Isovanhempien ja lastenlasten kultakausi – yhteisiä vuosia jälkikasvun kanssa on nyt enemmän kuin koskaan
Suurin osa isovanhemmista hoitaa lastenlapsiaan. Asia selviää Sukupolvien ketju -tutkimuksesta.
Hannu ja Leena Laaksola olivat 60- ja 57-vuotiaita, kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, Joona, syntyi. Keskimäärin Suomessa tullaan isovanhemmiksi 56-vuotiaina. Kuva: MARJA SEPPALAKuusivuotias Joona ja hänen neljävuotias siskonsa Saaga ovat laskeneet päiviä siihen, että he pääsevät isovanhempiensa kesämökille Haminan saaristoon. Vihdoin on viikonloppu ja odotus palkitaan.
Pappa Hannu Laaksola ja äidinäiti Leena Laaksola – lapsille mimmu – ovat lupautuneet hoitamaan tyttärensä lapsia, jotta isä ja äiti pääsevät kaksin kesäfestivaaleille kuuntelemaan Lauri Tähkää.
Seuraavana päivänä myös Laaksoloiden pojan 5- ja 3-vuotiaat lapset saapuvat saareen.
Mökki on lapsille paratiisi. Täällä voi uida, ajaa polkutraktorilla ja kauko-ohjattavalla veneellä ja heitellä kiviä veteen. Viime kesänä pappa rakensi pihaan leikkimökin.
Joona on käynyt edellispäivänä papan kanssa ensimmäistä kertaa kalassa. Ja heti onnisti: merestä nousi ahven.
Hannu Laaksola, 66, on entinen Opettaja-lehden päätoimittaja ja lehdistöneuvos. Leena Laaksola, 63, on puolestaan työskennellyt alakoulun rehtorina. Parikymppisinä he opiskelivat luokanopettajiksi samalla kurssilla.
Nyt pariskunta on eläkkeellä. Kuusi vuotta sitten he saivat ensimmäisen lapsenlapsensa, Joonan. Nyt heidän kolmesta lapsestaan kahdella on jälkikasvua.
Laaksolat asuvat lapsiperheistä vain viiden kilometrin päässä Vantaalla ja auttavat usein lastenhoidossa.
Isovanhemmat voivat muun muassa hakea sairastuneita lapsia päiväkodista. Tiistaisin he vahtivat poikansa lapsia, jotta vanhemmat pääsevät yhdessä kuntosalille.
"Aina kun lapset ovat pyytäneet lastenhoitoapua, se on ollut meistä tosi kivaa, koska siinä saa niin paljon itse", Leena Laaksola kertoo.
Mallia Laaksolat ovat saaneet omilta vanhemmiltaan. Jos heidän pienet lapsensa olivat sairaana tai he lähtivät kahdestaan reissuun, Hannu Laaksolan terveydenhoitaja-äiti matkusti Lapualta Ouluun, missä Laaksolat asuivat. Myös Leena Laaksolan äiti matkusti toisinaan apuun Lapin Tervolasta.
"Kun olimme esimerkiksi Australiassa kaksi viikkoa, äitini oli lasten kanssa" Hannu Laaksola muistelee.
Suurin osa isovanhemmista Suomessa hoitaa lastenlapsiaan, selviää vuonna 2012 tehdystä Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -tutkimuksesta. Suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista lähes 80 prosenttia oli auttanut aikuisia lapsiaan alle 14-vuotiaiden lastenlasten hoidossa viime vuoden aikana.
Isovanhempien hoitoapua kaivataan muun muassa vanhempien ilta- ja viikonlopputöiden vuoksi tai kun vanhemmat tarvitsevat unta ja lepoa, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Mitä kuuluu vanhempi -kysely vuodelta 2016.
Isovanhempien antaman avun merkitys perheille on joidenkin tutkimusten mukaan niin suuri, että se voi vaikuttaa jopa perheen lapsilukuun.
Helsingin yliopiston dosentti Antti Tanskanen on tutkinut asiaa brittiläisen aineiston pohjalta. Suomesta vastaavaa tutkimusta ei ole tehty.
"Saimme selville, että toinen tai kolmas lapsi hankittiin todennäköisemmin, jos isovanhemmat hoitivat ensimmäistä lasta. Siinä voivat vaikuttaa aika paljon kulttuuriset tekijät ja päivähoitopolitiikka. Ei se Suomessa välttämättä vaikuttaisi niin paljon", Tanskanen pohtii.
Loput noin kaksikymmentä prosenttia Sukupolvien ketju -tutkimukseen vastanneista osallistuivat lastenlastensa hoitoon harvoin, koska lapsiperheet asuivat kaukana.
”Aina kun etäisyys kasvaa, hoitaminen vähenee”, Tanskanen kertoo.
Vain muutama prosentti kertoi, että välit omiin lapsiin ovat poikki.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja, erikoispsykologi Marie Rautava muistuttaa, että kaikki isovanhemmat eivät koe lastenhoitajan roolia omakseen.
”Isovanhemmat voivat ajatella, että he ovat hoitaneet omat lapsensa ja nyt on heidän lastensa vuoro hoitaa omansa. Voi myös olla, että isovanhemmat ovat niin kiinni työelämässä, että voimavaroja ei riitä lastenhoitoon. Kun lapsia hankintaan entistä vanhempina, isovanhemmat voivat olla huonokuntoisia” Rautava sanoo.
Vastuu lastenlapsista voi myös olla kuormittavaa. Pelkkä uimarannalle meneminen pienten kanssa saattaa hirvittää: entä jos jotain sattuu?
Joskus taas perheet eivät halua isovanhempien apua, koska vanhempien säännöt ovat erilaisia kuin mummon ja vaarin.
