Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen: "Ruusunpunaista maailmaa ei ole"

Poliisiylijohtaja nauttii luonnon helmasta ja erityisesti metsästyksestä – silloin kun mies ei ole lukemassa tai golfaamassa. Kuva: Lari Lievonen

Kalapaikan rantaan saavuttaessa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on jo valmiina lähdössä kalaan ja viittoo innoissaan luokseen.

"Ajattelin, että jos tuolla soutuveneellä käydään kokeilemassa yhtä rauhallista poukamaa!"

Metsästysasuinen pitkä mies ei sanojensa mukaan ensin edes muista, milloin kävi viimeksi onkimassa.

"Taisi olla neljä vuotta sitten viime kerta. Ongin ravunsyöttejä ja oikein hyvin tuli. Lahnat maistuivat ravuille mainiosti", hän kertoo.

Kolehmainen ei pidä itseään erikoisena kalamiehenä.

"Kaikista helpoiten kalasaaliin saa ravintolasta", Kolehmainen naurahtaa.

Poliisin ja etenkin johtotehtävissä ja valtavan koneistoin puikoissa istuvan poliisiylijohtajan työ on rankkaa. Poliisin työssä näkee paljon elämän nurjaa puolta.

Kolehmaisen harteilla puolestaan on koko poliisiorganisaation johtaminen ja siten osuus myös Suomen sisäisestä turvallisuudesta. Miten poliisi sitten oikein rentoutuu?

"Työ on ajoittain todella raskasta. Koen, että poliisin tulee löytää erilaisia relaatioita työn ulkopuolelta. Täytyy olla omia purkukeinoja, joilla pääsee nollaamaan", Kolehmainen kertoo.

"Olen aina ollut sitä mieltä, että henkisen ja fyysisen puolen on kuljettava käsi kädessä. Itselläni on läheiset tukemassa ja harrastelen golfia, metsästystä sekä lukemista", hän lisää.

"Ennemmin tai myöhemmin tulisi jokaisen löytää sopivat purkukeinot."

Suomen poliisi onkin jatkuvan suurennuslasin alla. Mikäli moitteita ei tule kansalaisilta, saattavat päättäjät vaatia kovempaa tuloksellisuutta.

Ilman torujakin työ on vaativaa. Maailma on muuttunut parin viime vuoden aikana radikaalisti.

"Toimintaympäristö muuttui syksyllä 2015 enemmän kuin koskaan aikaisemmin itsenäisyyden aikana. Melko pian virkaanastumiseni jälkeen tuli turvapaikanhakijakriisi, kun 32 500 turvapaikanhakijaa saapui Suomeen", Kolehmainen sanoo.

"Kansainvälinen turvallisuustilanne on muuttunut selkeästi. Ympäri Eurooppaa on tapahtunut terrori-iskuja, ja osa jopa lähellä meitä. Jännitteet ovat lisääntyneet ja se heijastuu myös Suomeen."

Kolehmainen astui poliisiylijohtajan virkaan elokuussa 2015 ja sai edeltäjältään johdettavaksi "hyvin toimivan ja tehokkaan poliisin."

"Siitä oli helppo jatkaa."

Kansalainen voi Kolehmaisen mukaan kävellä Suomen katuja rauhallisin mielin. Miehen mukaan tapaturmat ja onnettomuudet ovat edelleen ne tekijät, mitkä koskettavat suomalaisia eniten.

Yhdestä asiasta Kolehmainen on silti erityisen huolissaan.

"Yhteiskunnan eheyden rikkoontuminen ja kansallinen kahtiajako ei näytä hyvältä. Pienellä kansalla on ollut tapana pelata samaan maaliin, ja se on ollut meillä yksi selviytymiskeino."

"On todella harmi, jos siitä ei haluta pitää kiinni", Kolehmainen toteaa.

Hänen mukaan yhteiskuntarauha on vaarassa järkkyä, mikä konkretisoituu vihapuheena ja informaatiovaikuttamisena.

"On järkyttävää nähdä tätä vihapuheen määrää ja kärjistämistä. Sitä miettii, että ohjaileeko joku tätä järjestelmällisemmin, ja haluaa yhteiskunnallista säröä."

Poliisiylijohtajan on vaikea ymmärtää somemaailman menoa, jossa mitkään käyttäytymissäännöt eivät tunnu enää pätevän.

"Toista voi loukata ihan miten huvittaa. Siellä sanotaan sellaista, mitä ei koskaan sanottaisi fyysisessä kohtaamisessa", mies tuhahtaa.

