Vakava sairaus romautti Anniina Vaaranmaan lupaavan kuulantyöntöuran – Nyt hän on Suomen vahvin nainen: "Tuskin olisin päässyt näin pitkälle ilman maalla vietettyä lapsuutta"
Anniina Vaaranmaa tekee osan voimaharjoituksista kotitilallaan Koskenkorvalla.
Maaseudulla sisarusparvessa varttuneella Anniina Vaaranmaalla on kilpaileminen verissä. ”Minulla on hyvä kisapää. Kun menen kilpailuihin, en stressaa ja pystyn unohtamaan kaiken muun.” Kuva: Johannes TervoIlmajokelainen Anniina Vaaranmaa, 29, pyörittelee 250 kilon painoista rengasta pellolla. Sitten 70 kilon kivi nousee kevyesti olkapäille. 177-senttinen nainen on täyttä terästä.
Vaaranmaan innostus voimalajeihin heräsi kesällä 2002, kun hän oli katsomassa Tuurin kyläkaupalla Suomen vahvin nainen -kilpailuja. 12-vuotias tyttö seurasi ihaillen, kun naiset kisasivat farmarikävelyssä ja auton vedossa. Samalla hän päätti, että hänestä tulee isona Suomen vahvin nainen.
”Kotiin päästyäni kokeilin voimiani ja totesin, että tavoite on saavutettavissa”, Vaaranmaa myhäilee.
Viime toukokuussa hänen pitkäaikainen unelmansa toteutui, kun hän voitti Lahdessa järjestetyn Suomen vahvin nainen -finaalin. Välissä ehti tapahtua paljon.
Anniina Vaaranmaa varttui maaseudulla Ilmajoen Munakan kylässä. Nelilapsisessa perheessä harrastettiin yleisurheilua.
Isä teki kotipihaan kuulantyöntöringin ja pihassa heitettiin myös keihästä, kiekkoa ja moukaria.
9-vuotiaana Anniina teki kuulantyönnön Suomen ennätyksen 9,58 metriä. Ikäkausisarjoista tuli useita SM-mitaleja.
Kaiken piti olla pedattuna menestyksekkäälle yleisurheilu-uralle, mutta äkillinen sairaus vei hänet vuosiksi telakalle.
17-vuotiaana eräällä automatkalla Vaaranmaa tunsi, kuinka hänen toinen pohkeensa puutui. Parin päivän päästä jalka kipeytyi niin, että hän hakeutui sairaalaan.
Diagnoosi oli vakava. Hänellä oli veritulppa, joka oli siirtynyt jalasta keuhkovaltimoihin. Myöhemmin hän sai kuulla, että hengenlähtö oli vain muutamista tunneista kiinni.
Vaaranmaa oli viikon vuodelevossa ja sai muutaman kuukauden mittaisen rasituskiellon. Kokemus jätti kuitenkin jäljen.
”Aloin pelätä, että mitä jos käyn hölkkäämässä ja se veritulppa toistuu. Pelon myötä liikunta jäi kokonaan”, Vaaranmaa sanoo.
Urheilu-uran päättyminen otti koville. Vaikeinta oli katsoa televisiosta urheilukisoja. Hän mietti aina, että olisiko hän kilpailemassa tuolla, jos ei olisi sairastunut.
21-vuotiaana Vaaranmaa työskenteli kodinhoitajana, pyöritti henkilöstöravintolaa ja oli ohessa kotitalousyrittäjä.
Sattumalta Vaaranmaa luki lehtijutun voimamiesten kyläkisoista. Hän kirjoitti kilpailun järjestäjälle viestin, mutta kesti monta päivää ennen kuin hän rohkeni lähettää sen.
”Kilpailun järjestäjä toivotti minut erittäin tervetulleeksi kokeilemaan vahvin-lajeja. Se tuntui tosi hyvältä.”
Kannustuksen siivittämänä Vaaranmaa palasi kuntosalille ja aloitti aktiivisen harjoittelun.
Mas-wrestlingin eli ”kapulapainin” pariin Vaaranmaa päätyi, kun lajin suomalainen päävalmentaja otti yhteyttä ja pyysi harjoituksiin.
Mas-wrestlingissä kilpailuvälineenä on 50-senttinen puukapula. Ottelijat erottaa toisistaan matala seinämä, johon he tukevat jalkansa. Voittaja on se, joka saa vedettyä kilpakumppaninsa seinän yli tai kapulan itselleen.
