Sirkusnorsu Fritz koki kammottavan kohtalon, joka ikuistettiin irvokkaaseen postikorttiin

Ihmiset kerääntyivät katsomaan näyttäviä paraateja, kun sirkus saapui kaupunkiin. Fritz-norsulle ja muille villieläimille sirkus oli lopulta kuolemantuomio. Kuva: 13 Prods / Arte / France Télévisions / Yle

Satojatuhansia villieläimiä vangittiin vuosittain Afrikassa ja Aasiassa 1800-luvulla ja passitettiin länsimaisiin sirkuksiin ja eläintarhoihin.

Länsimaiset ihmiset janosivat kaukaisten maiden eksotiikkaa. Erikoinen villieläin saatettiin jopa kahlita kaupan eteen houkuttelemaan asiakkaita ostoksille.

”1800-luvulla leijonan tai norsun näkeminen oli sama kuin jos nykyään Pariisin kaduilla kävelisi marsilainen”, eläinten historiaan erikoistunut historioitsija Éric Baratay sanoo.

Yksi näistä kovan kohtalon kokeneista eläimistä oli elefantti Fritz.

Monta mannerta kiertäneen norsun kohtalo valottaa koko julmaa villieläinkauppaa dokumentissa Fritz, norsun tarina.

Fritz syntyi 1870-luvulla aasialaisessa viidakossa, mistä se vangittiin. Norsut olivat haluttuja eläimiä, sillä kuolleena niistä saatiin arvokasta norsunluuta, elävänä ne saattoi puolestaan kaupata eniten tarjoavalle.

Elefanttien koulutus oli julmaa. Nuorta eläintä pidettiin kahlittuna ja näännytettiin heikkouden partaalle. Sitten sitä hakattiin niin pitkään, että se murtui. Kivun pelko teki eläimistä säyseitä ja ihmisen tahtoon alistuvia.

Ehkä Fritzin oli tarkoitus päätyä metsätyömaalle, mutta lopulta sen kohtalo oli joutua eurooppalaisten villieläinkauppiaiden käsiin.

Kauppiaille villieläinten rahtaaminen oli tuottoisaa, eläimille tuhoisaa. Valtava määrä eläimiä kuoli pyydystyksessä ja kuljetuksessa.

Fritziä kuljetettiin ensin laivalla ja sitten tavarajunalla halki Euroopan aina Hampuriin asti. Se oli näytteillä eläintarhassa joitain kuukausia tai vuosia.

Sitten se rahdattiin sirkuseläimeksi Yhdysvaltoihin.

Juuri norsut olivat sirkusten tähtiä, sillä koko laitoksen suuruus mitattiin juuri elefanttien määrällä ja koolla.

Julmien norsukoukkujen avulla suuret eläimet pidettiin hallinnassa ja niille opetettiin erinäisiä temppuja.

Dokumentti näyttää lukuisia videopätkiä, joissa norsut istuvat maassa jalat suorina kuin ihmiset, muodostavat pyramideja ja nostelevat kouluttajia kärsillään.

Irvokkaimmissa pätkissä ihmisiksi puetut norsut kävelevät kahdella jalalla.

1800-luvulla ymmärrys eläinten kokemasta kärsimyksestä oli hyvin vähäistä. Edes eläinsuojeluyhdistykset eivät oikein osanneet puhua kidutettujen sirkuseläinten puolesta.

Vaikka elefantit olivat sirkuksen vetonauloja, ei niitä kohdeltu arvostavasti. Jos elän alkoi niskuroida, siitä hankkiuduttiin eroon ja ostettiin uusi pitkäkärsä tilalle.

”Ne olivat kuin leikkokukkia, joita yritettiin pitää hengissä, mutta niitä piti korvata uusilla koko ajan”, vertaa historioitsija Susan Nance, joka on erikoistunut 1800-luvun viihdeteollisuuden eläimiin.

Elämänsä loppupuolella Fritz palasi vielä kiertämään Eurooppaa. Elefantin tarina ei pääty onnellisesti, ja elämän kolhima eläin koki julman kuoleman Ranskassa kesäkuussa 1902.

Kadulla kuolleena makaavasta elefantista otettiin valokuvia, joista painettiin suosittuja postikorttia.

Fritz ei saanut rauhaa edes kuolemassa, sillä sen ruumis lahjoitettiin ranskalaiselle Toursin kaupungille. Täytetty elefantti katsoo lasisilmin maailmaa kaupungin museossa.