KANSAN SUUSTA Pelkkänä korvana
Jolla on korvat, se kuulkoon, tapasi Jeesus sanoa. Varhaisten kristittyjen piti oppia uskon perusteet korvakuulolta, sillä kirjoja ei juuri ollut.
Tarkkaavainen kuuntelee korvat höröllä. Terapeutti tai luotettu ystävä voi olla pelkkänä korvana.
Viisas kallistaa korvansa hyville neuvoille, mutta kovakorvainen ei lotkauta niille korvaansa. Ohjeet menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, kuuroille korville tai peräti ohi korvien.
Jos tieto pikkupoikien kolttosista kantautui vanhempien korviin, pojat saattoivat saada ympäri korvia. Nykyisin korvapuustit ovat vähentyneet sekä kasvatuksessa että kahvipöydässä.
Muistettavat asiat pannaan korvan taakse. Aivotutkijoiden mukaan muisti ei kuitenkaan sijaitse korvien yläpuolella, vaan pikemminkin ympäri aivoja. Sen sijaan timpurin kynää ja itse käärittyä sätkää on perinteisesti nähty korvan takana.
Kovat äänet saavat korvat soimaan, mutta kaunis musiikki hivelee korvia. Kivakin biisi voi kuitenkin jäädä ärsyttävästi pyörimään korvamatona kuuloelimeen. Korvamadoksi asettuvassa kappaleessa on tyypillisesti hyväntuulinen melodia ja itseään toistava sanoitus.
Takaiskuja kohdattuaan ihminen painuu pehkuihin ja vetää peiton korville. Kunnon päivä- tai yöunien jälkeen on enemmän voimia kohdata maailma.
Topi Linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
