Petteri Summasen ensimmäinen kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa käsittelee hänen monipaikkaista taustaansa. Tunnettu näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja on asunut eri puolilla Suomea pohjoisesta etelään ja idästä länteen.
Summanen kasvoi lapsuutensa varuskuntaympäristössä Säkylässä ja Rovaniemellä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Lappeenrannassa, mökki on Etelä-Karjalassa Taipalsaarella, ja nykyään mies asuu perheineen Helsingissä.
Lisäksi elokuva-, teatteri- ja televisioprojektit ovat vieneet Summasen useiden kuukausien työpesteihin ympäri maata.
”Aiemmin koin jatkuvaa ulkopuolisuutta monipaikkakuntataustani takin. Tässä iässä osaan jo arvostaa sitä, että olen saanut nähdä monia osia maastamme”, 53-vuotias MT:n uusi kolumnisti kertoo.
Petteri Summanen työskenteli antoisat kuusi vuotta Zodiakilla (Jarowskijlla) televisio-ohjelmien kehittelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Vuoden alusta lähtien hän on taas vapaa taiteilija.
”Projektiluontoiset, kiihkeät ja intensiiviset työt sopivat luonteelleni. Toivottavasti saisin jatkossakin sekä käsikirjoittaa, näytellä että ohjata.”
Summanen pyrkii olemaan kolumnistina ihmettelijä, pohdiskelija ja kysymysten esittäjä. Julistamisen sijaan viihdetaiteilija viljelee mieluummin huumoria ja itseironiaa. Hän kuvailee itseään monen alan soheltajaksi.
”Olen seurannut läpi elämäni aktiivisesti politiikkaa. Taiteilijan tulee olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta pyrin pitäytymään irti sitoutumisesta puoluepolitiikkaan.”
Taipalsaarelta on lähdetty aikanaan työn perässä, mutta kotiseudulle palataan kalastamaan, metsästämään, sienestämään ja marjastamaan.
Urbaanin pääkaupungin arjen vastapainoksi Petteri Summanen viettää mahdollisimman paljon aikaa Suur-Saimaalla.
Perheen kesämökki sijaitsee Taipalsaarella lapsuuden mummolamaisemissa. Juuret sitovat Summasen Etelä-Karjalaan, ja hirvenmetsästys on hänelle jokasyksyinen perinne.
”Tänä vuonna pääsin paikalle viitenä jahtipäivänä ja olin myös paloittelemassa lihaa. Jahtiin osallistuminen on tärkeää paikallisten kontaktien ylläpitämisen, virkistäytymisen ja perinteiden jatkamisen vuoksi.”
Hirvijahdissa käyminen on Summasen mukaan hyvin kasvattavaa. Ajoporukassa tapaa eri-ikäisiä ihmisiä monenlaisista yhteiskunnallisista taustoista.
Taipalsaaren Harjulan Erän metsästysseuraan kuuluu nykyään aika paljon metsänomistajia, jotka asuvat vakituisesti muualla.
”Taipalsaarelta on lähdetty aikanaan työn perässä, mutta kotiseudulle palataan kalastamaan, metsästämään, sienestämään ja marjastamaan.”
Summasen yksinhuoltajaisä harrasti metsästystä ja kalastusta, ja eräinnostus tarttui myös poikaan.
”Kun isä sai pestin Lapin lennostosta vuonna 1978, kiersimme usein Lapissa metsästämässä kanalintuja Rovajärvellä. Se on tärkeimpiä lapsuusmuistojani.”
Isän kanssa lapsuutensa kasvanut Petteri Summanen oppi, että miehen tehtävä on huolehtia ruuanlaitosta ja muista kotitöistä.
Joulupöytään innokas kotikokki valmisti lihapullia naudasta, porsaasta, sipulista ja maustepippurista. Vaimon kanssa Summanen on kokeillut tehdä uudella pastakoneella erilaisia lasagneja ja ravioleja.
