Kotiseuturakkaus kestää etäsuhteen
Kaikkia Suomen paikallislehtiä tilaava Jani Halme asuu Helsingissä, mutta on kirjoilla Parikkalassa. ”Minusta on Parikkalalle paljon enemmän hyötyä, kun olen poissa.”
Mainostoimisto Toinen PHD:n luovana johtajana työskentelevän Jani Halmeen mediaura alkoi aikoinaan Parikkalan Sanomista. ”Paikallislehden tilaaminen on jokaisen kansalaisvelvollisuus.” Kuva: Markku VuorikariUrho Kekkonen hyppää ikkunalaudalle ja tuijottaa sisäpihalle. Porttikongin toisella puolella kulkee kivitalojen reunustama Iso-Roobertinkatu. Tämä Helsingin Punavuoressa oleva kaksio on sen toinen koti, ja täällä se elää kaupunkilaiskissan elämää pidättäytyen ulkomaailman houkutuksilta. Vapaana kulkevan maalaiskissan eloa se saa toteuttaa reilun 300 kilometrin päässä Parikkalassa, josta sen isäntä Jani Halme, 42, osti jokunen vuosi sitten vanhan rintamamiestalon.
Vaikka Halme muutti Helsinkiin jo 25 vuotta sitten, hän on yhä kirjoilla Parikkalassa.
”Aluksi kirjojen muuttaminen vain unohtui, mutta nykyään suurin syy on se, että Parikkala tarvitsee verorahojani enemmän.”
Kotiseuturakkaudesta tämä mainosfirman luova johtaja juuri tunnetaankin.
Halme jakaa aktiivisesti Parikkala-aiheisia päivityksiä sosiaalisessa mediassa, eikä ole haastattelua, jossa hän ei vanhaa kotikyläänsä mainitsisi.
Mutta miksi Halme on nähnyt asiakseen niin tehdä? Sitä hän ei tiedä.
Kai se on sitä, että juuret vain ovat niin tiukassa, hän tuumii.
Silti Halmeen tie vei nuorena Helsinkiin, kuten monen muunkin pikkukylän kasvatin. Eikä sitä hänen mielestään kannata katsoa pahalla, päinvastoin.
”En nähnyt muuta vaihtoehtoa, sillä en osaa mitään, mistä Parikkalassa maksetaan. En silti koe, että olisin ikinä kokonaan lähtenyt Parikkalasta. Kun suhteet kotikylään ovat kunnossa ja juuret vahvat, saa lentää minne vain. Minusta on Parikkalalle paljon enemmän hyötyä, kun olen poissa sieltä.”
Tätä näkökulmaa hän toivoisi kaikkien kuihtuvien suomalaiskuntien hyödyntävän enemmän sen sijaan, että poismuuttajia syyllistettäisiin kotiseudun hylkäämisestä. Halmeen mielestä entisistä kuntalaisista ja heidän verkostoistaan kannattaisi ehdottomasti pitää kiinni. Mutta miten?
Esimerkiksi nimeämällä heitä kuntakummeiksi tai järjestämällä päättäjien ja poismuuttaneiden kahvikekkerit tai tikkakisat kerran vuodessa, hän visioi.
Halme muistuttaa, että enää ei tarvitse olla fyysisesti paikan päällä voidakseen tehdä jotain paikkakunnan elinvoimaisuuden eteen. Tunneyhteys merkitsee paljon enemmän.
”Ensimmäiseksi jokaisen kannattaa tilata oma paikallislehti. Se on ihan kansalaisvelvollisuus. Vaikkei aina kaikkia juttuja ehtisi lukea, niin tekstiviestipalstaa seuraamalla pysyy jo aika hyvin kärryillä, mitä kylällä tapahtuu.”
Pienet paikallislehdet ovat Halmeelle sydämen asia. Hänen Helsingin-osoitteeseensa kannetaan joka viikko Parikkalan-Rautjärven Sanomat, ja lokakuusta lähtien miehen viikkorutiineihin on kuulunut käydä läpi melko lailla kaikki Suomen 163 paikallislehteä. Parhaat palat hän julkaisee viikoittain Kotimaan katsaus -lähetyksessä Twitterissä.
Mediaprojekti on osoittanut, että lähes kaikkia Suomen kolkkia yhdistää kolme puheenaihetta: sudet, homekoulut ja tuulivoiman vastustaminen. Ja etenkin pikkukuntien tarinat toistavat sijainnista riippumatta samaa juonta: pinta-ala on kasvanut mutta väkiluku kutistunut, ja samalla ovat vähentyneet palvelut. Niin on käynyt myös Parikkalalle.
Halme tiedostaa, että monet ovat kokeneet pienissä kunnissa kasvamisen nujertavaksi ja yhteen muottiin pusertavaksi, mutta hän näkee asian toisin.
”Pieni kylä opetti suvaitsevaiseksi. Hevarit, kympin tytöt ja lätkänpelaajat olivat kaikki samaa jengiä, koska ei ollut varaa valita. Pikkukylien pakkosuvaitsevaisuus tuo joko-tai-ajattelun tilalle sekä-että-ajattelun: voi nauttia sekä Flow-festivaalista että Piikapitäjän rehveistä ja olla kiinnostunut sekä maataloudesta että start up -yrityksistä.”
Suurin este pienten paikkojen menestymiselle on Halmeen mielestä vieraiden asioiden pelko.
”Maailma muuttuu, ja nykyään uudet ideat voivat tulla yllättävistä suunnista. Jos lähtökohtaisesti vierastaa ja sulkee ovia, jää ihan älytön vauraus ottamatta vastaan.”
Kuntien kannalta paras tulos syntyy, kun avoimuus on molemminpuolista.
Lue koko Jani Halmeen haastattelu keskiviikon MT:stä viikonvaihdeliitteestä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
