Kansalliskirjailija Väinö Linna kiinnostaa jopa nuorten internet-meemeissä

Kahden menestysteoksen Tuntemattoman sotilaan (1954) ja Täällä Pohjantähden alla -trilogian (1959–1962) myötä Väinö Linnasta tuli kansalliskirjailija, aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja historiakuvan muokkaaja. Kuva: Pekka Haraste

" Väinö Linnan asema 1970- ja 1980-luvulla muodostui kansallisen instituution kaltaiseksi. Kirjailijasta tuli kansallinen oraakkeli ja kasvot setelissä. Korkeammalle ei voi Suomessa nousta."

Näin kirjoittaa kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi elokuussa ilmestyneessä juhlateoksessa Väinö Linna – Tunnettu ja Tuntematon (WSOY). Linnan (1920–1992) syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta joulukuussa.

Nummen, Maria Laakson, Toni Lahtisen ja Pertti Haapalan toimittamassa esseekokoelmassa 25 nykykirjoittajaa tutkii Linnan vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Väinö Linna varttui Urjalassa kymmenlapsisessa perheessä, jossa isä Vihtori toimi teurastajana ja äiti Maija muonamuijana. Kansakoulun käynyt Linna teki Tampereella muun muassa karstaajan töitä Finlaysonin kehräämöllä ennen kirjallista läpimurtoaan.

Kahden menestysteoksen Tuntemattoman sotilaan (1954) ja Täällä Pohjantähden alla -trilogian (1959–1962) myötä Väinö Linnasta tuli kansalliskirjailija, aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja historiakuvan muokkaaja.

Linnan perimmäinen kirjoittamisen motiivi oli halu menestyä. Hän onnistuikin turvaamaan taloutensa kaupaksi käyneillä kirjoillaan, sai tukun kirjallisia palkintoa ja omat kesäiset Pentinkulman päivät Urjalassa.

Linnasta julkaistaan juhlavuoden kunniaksi useita teoksia. Karo Hämäläisen Kansalliskirjailija-romaani (WSOY) ilmestyi syyskuussa ja Panu Rajala toimittaa Väinö Linnan autenttiset haastatteluaineistot muistelmiksi marraskuussa (Siltala).

Jyrki Nummen mukaan juhlavuonna ilmestyvät uudet teokset eivät muuta faktista pohjaa Linnasta. Tulkinnat kirjailijasta ovat toki muuttuneet ja monipuolistuneet vuosikymmenten aikana.

Nummi itse tutkii väitöskirjassaan (1993) Linnan Tuntematonta sotilasta ja Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa.

Nummesta kiintoisinta uutta on se, että Linnasta on tehty 2000-luvulla kirjallisuudessa paljon parodioita. Esimerkiksi käy Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta (2012).

"Tämä on Linnan aseman kehittymisen lopputulos. Kun hänet on julistettu korkeimpaan arvoluokkaan, sitten alkaa leikillinen suunsoittovaihde. Parodiat ovat merkki siitä, että Linnan kirjat ovat todella arvostettuja ja luettuja."

Pilaversiota olisi vaikea tehdä, jos ihmiset eivät tuntisi alkuperäisteoksia.

Ehkäpä eniten Linnan elinvoimasta kertoo se, että nettiin nuorten suosimaan mikroblogipalveluun Tumblriin kehittyi 2017–2018 talvella uusi alakulttuuri Tuntemattoman sotilaan fandom.

Palveluun tulvi kiihtyvällä tavalla käyttäjien luomia fanifiktioita, keskusteluja, kuvia ja meemejä, jossa Tuntemattoman henkilöitä käsiteltiin uusin ja estottomin tavoin. Osalle 15–25-vuotiaista Tumbrl-käyttäjille Aku Louhimiehen elokuvaversio (2017) Tuntemattomasta sotilaasta oli ensimmäinen kosketus Linnaan.

Nummi pitää Louhimiehen versiota Tuntemattomasta sotilaasta varsin onnistuneena. Nykyelokuvalle tyypillisesti toiminnallisuus korostuu ja dialogi jää taustalle, mikä on selkeä ero Edvin Laineen klassikkofilmatisointiin (1955).

Louhimiehen elokuva on hyvin sankarillinen esitys, mutta se ei ole yksinomaan sitä. Naishahmot on lavennettu romaanin aineksista isommiksi ja Pohjantähdestä filmiin on tuotu esimerkiksi Vilho Koskelan käynti kotona.

"Nämä ovat erittäin onnistuneita lisäyksiä elokuvaan. Louhimies tuo Tuntemattomaan sotilaaseen emotionaalista puolta paljon voimakkaammin kuin aikaisemman ohjaajat", Nummi kiittelee.

Oliko Tuntematon sotilas alun perin sodanvastainen teos, joka on muuttunut ajan saatossa suomalaisen kansallistunteen ja sisun kiteyttäjäksi?

Nummen mielestä sodanvastaisuus on liian epämääräinen ilmaisu. Linna ei pitänyt sotaan liitetystä hurraa-isänmaallisuudesta, eikä hän nähnyt sodalla inhimillistä arvoa

"Ne ovat täysin järkevän ihmisen käsityksiä. Hän ei ollut tunnustuksellinen pasifisti, vaan sodankriitikko. Linna oli aivan varmasti Suomen puolustamisen kannalla talvi- ja jatkosodassa. Hän oli mukana rintamalla, Nummi muistuttaa.