Parhaillaan Petteri testaa, mikä on hirven- ja porsaanlihan oikea suhde lasagnessa. Sunnuntaisin myös perheen aikuinen poika kutsutaan syömään kokkailun tuloksia.
”Yhdessäolo, kokeilu ja uteliaisuus ovat hauskinta ruuanlaitossa. Lopputuloksen ei tarvitse olla aina priimaa.”
Summanen on rakennuttanut perheen kesämökin sähköttömään saareen, ja hän ”töhöili” itse mukana rakennusprojektissa.
Juomavesi ja puut kuljetetaan mökkisaareen mantereelta veneellä. Kalaa nousee järvestä ja mökkitontilla on myös kasvimaa.
”Olemme rakentaneet vaimon johdolla norppaturvallisia katiskoita. Yritämme korvata niillä verkkokalastuksen jättämää aukkoa.”
Summasen Petteri on saanut kotikasvatuksessa vahvan työnteon eetoksen.
”Terveen ihmisen pitäisi lähtökohtaisesti elättää itsensä työnteolla ilman tukia. Totta kai elämässä voi olla kriisejä, henkilökohtaisia ongelmia ja sairastumisia, jotka muuttavat tilannetta. Silloin yhteiskunta auttaa.”
Summanen ymmärtää toki, että pääkaupunkiseudulla moni riuskasti töitä tekevä ihminen ei tule palkallaan toimeen. Heitä ei voi tilanteesta syyttää.
Koulumaailman ongelmat ovat näyttelijälle läheisiä opettajavaimon ja omien lasten kokemusten kautta. Inkluusio saa Summaselta tyrmäyksen.
”Samaan aikaan ei voida kasvattaa luokkakokoja ja tuoda erityistä tukea tarvitsevia lapsia yleisluokkiin. Se on liian rankkaa opettajille, ja kyllä siitä oppilaatkin kärsivät.”
En mä nyt parittajaksi rupea, mutta mietin, onko peruskoulumme muotoutunut aikanaan tyttöjen kouluksi.
Petteri Summanen on huolissaan poikien heikosta koulumenestyksestä. Tämä johtaa väistämättä siihen, että korkeakouluihin päätyy enemmän tyttöjä.
Maaseudulla asuu paljon yksinäisiä miehiä ja kaupungeissa puolestaan akateemisia sinkkunaisia.
”Kun katson käsistään taitavia ja paikalleen juurtuneita nuoria miehiä, heidän olemisessaan ei ole mitään vikaa. Nuorukaiset opettelevat lukemattomia taitoja pyörittääkseen esimerkiksi maatilaa.”
Summasta surettaa kylläkin sukupuolijaon epätasapaino, mikä vaikeuttaa perheen perustamista.
”En mä nyt parittajaksi rupea, mutta mietin, onko peruskoulumme muotoutunut aikanaan tyttöjen kouluksi. Missä on esimerkiksi pojille sopiva toiminnallisuus?”
Petteri Summanen on vuonna 1969 syntynyt näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Teatterikorkeakoulussa opiskelleella Summasella on pitkä kokemus television, elokuvan ja teatterin saralla. Tuli tunnetuksi televisiossa Studio Julmahuvi -sketsiohjelmasta 1998.
Merkittävistä tv- ja elokuvatöistä voi mainita esimerkiksi Isänmaan toivot, Nousukauden, Levottomat, Yösyötön, Tarhapäivän ja Maria Kallion.
Käsikirjoittanut ja ohjannut Karuselli-komediasarjan Kari Hietalahden ja Anna Ruohosen kanssa. Ohjannut ja käsikirjoittanut lapsille suunnatut Jari ja Kari -sarjat. Toiminut muun muassa Aleksanterin teatterin ja Linnateatterin taiteellisen johtajana.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta. Asuu Helsingissä ja mökkeilee Taipalsaarella.
