Loheen mieltyneet suomalaiset saattaisivat tykästyä erääseen kotimaiseen arvokalaan, mutta harvat edes tuntevat sen

Tämä muikun näköinen arvokala on antanut panoksensa suomalaiseen paikannimistöön, mutta silti sen olemassaolo on valtaosalta vaipunut unoholaan. Kuva: Lari Lievonen

Kotimaisen kalan osuuden lisääminen suomalaisten ruokavaliossa on haastavaa, sillä kalanviljelyn ympäristövaatimukset ovat tiukat.

Vielä 1990-luvulla suomalaiset söivät suunnilleen saman verran kotimaista ja tuontikalaa, kumpaakin noin 6 kiloa vuodessa. Nykyään tilanne on kiloissa mitattuna melkein 10–5 tuontikalan eduksi.

Kalansyöntitilaston keikahtamiseen on monia syitä, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luken) tutkija Kaija Saarni.

Tärkein tuontikala oli pitkään silli, ja myöhemmin suomalaiset löysivät myös sein ja tonnikalan. Suomessa luonnonkala on vahvasti sesonkituote, ja kotimaisista kaloista lähinnä silakkaa ja muikkua on ollut saatavilla suunnilleen ympäri vuoden.

Saarni kertoo, että 1980-luvulla kotimaisen kalan tarjontaa pystyttiin lisäämään ja tasaamaan kehittämällä kirjolohen kasvatusta Suomessa.

Kun kasvatettua kotimaista kalaa alkoi olla ympärivuotisesti saatavilla, ruokakauppoihin alkoi olla mahdollista perustaa kalatiskejä. Kasvatetun kalan oheen oli mahdollista ottaa myyntiin kunkin sesongin mukaista kotimaista kalaa.

Euroopan unioniin liittyminen avasi Suomen elintarvikemarkkinat. Vähitellen kuluttajat tottuivat yltäkylläisyyteen ja siihen, että suosikkikalaa ja muita tuontiherkkuja sai tuoreena koska vain.

”Kasvatetun lohen tarjonta vastaa hyvin nykyaikaisen kalakaupan tarpeita, eli sitä, että kalaa on tarjolla aina kysynnän mukaan samalla tavalla kuin vaikka sian tai broilerin lihaa”, Saarni kertoo.

Kala maistuu Suomessa, ja itse asiassa koko Euroopassa, vuosi vuodelta paremmin, sillä kala sopii moneen nykyajan ruokatrendiin. Kalapitoista ravintoa pidetään terveellisenä ja ilmastoystävällisenä valintana, joten koko Euroopan unioni tuo suuria määriä kalaa.

Saarni huomauttaa, että tilanteeseen sisältyy ristiriita: kotimaisen kirjolohen tarjontaa ei pystytä lisäämään, vaikka kalan kulutus kasvaa.

Kotimaisen luonnonkalan kulutuksen raja tulee nopeasti vastaan, Saarni huomauttaa. Muikkua ei voi kalastaa määräänsä enempää, ja suomalaiset ovat suhteellisen vieraantuneita silakasta, sillä se on ruotoinen kala ja moni vierastaa sen makua. Saarnin mukaan yksi ongelma on myös siinä, että Suomen silakkalaivasto ei ole kovin nykyaikainen.

Luonnonkalan tarjonta pystyy parantamaan kotimaisen kalan syöntimääriä Saarnin mukaan lähinnä paikallisesti. Yksi vajaahyödynnetty kala on kuore, mutta ensin suomalaiset pitäisi saada tietoiseksi kyseisen kalan olemassaolosta.

”Käytännössä kotimaisen kalan kulutusta on hyvin vaikea lisätä tässä tilanteessa, sillä Suomessa kirjolohentuotantoa rajoitetaan vahvasti ympäristösyistä. Voisi sanoa, että kalanviljelyä käsitellään saastuttavana tuotantona eikä ruuantuotantona”, Saarni pohtii.

Kalankasvatus on kuitenkin tehostunut melkoisesti vuosikymmenten aikana, hän muistuttaa. Kalanrehut ovat entistä tehokkaampia ja viljellyt kalat jalostettu sellaisiksi, että hävikki jää minimiin.

Kiertovesikasvatuslaitokset olisivat ajatuksen tasolla erinomainen ratkaisu moniin ympäristöongelmiin. Pullonkaulana on kuitenkin hinta, sillä kiertovesijärjestelmän rakentaminen on kallista ja kalan tuotantokustannukset nousevat korkeiksi. Vaatimuslistalla on esimerkiksi erinomainen raakavesilähde ja paljon hienostunutta tekniikkaa.

Norjan lohi on kalatiskien kuningas. Kuva: Lari Lappalainen