Rakas sika!

Koulusyksyn kohokohtia, välitunnin hohdokkaimpia ajanvietteitä: kirmaamme opiskelukaverin kanssa yli Tuorlan vanhan kartanon nurmen, lehmuskujaa pitkin, valtavan saarnipuun ja terijoensalavan salaperäisen lehvästön alta – katsomaan koulun omia sikoja.

Monisatavuotisessa kivikartanossa, parisataavuotisessa maaseutuoppilaitoksessa pääsee opiskelemaan jo muitakin aineita, vaikka aikuisopintoina luonto- ja ympäristöalaa niin kuin me, mutta perinteitäkin kannatellaan. Asuntolan autopaikalla tänttäröi tämän tästä vastaan naapurilta karanneita ruskeita kanoja, itsetietoisina kuin parkkilipuntarkastajat.

Uudenlaista hiilenkiertoa koulun laitumella testaa vankka lihakarja. Vasikoille on tänä vuonna annettu s-kirjaimella alkavat nimet. Suosikkini on sulosilmäinen, tuttavallinen Some. Hiekkakentällä tekevät traktoreillaan riehakkaita väistöharjoituksia maatalouspojat – kuin luonnonilmiöitä, ensimmäistä kertaa öitä poissa kotoa. Ja ne siat.

Pihattosikalassa elelee nuoria, virkkuja sikoja, etupäässä emakoita. Niillä on karismaa ja esiintymishalua. Ne laukkaavat pihassaan huomatessaan huomiomme, ne kaivautuvat korviaan myöten mutaan, viipottavat saparoitaan, narskuttavat kiviä, kinaavat oksanpätkästä, hinkkaavat vaativan vihjailevasti kylkeään aitaan: Kraaputa! Kraaputa! Ne katsovat pähkinänruskeilla (!) silmillään ja ääntävät jotakin todella selvää, mutta harmiksi vieraalla kielellä.

Mikä on sika? Nykysuomen sanakirjan (1966) klassinen määritelmä: ”Sus domestica, kesy sika, sorkkaeläimiin kuuluvia kömpelörakenteisia, paksuihoisia karkeaharjaksisia nisäkkäitä, joiden kuono päättyy herkkätuntoiseen kärsälevyyn”. Sanakirja tuntee sian toisenkin merkityksen, sikaa kohtaan epäreilun vertauskuvallisuuden: ”siivottomasti tai säädyttömästi käyttäytyvä (mies)henkilö”.

Säädyttömästä käytöksestä – miesten mutta myös naisten – on ollut viime vuosina paljon puhetta – ja tuleekin olla niin kauan kuin se kiusaa kanssaeläjiä.

Muistan joskus pikkutunneilla vuosia-vuosia sitten yhden iloisesti käkenä olleen herrasmiehen hihkaisseen baaritiskin ohi mennessään ”Heli, sul on hyvä pers”. Nauratti – vaikka olisi voinut tuhahtaakin. Kommentti oli yritelmä kehuksi, niin katukielinen kuin se olikin. Muutaman viikon kuluttua sama ihminen soitti työasioissa, mutta aloitti puhelunsa niin sanotusti väärästä päästä: ”Heli, muistaks, ko mää sanosi, et sul on hyvä pers, nii sul o erelleski.” Löin luurin korvaan. Omasta ailahtelustani ei ollut kysymys, vaan soittajan tilannetajun ja tyylin puutteesta. Yksi ja sama kommentti voi kuittaantua kepeässä tilanteessa harmittomana heittona – toisessa tilanteessa se on tökeröä käytöstä ja vastapuolen kutistamista ammattilaisesta angorakaniksi, pelkäksi saaliiksi.

Rakas sika, haluaisin siis puhutella sinua herrasmies ja kaikkia, jotka kokevat ruususuunsa suljetun. ”Unelmis voi riiata vaik hoviräätin herroi”, huokaa sananparren mukaan vanhapiika, mutta tosielämässä mielihalut hillitään. Pettämätön käytössääntö on se, että vieraiden ihmisten kanssa asiallisissa yhteyksissä ei koskaan oteta puheenaiheeksi mitään sukupuolista eikä anatomista – ei sanoin eikä silmäyksin. Mitä arempi ja kokemattomampi on toinen, mitä uudempi tuttavuus, mitä hankalampi hänen on tilanteesta fiksusti irrottautua, mitä virallisempi tuokio, sitä varmempi on olla hassuttelematta romanttisia. Eihän tarkoituksesi kuitenkaan liene toisen päivää pilata?

Kyllä silti voi palautteella hivellä toisia olematta moukka tai sika: ”Hienosti hoidettu homma! Hyvin puhuttu! Jämäkkä meininki! Hyvää pullaa! Etevästi pelastettu! Olipa urakka! Melkoinen porukka! Ei täst ilma sinu mittän tulis!”

Kun toisen oppii tuntemaan, jos puolin ja toisin lähentyy, saa selville, onko hän enemmän katu- vai korukielen ystävä. Silloin voi päästää sydämensä ja sanavarastonsa valloilleen.

Me kiidämme takaisin välitunnilta koulun penkille, korvissa sian sanat. En ymmärtänyt, mitä ne tarkoittivat, mutta asiaa oli ja haluan ymmärtää ne oikein. Ne sanoivat meille: ”Kyl ol mukava, ko tulit kattoma! Tul huamennaki!”

Kirjoittaja on Rauman Lapissa elelevä, pitkiä ja lyhyitä lauseita rakastava sanamaija.