Vanha vuosi on jo väsynyt – se joutaakin väistyä
Toisinaan olen pohdiskellut, onko aurinko oikeastaan Jumala, kirjoittaa kolumnisti Juho Rahkonen.Vuodenvaihteeseen liittyy aina jotain erityistä tunnelmaa ja symboliikkaa. Tavallaan se tarjoaa mahdollisuuden kääntää elämässä uusi lehti ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Tai jos ei puhtaalta, niin edes hiukan siistityltä.
Vuoden aikana ihmisten elämään kertyy erilaisia rasituksia. Varsinkin työläisillä syksyn ja alkutalven kuukaudet ovat yleensä vuoden kiireisimpiä. Maailma pitää saada valmiiksi ennen joulutaukoa, asiakkaat pidettävä tyytyväisinä.
Jopa puolet Suomen työllisistä, noin 1,3 miljoonaa henkilöä, tekee etätöitä. Digitaaliset viestintävälineet mahdollistavat tehokkaan takomisen – niin kauan kuin pää kestää.
Aivoja kuormittavilta tietokonehommilta eivät säästy muutkaan kuin varsinaiset tietotyöläiset, sillä erilaisia tukihakemuksia on täytettävä ja kirjanpito ja muut käytännön asiat pidettävä ojennuksessa. Kyllähän työ kuin työ kuormittaa, ja monen elämä on raskasta, vaikkei olisi töissäkään.
Ainakin itse olen tähän aikaan vuodesta ihan puhki. Enkä ole ainoa: uupumus on yhä paheneva kansantauti.
Olen opetellut ennakoivasti kuulostelemaan omaa kehoani ja tarvittaessa hidastamaan tahtia jo ennen kuin varsinainen työuupumus iskee päälle. Se nimittäin kehittyy pitkän ajan kuluessa ja salakavalasti. Kun uupumuksen huomaa, voi olla jo liian myöhäistä.
Uuden vuoden alku tuo kuitenkin mielelleni piristysruiskeen: nyt mennään valoa kohti.
Vuodenkierto ei ole ihmisen keksintö, vaan kaiken elämän perusta. Maapallo ja muut planeetat kiertävät aurinkoa erehtymättömällä tarkkuudella. Kelloharrastajana tekisi mieleni sanoa, että maailmankaikkeus on oikeastaan kuin suuri kello; taivaankappaleiden liikkeet, komeettojen kiertoradat ja auringonpimennykset voidaan laskea vuosikymmenien päähän.
Toisinaan olen pohdiskellut, onko aurinko oikeastaan Jumala. Aurinkohan on meidät luonut ja antaa kaiken elämän ja energian maapallolle.
Ainakin aurinko on Jumalan tekemä. Koko universumissa, sen erehtymättömässä ja täydellisessä järjestyksessä, on jotain syvällisesti jumalallista.
Tämän viitekehyksen suojissa onkin hyvä lähteä iloitsemaan arkisista ja maanläheisistä asioista, joita 2022 tuo eteemme.
Hyvää uutta vuotta, arvoisat lukijat!
Kirjoittaja on perheenisä, Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja ja luontokuvaaja Nurmijärveltä. Hän tarkkailee joka toinen viikko palstalla suomalaista yhteiskuntaa.
Koko universumissa, sen erehtymättömässä ja täydellisessä järjestyksessä, on jotain syvällisesti jumalallista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

