
Maalaiskanttori kannustaa ihmisiä kirkkoon pääsiäisenä ja laulamaan rohkeasti: ”Suu auki vain ja antaa tulla!”
Pääsiäinen on elämän juhlaa ja voittoa kuolemasta. Monelle se on myös tärkeää aikaa käydä kirkossa.
Maria Sirén harjoittelee kiirastorstain ja pitkäperjantain tilaisuuksiin, joissa hänen johtamansa kirkkokuoro on mukana. Bordercolliet Lykky ja Laki kulkevat välillä mukana kuoroharjoituksissakin. Kuva: PasiLeinoTänä keväänä etsitään erityisen paljon toivon sanomaa, ja musiikilla voi olla vaikeiden tunteiden käsittelyssä tärkeä tehtävä.
Sen tietää salolainen kanttori Maria Sirén, joka elää työssään musiikin kautta ihmisten iloissa ja suruissa. Haastatteluunkin hän saapuu suoraan hautajaisista.
”Musiikki vaikuttaa ja hoitaa, olipa saattoväkeä paljon tai vähän. Musiikin avulla voi käydä läpi omia tunteitaan, ja yhdessä laulaminen antaa ihmiselle kokemuksen siitä, että on osa isompaa kokonaisuutta.”
Korona-aikana tuo yhteisöllisyyden kokemus kotisohvalta käsin puuttui.
Sirén kertoo olevansa itsekin enemmän laulaja kuin urkuri.
”Kun johdan kuoroa, voin antaa omille tunteilleni enemmän tilaa kuin laulamalla yksin. Pala kurkussa ja kyyneleet silmissä ei voi laulaa, mutta kuoron kanssa nieleskely ei haittaa.”
Eräässä muistotilaisuudessa hänen yksinlaulunsa kuitenkin katkesi Evakon laulun ensimmäisten säkeistöjen jälkeen.
”Olin vähän puolikuntoinen ja väsynyt, enkä pystynyt sulkemaan omia tunteitani ja ajatuksiani, vaan liikutuin. Enää en ole niin pöljä, että suostuisin laulamaan sen, en tässä maailmantilanteessa aikanaan, en kerta kaikkiaan!” Sirén sanoo ja naputtaa joka tavulla pöytää.
Sirén sanoi jo kolmivuotiaana vaarilleen haluavansa kanttoriksi. Hän opiskeli Turussa ja Helsingissä, haaveili maalaiskanttorin työstä ja osti itselleen ja Lempi-koiralleen mökin Salon Kiikalasta työskennellessään vielä Helsingissä.
Pian sen jälkeen, 12 vuotta sitten, Salon seurakunnassa avautui virka, ja Sirénistä tuli kuin tulikin maalaiskanttori. Hän vastaa musiikkitoiminnasta Kiikalan ja Suomusjärven alueilla.
Lempin ovat korvanneet sittemmin bordercolliet Lykky ja Laki, äiti ja poika, jotka kulkevat välillä mukana kuoroharjoituksissakin.
Kanttorit saavat hyvin monipuolisen musiikin ammattilaisen koulutuksen.
”Ihmisten tulisi rohkeasti kysyä, olisiko jokin tietty kappale mahdollista toteuttaa heidän tilaisuudessaan. Eihän esimerkiksi Prinsessa Ruususen häämarssikaan ole alkujaan kirkkomusiikkia. Kanttorit osaavat myös ehdottaa sopivaa hautajaismusiikkia, jos saavat tietää vainajan tai omaisten mieltymyksistä.”
Sirén kertoo, että kanttorien ryhmässä huhuiltiin hiljattain esimerkiksi nuotteja hautajaisiin toivottuun Yölinnun Appelsiinilehtoon.
Sota- ja kriisiaikoina hitaampi mutta kirkassävyinen musiikki rauhoittaa mielenmyllerrystä ja antaa tilaa käydä läpi omia tuntemuksiaan.
Sirénin ei ole tarvinnut vaihtaa jo miettimäänsä kevään ja pääsiäisen ohjelmistoa maailmantilanteen takia.
”Olin päättänyt jo kauan ennen Ukrainan sotaa, milloin kuoro esiintyy ja mikä on sen ohjelmisto. Esimerkiksi Silloin kuin en itse jaksa ja Rauhanrukous sopivat hyvin maaliskuun 13. päivän Talvisodan päättymisen sunnuntaihin.”
”Rauhaa tänään kaipaa maa, rakkautta janoaa”, Sirén laulaa Suomusjärven seurakuntasalissa ennen kuoroharjoituksia. Kanttorin ääni on kirkas ja voimakas.
Sirén toivoo, että ihmiset tulisivat kirkkoon myös pääsiäissunnuntaina.
”Suomalaiset jäävät synkistelemään kiirastorstain ja pitkäperjantain tummuuteen, vaikka pääsiäisen sanoma on, että rakkaus ja valo voittavat kaiken pahan.”
Mutta mitäs, jos tekee kirkossa mieli laulaa, eikä kukaan muu laula?
”Minäkin olen joskus kirkossa tavallisena seurakuntalaisena, ja ensin ihmiset kääntyvät katsomaan, mutta alkavat usein laulaa mukana. Suu auki vain ja antaa tulla!”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