”Mitä lapselle saa antaa jälkiruuaksi ja niin edelleen”, Rautava täsmentää.
Vaikkei jälkikasvua hoidettaisikaan, Sukupolvien ketju -tutkimuksen mukaan isovanhemmat pitävät yhteyttä lastenlapsiinsa. Modernit mummot ja vaarit käyttävät yhteydenpitoon esimerkiksi Whatsappia.
Isovanhemmat siis tekstaavat lastenlastensa kanssa ja hoitavat näitä ainakin toisinaan. Entä menneen ajan Suomessa, kun kolme sukupolvea asui saman katon alla – oliko lastenlasten suhde isovanhempiin silloin läheisempi?
Tanskanen uskoo, että suhde on nykyään erilainen muttei välttämättä etäisempi.
”Emotionaalinen side ei kuitenkaan ole katkennut, vaikkei yhdessä enää asutakaan.”
Ehkä isovanhempien ja lastenlasten kulta-aika onkin nyt: kun syntyvyys laskee, isovanhemmilla on antaa enemmän aikaa per lapsenlapsi.
Lisäksi mummoilla ja vaareilla on yhteisiä elinvuosia lastenlastensa kanssa enemmän kuin koskaan ennen, ja yhä useammalla lapsella on ainakin joku isovanhemmista elossa.
Tämä johtuu elinajanodotteen pitenemisestä. Vuonna 2017 syntyneiden poikavauvojen elinajanodote on noin 78 vuotta ja tyttövauvojen noin 84 vuotta.
Vielä 150 vuotta sitten syntyneiden ihmisten elinajanodote oli alle 40 vuotta. Nykypäivän nelikymppiset kopistelevat vasta keski-iän kynnyksellä, ja heillä on usein pieniä lapsia.
On myös syytä muistaa, että ihmiset elävät todennäköisesti toistakymmentä vuotta elinajanodotetta pidempään, sillä väestön terveydentila paranee jatkuvasti, kertoo Tilastokeskus. Lisäksi isovanhemmat elävät hyväkuntoisina pidempään.
Tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että lastenlapsia hoitavat isovanhemmat ovat terveempiä kuin ne, jotka eivät hoida jälkikasvuaan. Laaksola kuitenkin muistuttaa, että asioiden syy-seuraussuhdetta ei ole osoitettu.
MLL:n Rautava ajattelee, että lastenlapset tuovat elämään mielekkyyttä ja tarkoitusta.
”Isovanhemmat voivat hoitoavulla myös kompensoida omaa syyllisyyttään. Esimerkiksi jos pohtii, onko ollut tarpeeksi hyvä vanhempana, niin haluaa olla hyvä isovanhempana”, Rautava miettii.
Sekä Hannu että Leena Laaksola kertovat, että omasta kunnosta tulee pidettyä parempaa huolta ainakin osittain sen vuoksi, että jaksaisi touhata lastenlasten kanssa.
Ja onhan pienten kanssa oleminen eräänlaista sielunhoitoa.
"Minusta lastenlasten kanssa oleminen antaa iloa ja rakkautta. Kun he ovat näin pieniä, se on niin vilpitöntä. Vielä tuntee, että joku todella tarvitsee meitä. Ilahtuu, kun nähdään ja juoksee kaulaan" Leena Laaksola kertoo.
Myös lapset saavat paljon isovanhempien kanssa vietetystä ajasta – tosin vaikutukset ovat muuttuneet aikojen saatossa.
Vielä 1600–1800-luvuilla isovanhemmilla oli merkitystä lastenlasten hengissä selviytymiseen.
"Kun isovanhemmat asuivat lähellä lapsenlasta, samassa kotitaloudessa tai kylässä, ja auttoivat lapsen vanhempia, lapsi todennäköisemmin säilyi hengissä", Tanskanen kertoo.
Hän lisää, että joissain tutkimuksissa on osoitettu, että isovanhempien hoiva olisi yhteydessä siihen, että lapset saisivat kehitys- ja psykologisissa testeissä parempia tuloksia.
Rautava sanoo, että vaikka lapsi tarvitsee ympärilleen periaatteessa keitä tahansa välittäviä aikuisia, isovanhempien rooli kasvatuksessa on erityinen.
"Isovanhemmat voivat kertoa suvun historiasta ja kiinnittää lapsen pidempään jatkumoon ja vahvistaa näin lapsen identiteettiä osana sukua. Isovanhemmat voivat myös kertoa, mitä lapsuus on ollut heidän aikanaan ja lapsi saa näin perspektiiviä elämään”, Rautava sanoo.
Mummu hoivaa, pappa kuskaa. Naiset ja miehet auttavat aikuisia lapsiaan eri tavoilla, selviää Väestöntutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston vuonna 2018 julkaisemasta Sukupolvien ketju -tutkimuksesta.
Naiset antavat enemmän lastenhoitoapua, kun taas miehet tulevat hätiin käytännön asioissa.
”Isoisät voivat esimerkiksi kuskata lapsia harrastuksiin”, Helsingin yliopiston dosentti Antti Tanskanen täsmentää.
Miehet myös tukevat aikuisia lapsiaan taloudellisesti naisia enemmän.
Isoäidit ovat apuna eniten silloin, kun lastenlapset ovat 1–2-vuotiaita. Ala-asteiässä isoisien avunanto kasvaa yhtä suureksi kuin isoäitien.
Tutkimus osoittaa myös, että äidin puolen isovanhemmat – erityisesti äidinäiti – osallistuvat enemmän lastenlasten elämään kuin isän vanhemmat.
"Huomasimme, että silloin kun äidillä on hyvät välit anoppiinsa, myös anopit osallistuvat lastenlasten elämään enemmän kuin silloin, jos välit ovat huonot", Tanskanen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
