Karhukopissa kirkastui ajatus, joka muutti vauhdikkaan elämän kaukomailla pohjoisen erämaihin

Luonnon lisäksi Tea Karvista on aina vetänyt puoleensa elämän merkityksellisyyden pohtiminen ja mielen voima. Näitä teemoja hän haluaa tulevaisuudessa käsitellä työssään. Kuva: Kaisa Siren

Valokuvaaja Tea Karvisen ajatukset ovat taas tienpäällä. Sallatunturille on seuraavaksi päiväksi luvassa pientä pakkasta ja lumisadetta. Ensilumi on yksi Karvisen lempisäitä kuvata; kun paljaaseen maahan alkaa kasautua valkoista peitettä.

Luontokuvaaja Tea Karvinen on kuvannut kaikki Suomen kansallispuistot. Myös Salla on saamassa oman kansallispuiston. Kuva: Tea Karvinen

Haastattelua edeltävänä päivänä on tullut uutinen uusien kansallispuistojen perustamisesta Sallaan ja Evolle. Karvisella on jo suunnitelma valmiina. Hän aikoo ajaa kotoa Rovaniemeltä Sallaan pariksi päiväksi taltioimaan tulevan kansallispuiston talven tuloa.

Kansallispuistojen kuvaamisesta on tullut Karviselle tärkeä henkilökohtainen projekti. Pari vuotta sitten Karvinen sai päätökseen seitsemän vuoden urakan, jonka aikana hän valokuvasi kaikki Suomen 40 kansallispuistoa ja kokosi kuvista kirjan.

Aivan aluksi projekti tuntui liian suurelta palalta, mutta luonto vei nopeasti mennessään. Projektin aloittamisesta tähän päivään Karvinen on viettänyt kansallispuistoissa aikaa yli 900 päivänä.

Pelastus on ollut retkiauto, jonka Karvinen hankki viisi vuotta sitten reissuilleen. ”Projektin loppuvaiheessa olin välillä niin väsynyt kuvauspäivistä, etten olisi jaksanut miettiä teltan pystyttämistä ja kaikkea sitä pakkaamista”, Karvinen kertoo.

Ennen kuin kirja julkaistiin vuonna 2017, Karvisen piti vielä linnoittautua kotiinsa seitsemäksi kuukaudeksi koostamaan kirjan kuvia, kirjoittamaan tekstejä, tarkistelemaan tietoja.

Nyt kirjasta on otettu jo kahdeksas painos. Uudet kansallispuistopäätökset tietävät kirjan päivittämistä, joten tulevana vuonna tiedossa on runsaasti lisää kuvauspäiviä luonnossa eri vuodenaikoina.

Karvisen koko elämä on ollut melkoista seikkailua, mutta luontokuvaajaksi hän ei alun perin ajatellut ryhtyä. Helsingistä kotoisin oleva Karvinen teki 1980-luvulla töitä lehtikuvaajana ja ajatteli, ettei ikinä jaksaisi istua luontokuvaajana ”missään puskissa”.

Talvisin Karvinen matkusteli ympäri maailmaa ja harrasti kilpatasolla skeleton-kelkkailua, jossa kelkan vauhti saattaa kivuta yli sataan kilometriin tunnissa jäisessä kourussa. Karvinen on asunut muun muassa Alaskassa, Havaijilla ja Ecuadorissa.

Tosin on Suomen luonto vienyt kerran aiemminkin voiton kaukomaiden maisemista. Vuonna 1985 Karvinen sai stipendin San Diegon yliopistoon­ Kaliforniassa,­ mutta vuoden opiskelupaikka eräopaskoulussa Joensuussa vei voiton opiskelusta maineikkaassa amerikkalaiskoulussa.

Lopullinen käännekohta tuli vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2008. Karvinen kökötti yksin kuhmolaisessa karhunkatselukopissa. Oli myöhäinen syksy ja pimeää. Erämaassa oli aikaa miettiä, mitä elämässä haluaisi oikeasti tehdä. Vastaus oli kirkkaana edessä: Karvinen halusi muuttaa pohjoiseen ja vain kuvata luontoa.

Vaikka kirja valmistui jo pari vuotta sitten, luonnon kuvaamiseen Karvinen ei ole leipääntynyt. Luonto on hänelle itse asiassa nykyään paljon enemmän kuin työ, se on jonkinlainen elämänfilosofia. Työn alla ei ole juuri nyt mitään konkreettista, mutta Karvinen kuvaa luontoa koko ajan.

”Aina välillä joku kysyy, miksi kuvaan. Vastaan, että siksi, koska huvittaa”, Karvinen vastaa huvittuneena.

Hän luottaa siihen, että kun tekee sitä, mistä nauttii, elämä kuljettaa juuri sinne, minne sen kuuluukin. Mielessä hautuu uusia kirjaprojekteja.

Yleensä Karvinen kuvaa ilman tarkkaa kuvaussuunnitelmaa. ”Kuvaan intuitiolla sitä, mitä näen ja koen ympärilläni. Joitain eläimiä saatan joskus kuvata suunnitelmallisemmin.”

Hiljattain Karvinen hankki valo­kuvaajan työkalupakkiinsa ilmasta kuvaavan dronen, joka näytti uuden perspektiivin luontoon linssin takana.

Esimerkiksi aapasoiden hengästyttävä avaruus ja symmetrinen mosaiikki Patvinsuolla Pohjois-Karjalassa avautuivat todella vasta, kun näköalatornista pääsi dronen avulla nousemaan vieläkin korkeammalle.

Kansallispuistoprojektistaan Karvinen käy puhumassa kirjastoissa ja tapahtumissa ympäri Suomea. Kuvillaan hän haluaa innostaa ihmisiä luontoretkille ja herättää kaipuuta luontoon.

”Se on meissä kaikissa sisällä, mutta se voi joskus olla tosi piilossa, jos sille ei anna lupaa nousta esiin kaiken kiireen keskellä”, Karvinen selittää. Hän on itse kokenut, kuinka luonto rauhoittaa mielen ja herättelee pohtimaan elämän merkityksellisyyttä ja oman elämän tarkoitusta.

Karvinen on ehtinyt koluta maailmalla hengästyttävän hienoissa maisemissa, mutta suomalaisessa luonnossa hän arvostaa hiljaisuutta. Kameran takana kiehtoo maisema, jossa ihmisen pienuus luonnon ympäröimänä paljastuu.

”On vielä monta luontokohdetta, joissa haluaisin käydä. Ainakin Suomen vesiputouksia haluaisin päästä taltioimaan ja dronella merellä olevia kansallis­puistoja.”

Kiireisen kansallispuistoprojektin jälkeen on ollut tarpeen vetää henkeä ilman lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Paitsi, että suunnitelmissa – ei haaveissa – on, että ehtisi istua paikallaan yksin luonnossa ja vain kuunnella ja katsella ympärilleen, ilman mielessä pyöriviä ajatuksia.

• Ammattiluontokuvaaja, toimittaja ja tietokirjailija. Entinen skeleton-kelkkailija ja eräopas.
• Asuu Rovaniemellä. Kotoisin Helsingistä, ja asunut useita vuosia eri puolilla maailmaa.
• Julkaissut valokuva- ja tieto­kirjan: Kansallispuistot ­ – maamme­ luonnon helmet. Kirja ilmestyi vuonna 2017.
• Omistaa perheen kanssa pienen metsäpalstan Virroilla.