Sara-yhtyeen laulaja Joa Korhonen ei osannut nousta lavalle ilman alkoholia – sitten sydän alkoi reistailla: ”Tajusin, ettei se ole enää sitä elämää, jota haluan elää”

Joa Korhonen harjoitteli keikkaa varten Seinäjoen Rytmikorjaamon treenikämpällä. Yhtyeen treenikämppä sijaitsi viime vuosiin asti Kastisten työväentalolla, kunnes bändi päätti logistisista syistä siirtyä harjoittelemaan Seinäjoelle. Kuva: Johannes Tervo

Korhonen ammentaa vaikutteita niin musiikkiinsa kuin kuvataiteeseensa tv-sarjoista, sosiaalisesta mediasta ja muiden musiikista. Tuore Pimeys-albumi sai tunnelmallisia vaikutteita Netflixin Dark-sarjasta, hän kertoo. Kuva: Johannes Tervo

Ihmismeri on tiheä Seinäjoen Provinssirockissa vuonna 2002. Päälavalla on esiintynyt saksalainen Rammstein-yhtye. Sen jälkeen toiselle lavalle nousee Sara. Yhtye soittaa suomenkielistä rock-musiikkia, jota värittävät tummat ja raskaat äänimaailmat.

Bändin laulaja–kitaristin Joa Korhosen selkäpiitä kulkevat kylmät väreet, kun he alkavat soittaa.

”Samanlaista yleisömäärää ei ole ollut keikoilla sen jälkeen. Muistan silloin ajatelleeni, että tämä hetki pitää muistaa”, hän sanoo talvisena päivänä lähes 20 vuotta myöhemmin.

Seinäjoki on Korhoselle tuttu paikka. Rytmikorjaamon treenikämpällä bändi on harjoitellut yhtyeen tulevaa kiertuetta varten.

Tuoreella Pimeys-albumilla kuullaan aiempaa raskaampia, kitaravetoisia kappaleita. Vaikutteita Korhonen on poiminut esimerkiksi Seinäjoella perustetun Oranssin Pazuzun uusimmalta albumilta.

Myös Netflixissä pyörivän Dark-sarjan tunnelma kolahti häneen kovaa. Siitä levy sai myös nimensä.

Sara-yhtye perustettiin yli 20 vuotta sitten Kaskisissa, joka on Pohjanmaalla sijaitseva saari. Joa Korhonen, basisti Kristian Udd ja entinen kitaristi Tommi Koivikko alkoivat tapailla Metallican ja Guns N’ Rosesin kappaleiden sointuja koulun musiikkiluokassa. Hiljalleen alkoi syntyä myös omia biisejä.

Ensimmäinen treenikämppä sijaitsi Kaskisten nuorisotalolla, josta he siirtyivät myöhemmin työväentalolle. Vanhassa, punavalkoisessa pohjalaistalossa vietettiin sitten useita pitkiä viikonloppuja. Aluksi yhtye soitti alakerrassa, mutta eteni vähitellen soittamaan yläkertaan. Siellä harjoittelivat vanhemmat muusikot, joita Korhonen ihaili.

Eteläpohjalaisten kannustavalla asenteella oli Korhosen mukaan merkittävä vaikutus bändin nosteeseen. Kaskisten työväentalolla bändi sai treenata ilmaiseksi pitkään. Teuvan Gömmel-studiolla äänitettiin ensimmäiset demot.

Bändin matka ei ole ollut kuitenkaan kaikista helpoin. Suurta läpimurtoa ei ole tullut, vaikka se on ollut koko ajan lähellä, hän sanoo.

”Haluan ajatella, että olemme nyt siinä vaiheessa, missä meidän pitääkin olla. Asiat ovat menneet, niin kuin niiden on kuulunut mennä.”

Korhosen sanoituksissa sukelletaan syviin ja mystisiin tunnelmiin tulevallakin levyllä. Elämän ja kuoleman rajapinta on läsnä monissa kappaleissa.

”Pohdin teksteissäni kysymyksiä, mistä tulemme ja mitä sitten tapahtuu, kun täältä lähdetään. Uskon, että se askarruttaa monia muitakin ihmisiä. Esimerkiksi tulevan levyn biisistä Sileä Tie voi löytyä ajatus siitä, mitä ajattelen kuoleman jälkeisestä elämästä.”

Kappale syntyi läheisen kuoleman jälkeen. Kirjoittaminen oli ja on edelleen jonkinlaista terapiaa hänelle itselleen.

”Jotkut sanovat, että sanoituksistani ei ymmärrä yhtään mitään. Jotkut minut tuntevat ihmiset puolestaan sanovat, että tekstit ovat kuin avoin kirja elämästäni.”

