Venelaudat taivutetaan muotoonsa puupuristimien avulla. Kuva: Kai Tirkkonen
Vierailu viikinkilaivamuseossa 10-vuotiaana innoitti Kari Korpelan rakentamaan 9-metrisen puuveneen ‒ tavoite purjehtia Kiiminkijoelta Kemiin
Kuutta soutajaa suojaavat kilvet edustavat Pohjoismaiden ja Ukrainan värejä.
Kari Korpela on työstänyt verstaassaan viikinkivenettä viime syksystä lähtien. Kilpien väritys edustaa viittä Pohjoismaata sekä ajankohtaisuuden ja solidaarisuuden vuoksi myös Ukrainaa. Kuva: Kai TirkkonenIhastus puuveneisiin iski jo pienenä. 10-vuotiaana haukiputaalainen Kari Korpela vieraili Oslon viikinkilaivamuseossa.
”Sieltä lähti kipinä oman viikinkiveneen rakentamiseen”, 55-vuotias Korpela kertoo.
Komea yhdeksänmetrinen vene on vielä hallin suojissa. Maston pystytystä varten se tuodaan ulos lähipäivinä, mutta ensin on purettava hallin seiniä. Leveyttä veneellä on 2,5 metriä.
Korpela kävi nyt jo edesmenneen isänsä kanssa veneentekokurssilla vuonna 2000. Sen jälkeen hän on tehnyt viitisenkymmentä soutuvenettä.
Korpela aloitti tervalta tuoksuvan viikinkiveneen työstön syyskuun lopussa.
”Vähintään 500 tuntia olen tätä tähän mennessä värkännyt.”
Veneenrakennus on mukavaa vastapainoa hektiselle palkkatyölle, varastonhoitajana työskentelevä Korpela toteaa.
Kunnollisia venenauloja on nykyisin lähes mahdoton saada. Nämä ovat peräisin 1960-luvulta. Kuva: Kai TirkkonenOikeastaan veneenteko alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun Korpela osti tukit ja kenttävannesahan.
Hän tilasi paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä hyvälaatuista mäntytukkia. Sopiva leimikko löytyi Ylikiimingistä.
Korpela sahasi ja höyläsi tukit itse.
Vene on niin sanottu limisaumavene. Laudan alareunasta on höylätty sisäpuoli ja yläreunasta ulkopuoli. Liitoskohta on yhden laudan levyinen.
”Vaimo teki naulat”, hän kehuu. Kaupasta ei enää kunnollisia venenauloja saa. Sukulaiset ja ystävät ovat muutenkin olleet paljon apuna.
Viisimetrinen masto on vielä työn alla. Korpela liimaa neljä kuusipuista mastopuuta pakettiin ja höylää sen pyöreäksi.
15 neliömetrin kokoisen purjeen hän ompeli varjoliitokankaasta.
Korpelan vaimo on työstänyt sopivia teräsnauloja ja sinkinnyt ne. Kuva: Kai TirkkonenKorpelan viikinkivene on herättänyt runsaasti kiinnostusta.
”Ihmiset ovat soitelleet ja pyytäneet tapahtumiin”, hän kertoo. Vaatimaton rakentaja ei kuitenkaan kaipaa kovin suurta hypetystä ympärillensä.
Vene on tarkoitus laskea vesille kesäkuun alussa. Ensimmäinen haaste on purjehtia Kemiin heinäkuun alussa järjestettävään Viikinkiviikonloppuun.
”Myös Hailuodossa on tarkoitus käydä.”
Enimmäkseen hän aikoo tehdä rauhallisia päiväretkiä Kiiminkijoen suulla onkien ja päivää paistatellen.
”Aamulla lähdetään ja illalla palataan.”
Pidempiä purjehduksia varten veneeseen tulee riippumatot, joissa voi nukkua, sekä kaasujääkaappi eväiden ja kalasaaliiden säilytystä varten.
Korpelan mukaan vene on turvallinen ja vakaa.
”Kun pituutta riittää, vene pysyy aina vähintään kahden aallon päällä.”
Venettä on tervattu useaan kertaan. Kuva: Kai TirkkonenKoristelu on tärkeä osa viikinkivenettä.
Vielä nimettömässä veneessä on paikat kuudelle soutajalle. Kullakin soutajalla on yksi airo.
Vihollisen ampumilta nuolilta soutajia suojaavat pyöreät kilvet. Korpelan sukulaistytöt ovat maalanneet ne viiden Pohjoismaan sekä Ukrainan lippujen värien mukaan.
Keulakuvaan Korpela on hakenut innoituksensa Suomen vaakunan leijonasta.
Itselleen hän aikoo ommella pellavasta viikinkiaikaiset vaatteet. Sarvikypärä ei kuulu asuun.
”Se on tullut elokuvista”, hän toteaa.
Vielä toistaiseksi nimetön vene päässee vesille kesäkuun alussa. Kuva: Kai TirkkonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