Historioitsijoita on hiertänyt Täällä Pohjantähden alla -trilogian ilmestymisestä lähtien vuoden 1918 tapahtumien kokonaiskuva.

Esimerkiksi Vesa Vares, Lasse Lehtinen ja Risto Volanen ovat kritisoineet viime vuosina Pohjantähden historiallista kokonaiskuvaa epäuskottavaksi.

Nummi korostaa, että sisällissota on hyvin monimutkainen tapahtumasarja. Linna käsitteli Pohjatähden toisessa osassa, sitä miten sisällissota koettiin pienessä maalaiskylässä, ja erityisesti kuinka sodan jälkeen jaettiin tuomioita.

Valkoisella totuudella oli hegemoninen asema sekä sotien välisenä aikana että myös 1950-luvulla. Linna oli yhdessä monien historiantutkijoiden kanssa murtamassa kuvaa vuoden 1918 sodasta.

"Suomen virallinen näkemys oli aikaisemmin, että kaikki punaiset ovat maanpettureita ja ansaitsevat kuulan kalloonsa. Linna näytti, että punaisten kapinan taustalla oli monia inhimillisiä syitä."

Valkoisen Suomen historiaan tulee sisällissodan verisissä jälkiselvittelyissä tahra. Nummen mukaan tämä on harmittanut vuosikymmenten ajan historiantutkijoita erityisesti poliittisen kentän oikeassa laidassa.

"Nämä nalkuttajat eivät millään jaksa hyväksyä tätä tahraa. Tutkijat yrittävät kääntää sen parhain päin esimerkiksi arvostelemalla Linnaa, mikä ei muuta itse asiaa."

Pohjantähti ilmestyi 1960-luvun alussa, kun maaseutu alkoi tyhjentyä. Kirjaa lukivatkin suuret kansanjoukot, jotka olivat juuri muuttaneet maalta kaupunkiin.

"He lukivat trilogiaa omista lähtökohdistaan hyvin nostalgisena menneen kulta-ajan kuvauksena", Nummi sanoo.

Pohjantähden kolmannen osan viimeisillä sivuilla on jo iduillaan maaseudun muutosprosessi, joka lähtee myöhemmin liikkeelle. Koskelan nuori isäntä Juhani valittaa, kuinka valtiovalta sorsii maaseudun pienviljelijöitä.

" Veikko Vennamo perustaa sittemmin puolueen pientalonpojille, jollainen Koskelan Juhanikin on. Vuonna 1970 SMP ja Vennamo saavat suuren vaalivoiton."

Nummen mielestä Pohjantähden loppu tarjoaa alustan 1970-luvun proosalle, joka kuvaa suuren muuton näivettämää maaseutua. Tämä perinne jatkuu edelleen, sillä nykykirjallisuudessakin maaseutukuvaukset ovat vähän apeita.

Linna tutustui presidentti Urho Kekkoseen 1960-luvun alussa. Yhteydenpito tasavallan päämiehen ja ykköskirjailijan välillä tiivistyi vähitellen.

Kekkonen vieraili yllättäen kirjailijan 50-vuotispäivillä Tampereen Hämeenpuistossa ja Linna oli hyvin otettu tästä julkisuustempusta.

"Vallanpitäjät esiintyvät aina mielellään menestyneiden ihmisten kanssa, ja hakeutuvat heidän seuraansa", Nummi painottaa.

Linna asettui sosiaalidemokraattien listoille Urho Kekkosen valitsijamieheksi vuoden 1978 presidentinvaaleissa, mutta ei tullut valituksi.

Ruotsinsuomalaisten kulttuuripäivien lehdistövastaanotolla Linna sanoi, että "talvisota johtui vallanpitäjien taitamattomuudesta". Nummen mukaan Väinö Linna suhtautui ymmärtävästi Neuvostoliittoon, mikä kuului ajan henkeen.

"Me emme oikein tiedä mitä Linna ja Kekkonen ajattelivat tarkkaan Neuvostoliitosta. Erityisesti poliitikolle on tärkeää, että kukaan ei tiedä ihan viimeisiä ajatuksia."

Linna edusti 1950- ja 1960-luvun uutta yhteiskunnallista ajattelua, jossa Suomesta rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa. Linna pystyi artikuloimaan kulttuurisen ja taloudellisen tasa-arvon tavoitteet hienosti kirjoihinsa.

"Olen sanonut monelle sosiaalidemokraattiselle poliitikolle, että Linna on kirjoittanut romaaneihinsa SDP:n ohjelman. Sosiaalidemokraateilla meni vain kovasti aikaa ennen kuin he huomasivat sen", Nummi sanoo.

Linnaa on kutsuttu viimeiseksi kansalliskirjailijaksi. Intellektuellina ja kriittisen realismin edustajana hän osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Nummen mukaan kirjallisuuden kentälle tuskin enää nousee Linnan kaltaista hahmoa, koska alan ehdot ovat kovin toisenlaisia kuin sodan jälkeen.

Suomessa on kyllä paljon kirjailijoita, jotka käsittelevät Linnan tyyliin yhteiskunnallisia asioita. Esimerkiksi voi ottaa monet naiskirjailijat, kuten Sofi Oksasen.

"Jos vertaa Sofi Oksasta ja Väinö Linnaa, niin huomaa että eletään todella eri aikoja."

Lue lisää aiheesta: Tällainen on tuore Tuntematon sotilas – varjelee vanhaa ja lisää taiten uutta

Rokka, Lammio ja Koskelan Vilho