”Kiehtovinta mas-wrestlingissä on, kun saa käyttää koko kropan voimaa ja kestokykyä. Vaikeinta itselleni on, kun täytyy kilpailla ihmistä vastaan. Kylmä rauta on helpompi vastustaja. Olen luonteeltani empaattinen ja anteeksipyytelevä. Se ajatus on poissuljettava kilpailuissa.”
Suomessa lajin harrastajia on kourallinen, mutta kiinnostus on lisääntymässä, koska laji hakee olympiastatusta vuodelle 2030.
Viime vuonna Anniina Vaaranmaa voitti mas-wrestlingin MM-kultaa Venäjän Itä-Siperian Jakutskissa. Hän päihitti finaalissa voittamattomana pidetyn venäläisnaisen.
Kilpailua seurasi monituhatpäinen yleisö, joka piti valtavaa meteliä. Vaatimattomana ihmisenä Vaaranmaasta tuntui oudolta, kun kaikki onnittelivat ja halusivat yhteiskuviin kilpailun jälkeen.
Kymmenpäiväinen Siperian reissu oli elämys.
”En ollut aiemmin käynyt Tallinnaa kauempana ja olin ensimmäistä kertaa erossa perheestäni. Matkustin junalla Moskovaan ja siellä nousin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Perillä oli yli 40 astetta pakkasta”, voimanainen naurahtaa.
Vaaranmaan viisihenkinen perhe asuu vanhalla maatilalla Koskenkorvan kylän laitamilla. Ikkunoista avautuu peltomaisema. Lähin naapuritalo on sopivan matkan päässä.
Pihassa on iso kasvimaa, jossa hän viljelee perunaa ja jatkuvasatoista mansikkaa.
”Olen tehnyt aina paljon pihahommia. Kuljetin jo lapsena mahdollisimman suuria kottikärrykuormia ja virittelin harjan varteen painoja.”
”Tuskin olisin päässyt näin pitkälle ilman maalla vietettyä lapsuutta. Esimerkiksi näppivoimaa voi kehittää vain tiettyyn pisteeseen asti aikuisiällä. Sitä joko on tai ei ole.”
Vaaranmaa ei ole juonut elämässään pisaraakaan alkoholia. Hän syö tavallista kotiruokaa, jossa on paljon proteiinia ja sopivasti hiilihydraattia.
”Otan purkista ainoastaan proteiinia, koska jos syön kaiken tarvittavan proteiinimäärän esimerkiksi lihana ja kananmunina, määrä on älytön ja se tulee kalliiksi.”
Urheilija suhtautuu jyrkästi dopingiin. Viime keväänä kotioven taakse ilmestyi yllättäen kaksi dopingtestaajaa.
”Testi tehtiin todella tarkasti. Vaikka tuloksen sai purkittaa itse, niin kyllä sitä mietti, että mitä siellä loppupäässä tapahtuu. Pidän dopingtestauksia hienona asiana.”
Vaaranmaalla ei ole valmentajaa ja sponsoreita. Kilpailumatkat hän maksaa omasta pussistaan. Kunta on tukenut häntä antamalla ilmaisen vuosikortin Ilmajoki-hallin kuntosalille.
Vaaranmaa harjoittelee pääosin aamupäivisin. Yhden treenikerran aikana saattaa nousta jopa 40 000 kiloa rautaa.
Hän toteaa, ettei luultavastikaan voisi urheilla ilman aviomiehensä Jari Vaaranmaan tukea ja tämän työnantajan joustamista.
”Harjoitteleminen ei onnistuisi, jos mieheni ei pystyisi olemaan kotona lasten kanssa. On hienoa mennä kisoihin, kun ei tarvitse stressata kotiasioista.”
Suomen vahvin -tittelin puolustajana ei nähdä Anniina Vaaranmaata kesällä, koska alkuvuodesta perheeseen on syntymässä neljäs lapsi. Tavoitteena on olla kisakunnossa ensi syksynä.
Mahdollista on, että hän palaa kuularinkiin ja kokeilee rajojaan myös maastavedossa, jossa hänen ennätystuloksensa on yli 220 kiloa ”vahvanainen”-tekniikalla.
Vastoinkäymisten myötä Vaaranmaa osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Palkintopokaalit ja tulokset eivät ole hänelle menestyksen mittari.
”Tärkeintä on, että oma minä kehittyy ja uskaltaa tehdä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