Viikon kuluttua bändi nousee pitkän keikkatauon jälkeen lavalle. Kiertue alkaa Tampereen Yo-talolta. Jotain on kuitenkin toisin kuin monilla aikaisemmilla keikoilla. Ensimmäisen biisin laulaminen ja soittaminen ei aiheuta bändin keulakuvalle enää raskasta hengästymistä.

”Alkoholi on vienyt suuren osan elämästäni. Se kuuluu niin moneen paikkaan tässä maailmassa. Välillä tuntuu, etten ole tehnyt asioita itselleni kovin helpoksi. Olen yrittänyt myrkyttää tietäni kaikella mahdollisella.”

Muutama vuosi sitten eräänä aamuna hän tunsi väsymyksen painavan kehoaan voimakkaammin kuin ennen. Sydän oli alkanut reistailla ja paniikkikohtaukset pimensivät arkea.

”Onneksi tavallaan tuli oireita, jotka saivat minut havahtumaan. Tajusin, ettei se ole enää sitä elämää, jota haluan elää”, hän kertoo.

Pois jäivät alkoholin myötä myös tupakka ja kofeiini. Hän koki myös uskomattoman oivalluksen unen merkityksestä omaan jaksamiseen. Joka ilta samaan aikaan nukkumaan meneminen ja herääminen aamulla muodostuivat tärkeäksi.

”Aikaa on vapautunut aivan hurjasti, kun se ei enää kulu baarissa istumiseen. Ennen elin vain hetkessä, mutta nyt olen alkanut suunnitella elämääni eteenpäin.”

Elämänmuutos mahdollisti Joa Korhoselle kätkettyyn unelmaan tarttumisen. Maalaaminen oli aina kiinnostanut häntä, mutta sille ei ollut vain löytynyt aikaa.

Taiteilijan siveltimestä alkoi syntyä kasvokuvia, jotka kumpuavat hänen alitajunnastaan. Aluksi maalaaminen oli spontaania sotkemista maaleilla. Nykyisin hän käyttää iPadia maalamisen sotkemisvaiheeseen ja siirtyy sitten kankaalle toteuttamaan lopullista muotokuvaa.

Korhosen taidehuone sijaitsi ennen Vaasassa, ja hän asui seudulla lähes 20 vuotta. Sittemmin taidehuone vaihtui Tampereelle, jonne hän muutti puolitoista vuotta sitten puolison työn perässä.

Hän on järjestänyt taidenäyttelyitä Tampereella ja Helsingissä. Ensi syksylle on suunnitteilla näyttely Helsinkiin.

Visuaalisuuteen ilmaisuun rakentuvat myös Saran keikat. Taustakankaalle heijastetaan esimerkiksi videoita, jotka Korhonen suunnittelee yhdessä Joakim Uddin ja Mikko Männistön kanssa. He toimivat bändin valoteknikkoina.

”Visuaalisuudessa yritän toteuttaa isoja asioita vähän pienimuotoisemmin. Esimerkiksi Kentin jäähyväiskeikat Vaasan jäähallissa olivat upeasti toteutettu. Niistä olen ammentanut inspiraatiota.”

Haaveena olisi tulevaisuudessa palata treenaamaan Kaskisten työväentalolle. Bändillä oli siellä viime vuosiin saakka treenikämppä, mutta käytännön syistä on päädytty harjoittelemaan Seinäjoelle. Siellä säilytetään esimerkiksi bändin äänentoistolaitteita.

Myös musiikkivideon kuvaaminen tai keikan järjestäminen Kaskisissa houkuttelisi häntä. Bändi on vuosien aikana soittanut pari keikkaa Kaskisten ravintoloissa.

”Olen miettinyt, että sitten oikein vanhana muuttaisin takaisin Kaskisiin ja erakoituisin siellä. Voisin vain maalata, jos sormeni eivät enää taipuisi kitaran soittoon tai kuulo olisi lähtenyt. Ehkä tämä on kuitenkin romantisoitu ajatus”, hän hymähtää.

• Joa, alun perin Jorma Korhonen on Sara-yhtyeen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä.
• Bändi julkaisee 21.tammikuuta yhdeksännen studioalbuminsa, joka kantaa nimeä Pimeys.
• Syntynyt vuonna 1980 Kaskisissa ja asunut melkein 20 vuotta Vaasassa.
• Asuu nykyisin Tampereella puolisonsa kanssa.
• Toimii myös kuvataiteilijana.
• Opiskellut maalaamista Jurvan kansalaisopistossa kuvallisen ilmaisun perustutkinnon ohessa. Kuva-artesaaniksi valmistuminen jäi opinnäytetyötä vaille.
• Harrastaa hiihtoa, sulkapalloa ja juoksua.

”Välillä tuntuu, etten ole tehnyt asioita itselleni kovin helpoksi. Olen yrittänyt myrkyttää tietäni kaikella mahdollisella.”