Elo-syyskuu on luumutarhassa sadonkorjuun juhlaa. Tutuin luumuista on ’Yleinen punaluumu’. Kuva: Säde Aarlahti
Luumupuu sopii pieneenkin pihaan - Paikalliset kannat menestyvät pohjoisessakin
Kypsyvät luumut tuovat hedelmäistä tunnelmaa syksyiseen puutarhaan. Luumu ei kuitenkaan ole pelkkä hyötykasvi. Hillitty koko ja aikainen kukinta tekevät siitä monikäyttöisen pihapuun.
Etelä-Suomessa voi lämpimällä kasvupaikalla kasvattaa myös eurooppalaisia viljelylajikkeita. ’Victoria’ on niistä vanhimpia ja suosituimpia. Kuva: Säde AarlahtiLuumupuita on vaalittu puutarhoissamme jo satojen vuosien ajan. Niitä on leimannut hienoinen aristokraattisuus, ovathan luumut melko talvenarkoja ja kasvavat meillä pakkaskestonsa äärirajoilla. Ensimmäiset luumut kasvoivat eteläisen Suomen kartanopuutarhoissa, joissa niitä vaalittiin arvokkaina kulttuurikasveina.
Nykypäiviin säilyneet, paikalliset luumukannat kuitenkin osoittavat, että luumun voi saada menestymään vielä Oulun korkeudella, suojaisilla pakoilla tätäkin pohjoisempana. Olennaista on valita kantoja, jotka ehtivät kypsyttää satonsa ennen pakkasten tuloa.
Pihaan istutettu luumupuu herättää huomiota jo varhain keväällä, kun valkeat kukat verhoavat paljaat latvukset hattaraiseen kuohuunsa. Kukinnan alusta ei kulu yleensä päivääkään, ennen kuin myös lähiseudulla talvehtineet pölyttäjät löytävät tiensä luumupuun ääreen.
Myöhemmin kesällä luumupuissa häärivät mielellään pihan pikkulinnut, joille löytyy juuri sopivasti suojaa ja ravintoa siron latvuksen uumenista. Luumupuu onkin omiaan lisäämään pihan monimuotoisuutta. Linnut toki ilahtuvat myös kypsyvistä luumuista, mikä ei aina ilahduta luumutarhan omistajaa.
Keväisestä näyttävyydestään huolimatta luumupuu on kasvultaan varsin hillitty. Siinä missä kirsikkapuu usein kasvaa leveyttä, säilyy luumupuu latvukseltaan kapeana. Kompakti koko tekeekin luumupuusta pihan suunnittelijan silmissä varsin monikäyttöisen.
Luumujen ohella kotipihoissa kasvatetaan vanhastaan myös kriikunoita, jotka sopivat ennen muuta talouskäyttöön. Niistä voidaan valmistaa muun muassa herkullista hilloa tai likööriä. Luumut sen sijaan sopivat myös tuorekäyttöön. Kasvitieteen silmin katsottuna luumupuu on euroopanluumu (Prunus domestica) ja kriikuna sen alalaji (Prunus domestica subsp. institia).
Kriikuna on ennen muuta taloushedelmä. Kantojen joukosta löytyy kuitenkin lajikkeita, joiden hedelmät ovat makeita ja kelpaavat syötäväksi sellaisenaan. Kriikunan erottaa luumusta siemenen eli kiven käyttäytymisestä. Luumussa kivi irtoaa hedelmälihasta, kriikunassa ei. Kuva: Säde AarlahtiKypsyvä luumusato on väriltään useimmiten tumman siniliilaa tai punertavaa. Hieman harvinaisempi hedelmäväri Suomen olosuhteissa on keltainen.
Keltaisen värin harvinaisuuteen on kenties vaikuttanut se, että keltaluumut pölyttyvät muita luumuja heikommin ja tarvitsevat siksi rinnalleen pölyttäjälajikkeen. Luumujen sato-ongelmiin kannattaakin aina ensimmäiseksi kokeilla toisen, eri lajiketta olevan puun istuttamista vanhan puun lähelle.
Kotipuutarhoihin on etenkin viime vuosina alettu istuttaa myös kirsikkaluumun (Prunus cerasifolia) eri lajikkeita. Modernien lajikkeiden hedelmät ovat perinteisiä maatiaisluumuja suurempia ja makeampia. Kasvatuskokemuksien mukaan kirsikkaluumut ilahduttavat myös tasaisilla, vuosittaisilla sadoillaan.
Vanhoja, luumulajikkeita vaivaa usein jaksottaissatoisuus, minkä vuoksi esimerkiksi ’Yleisen punaluumun’ runsaat satovuodet ajoittuvat noin kolmen vuoden välein.
Hienostuneesta maineestaan huolimatta luumupuut ovat varsin helppohoitoisia. Ne myös tulevat nopeasti satoikään, minkä ansiosta luumupuu on hauska ensipuu vaikkapa lapsiperheen puutarhaan.
Tärkeintä luumujen menestykselle on valita niiden kasvupaikka oikein. Luumut viihtyvät avoimella ja aurinkoisella, mutta tuulensuojaisella paikalla. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että maa puun juuriston ympärillä ei ole märkää ja tiivistä. Loiva rinne, josta ylimääräinen sadevesi pääsee luontaisesti valumaan pois, on luumupuille mitä ihanteellisin.
Istutuksen yhteydessä kasvualusta peruskunnostetaan ja kalkitaan, mutta etenkin liiallista typpilannoitusta on syytä välttää. Alkuvuosien tärkeimpänä hoitona on suojata luumupuu talveksi rusakoilta ja peuroilta.
Myöhempinä vuosina voi luumupuuta varovasti leikata, mikäli oksat hankaavat toisiaan tai vuosikasvut venyvät niin pitkiksi, että ne uhkaavat katketa sadon painosta.
Oikea aika luumupuiden leikkauksiin on heti lumen sulamisen jälkeen tai heinä-elokuussa. Tavanomainen kevätleikkaus aiheuttaa luumulle mahlan kaltaista kumivuotoa.
Juttu on alun perin ilmestynyt kuukausiliite Kantrin elokuun numerossa.
Haulitauti on loppukesän vitsaus
Kesän lopulla luumupuun lehdet alkavat usein näyttää siltä, kuin ne olisivat täynnä pieniä haulikonreikiä. Reikien takana eivät ole hyönteiset, vaan haulitauti (Stigmina carpophila). Tauti ei ole puulle vaarallinen, mutta verottaa toki latvuksen elinvoimaa ja kauneutta. Sienen itiöt talvehtivat puun oksissa ja rungossa.
Torjunta-ainetta haulitaudille ei ole. Paras keino sen torjumiseksi on huolehtia siitä, että puun kasvuolosuhteet säilyvät hyvinä. Kuivina kausina luumupuuta kannattaa kastella. Myös maan kalkitus on hyvä muistaa tehdä noin 3–5 vuoden välein.
Jos latvus on tiheä ja tiivis, voi puuta leikata avoimemmaksi. Näin tuuli pääsee kuivattamaan lehdet sateen jälkeen, mikä estää sieni-itiöiden leviämistä.
Haulitaudin vioittamia luumupuun lehtiä. Taudin aiheuttaa sieni. Kuva: Säde AarlahtiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