Poliisien facebook-ryhmän tapausta, jossa oli kyse rasistisista puheista sosiaalisessa mediassa poliisien kesken, Kolehmainen kuvailee tylysti sanalla pettymys.

"Aika ajoin vaikeita tilanteita pitää purkaa, mutta poliiseilla on poliisin hallintolain takia rajoitetumpi sananvapaus. Mitä tahansa ei voi laukoa ja sanomisia tulisi harkita."

"Yritän ymmärtää, mutta en missään nimessä hyväksy", hän lisää.

Kolehmaisen mukaan selkeistä uhkista tulee nostaa kasvava kyberrikollisuus. Tässä poliisiylijohtaja penääkin riittävää torjuntakykyä verkossa, ja toivoo lisäresursseja päättäjiltä.

"On olemassa digitaalisia rikospalveluita, joissa voi tilata rikoksen suoraan joltakin toimijalta. Tästä on kehittynyt iso ansaintakeino."

"Rikoksen tilaaja pystyy tekemään hyvin monimutkaisia rikoksia suoraan verkosta tilaamalla, ja voi samalla suojata itsensä. Siinä ikään kuin hankitaan kilpimies, ettei kärytä", Kolehmainen lisää huolestuneena.

Kolehmaisen mukaan resurssit ovat taattu vuodelle 2018, mutta siitä eteenpäin näyttää taas heikommalta. Huolestunut mies toivoo poliisin operaatiokyvyn turvaamista.

"Kyberrikoksissa on pakko olla vähintään kehityksessä mukana. Jos jäädään vähänkin jälkeen, niin se maksaa yhteiskunnalle", Kolehmainen huomauttaa.

Resurssien riittämättömyydestä poliisiylijohtaja lähettää selkeän viestin.

"Kyllä me organisaationa pärjäämme hyvin, mutta pärjäävätkö veronmaksajat?"

Uhkakuvista Kolehmainen siirtyy arkisempiin ongelmiin ja vuodesta toiseen jatkuviin rikosilmiöihin.

"Monesti tulee maalailtua uhkakuvia ja puhuttua kyberturvallisuudesta ja hybridiuhista. Siinä kuitenkin saattaa unohtaa, että entisetkin ongelmat ovat edelleen läsnä", Kolehmainen tokaisee.

"Varkaudet, murrot, pahoinpitelyt ja rattijuopot ovat yhä uhkaamassa yleistä järjestystä."

Mielipidemittauksista selviää, että suomalaiset osaavat arvostaa poliisia. Vastuuta veronmaksajille korostavan Kolehmaisen mukaan kansan luotto on erittäin tärkeää.

"Viime syksynä poliisia koskevassa luotettavuustutkimuksessa tuli huikeat luvut. 96 prosenttia luottaa poliisin paljon tai melko paljon. Meidän täytyy toimia sen luottamuksen mukaisesti", Kolehmainen myhäilee.

Kolehmaisella on pitkä työura takanaan poliisiorganisaatiossa. Hän on vuosien varrella toiminut moottoripyöräpoliisina, Karhu-ryhmän jäsenenä ja poliisiammattikorkeakoulun rehtorina.

Miehen mukaan hänellä on ollut tuuria ja rikkautta, sillä työtehtäviä on saanut tehdä niin monipuolisesti.

"Jokaisessa tehtävässä on ollut puolensa. Osa taas liittyy suoraan ikään, ja ovat sitä kautta olleet mieluisia."

Moottoripyöräajoilta Kolehmainen muistelee lämmöllä käytössä ollutta kalustoa.

"Eka pyörä oli 850-kuutioinen bokseribemari, toinen sitten BMW:n K100. Kyllähän se oli kuin siirtyisi Ladasta Mersuun", Kolehmainen naureskelee.

Nykyään miehestä ei kuulemma enää olisi moottoripyörähommiin. Luonto on tänä päivänä se juttu.

"Luonnonrauha vetää puoleensa arjen kiireistä. Metsä on aina ollut minulle tärkeä elementti. Esimerkiksi hirvipassissa voi istuskella kaikessa rauhassa omien ajatusten kanssa."

Maaseudun Tulevaisuuden Ongella-kesäsarjassa käydään heinä- ja elokuun ajan kalassa kiinnostavien suomalaisten kanssa. Haastateltavat narraavat kaloja tunnin ajan mato-ongella.