Ensin lähti polttoaine, sitten kyläkoulu, pelikoneet, kirjelaatikko – Pitkän ajan maalaishuoltamo on saanut yhteiskunnalta monenlaista kapulaa rattaisiin, bensan katekin on kutistunut 30 prosentista viiteen
Aaro Mäkynen on saanut tarttua puhelimeen tämän tästä, ja välillä se on auttanutkin.
Aaro Mäkynen oli itse 12-vuotiaana tekemässä tiiliä, kun hänen isänsä rakensi huoltoaseman vuonna 1961. Kuva: Johannes TervoKun on toiminut pitkään yrittäjänä, on saanut yhtä ja toista kapulaa rattaisiin ihan pyytämättä ja yllättäen. Aaro Mäkynen on ihmetellyt ja tarttunut monesti puhelimeen. Moni muu olisi jo heittänyt hanskat tiskiin.
Kas tässä muutamia esimerkkejä vuosien varrelta.
Lehmäjoen huoltamo aloitti Unionina vuonna 1961, mutta myytiin Hankkijalle, joka myi sen Nesteelle.
”Neste laittoi kylälle kylmän aseman ja ilmoitti meille, että lopettaa polttoainetoimitukset.” Kaksi päivää Mäkynen ehti olla ilman myytävää, kunnes pääsi Suomalaisen Energiaosuuskunta SEO:n riveihin.
Kylää ja yrittäjää on koeteltu monin tavoin. Kyläkoulu loppui kymmenisen vuotta sitten ja vei toivon uusista lapsiperheistä.
Raha-automaattiyhdistys vei pelikoneensa pois, koska pelatut summat jäivät juuri alle säädetyn rajan. Se kiukutti, sillä huoltamon baari oli kylälle tärkeä kokoontumispaikka, jossa pantiin muutama killinki kahvin ohessa peleihin. Koneet palasivat, kunnes vietiin pois lopullisesti.
Asiamiespostikin lähti, vaikka matkaa lähimpään Postiin on yli säädetyt 15 kilometriä.
Myös kirjelaatikko lähti. ”Se vietiin salaa pois. Joku Postin ulkopuolinen kävi ruuvaamassa sen irti, eikä mitään tiedotettu. Ja peräkylän mummot toivat edelleen kirjeitä.”
Postilta jäi kertomatta, että lähtevän postin voi jättää omaan laatikkoon. Postinjakajien työtä se lisäsi ja voi olla hankalaakin, jos laatikko on lukossa.
Oma lukunsa yrittäjän kyykyttämisessä ovat verot. Alkuaikoina tuloa tuli tasaisesti polttoaineen myynnistä, kahvilasta ja korjaamosta. Nyt korjaamo tuo yli puolet.
Vaikka liikevaihto olisi ennallaan, käteen jää entistä vähemmän.
”Kun aloimme myydä bensaa, kate oli 30 prosenttia. Nyt se on viisi. Myynnillä ei ole tuloihin enää mitään merkitystä, mutta kuuluu palveluun”, sanoo Mäkynen. Palveluun kuuluu myös tankkaus.
”Samoin tupakin kate on pudonnut seitsemästä prosentista neljään. Hinta on noussut, mutta myynti tuottaa tappiota, koska kassasta pitää maksaa 500 euron myyntilupa. Pitää myydä 10 000 euron tupakit, ennen kuin pääsee likikään plussalle.”
Mäkynen on esittänyt, että polttoaineen 60 prosentin verosta menisi enemmän tienpitoon, sillä maalla tiet eivät ole kunnossa.
Kerrankin kyläläiset keräsivät kolehdin omatoimista lanausta varten yhtä soratien pätkää varten, mutta Tiehallinto kielsi talkoot, lähetti tiekarhun ja on hoitanut etapin nyt paremmin.
”Tällainen sateinen kesä on kyllä rasittanut sorateitä. Kun Kaurajärventien pikitie uusittiin, se on nyt kuin pöytää Härmään ja Vöyrille asti. Sieltä tuleekin polkupyöräilijöitä, joista yksikin eläkeläisporukka tilasi kahvit etukäteen. Paljon on niitä, jotka lähtevät Vaasasta ja kiertävät yli sadan kilometrin lenkin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
