Lapset ovat turvassa vaikka karkaisivatkin
Alun perin siirtolapuutarhat perustettiin siksi, että kaupunkien työläisperheiden lapset pääsisivät lähelle luontoa.
Seija Hiiroksen mökkinaapureilla Pontus Byringillä ja Maria Khristanava-Byringillä lapsia on kolme ja neljäs tulossa.
Helsingin Hermannissa asuva perhe tekee seikkailuretkiä palstalleen monta kertaa viikossa, mutta yöpymään koko komppania ei mökissään mahdu.
”Kun olin itse pieni, vietimme paljon aikaa isoäitini siirtolapuutarhamökillä Oulunkylässä”, Pontus Byring muistelee.
Hänestä siirtolapuutarhassa parasta on turvallisuus.
”Vaikka lapset karkaisivatkin omalta pihalta, he ovat yhä turvassa aidatulla alueella. Se auttaa meitä vanhempia rentoutumaan. Tämä on myös lasten kokoinen: aidat ovat matalat, joten niiden yli pääsee kurkistelemaan helposti.”
Alueelta löytyy lapsille leikkikavereita, ja perheen viisivuotias esikoinen, Nestor, harjoittelee jo itsenäistä liikkumista pyöräilemällä puutarhan kujilla.
”Hän saattaa käydä myös muiden juhlissa kuokkimassa”, isä Byring sanoo.
Lapset osallistuvat puutarhanhoitoon, ja porkkanamaalla he ovat saaneet tänä kesänä täysin vapaat kädet, koska sato epäonnistui jo alkuvaiheessa.
”Lapset ovat tosi kiinnostuneita viljelystä. Minä olen enemmän mökkeilijä, mutta vaimoni on enemmän sadonkorjaaja”, Byring kertoo.
Tilanhoidosta vastaa pääasiassa hänen äitinsä, joka asuu siirtolapuutarhan naapurissa Käpylässä.
”Ostimme tämän kymmenen vuotta sitten, jotta saimme vuokrattua siirtolapuutarhan kerhotalon hääpaikaksi. Se on niin hieno tila”, Byring paljastaa.
Piia Matikainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
