivat tulla
takaisin. Se oli
mukava yllätys.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
