Evakkoperheen uusi elämä: ”Olen ylpeä karjalaisjuuristani ja erityisesti karjanhoidon arvostuksesta. – kun lehmä poiki, mummu tapasi sanoa, että ´kiitos rakas´"

Lypsylehmät ovat pitäneet Markku Poikelispään ja hänen äitinsä Airi Kärkkäisen suvun hengissä vaikeinakin aikoina Kuva: Sanne Katainen

Siirtoväen painopiste oli etelässä, kun taas rintamamiesten idässä ja pohjoisessa Kuva: Sanne Katainen

Markku Poikelispää tuo kahvipöytään kannun aamulla lypsettyä tuoretta maitoa. Karjanhoito on verissä 37-vuotiaalla Karjalan evakkojen jälkeläisellä, sillä lypsylehmät ovat pitäneet vaikeinakin aikoina suvun ihmiset hengissä.

Poikelispää osti perikunnalta Pohjois-Pirkanmaalla Kurussa sijaitsevan Pyydysmäen vanhan asutustilan nimiinsä 2014. Hänen äitinsä 68-vuotias Airi Kärkkäinen asuu Pyydysmäessä. Markku sen sijaan asustaa ja hoitaa karjaa Kihniön ja Kurun rajalla Itä-Aureessa, edesmenneen isänsä sukutilalla.

”Olen ylpeä karjalaisjuuristani ja erityisesti karjanhoidon arvostuksesta. Kun lehmä poiki, mummu tapasi sanoa, että ´kiitos rakas´. Meidän suvussa maitoa on täytynyt aina olla omasta takaa”, Markku Poikelispää sanoo Pyydysmäen tuvassa.

Vuonna 1951 syntyneen Airi Kärkkäisen äiti ja isä Kaisa ja Oskar Kärkkäinen lähtivät lapsineen evakkotaipaleelle Käkisalmen maalaiskunnasta Kaukolan kylästä talvisodan jaloista 1939.

”Lähtökäsky evakkoon tuli niin kiireesti, että kahden kuukauden ikäinen Lahja-sisko meinasi unohtua koppaan. Äiti havahtui portailla, että nyt on jotakin jäänyt. Lahja nukkui peräkamarin kehdossa, jonne hänet oli viety leipomisen ajaksi”, Airi Kärkkäinen kertoo.

Suomi sai vallattua jatkosodassa Karjalan takaisin, ja myös Kärkkäisen perhe pääsi väliaikaisesti palaamaan kotiseudulleen. Venäläiset olivat kuitenkin hajottaneet vanhan kodin asuinkelvottomaksi, ja Kärkkäiset asuivat yhteiskortteerissa.

Lopullinen lähtö oli pian edessä ja takaisin Karjalaan palanneet joutuivat uudestaan evakkoon vuonna 1944. Suomen täytyi luovuttaa Neuvostoliitolle toisen maailmansodan seurauksena Karjalasta kolme kaupunkia, kaksi kauppalaa sekä 39 maalaiskuntaa kokonaan ja 21 maalaiskuntaa osittain.

Airin lisäksi Kärkkäisten sisarusparveen kuuluivat Helmi, Lahja, Kerttu, Eila, Matti ja Lauri. Heistä vuonna 1935 syntynyt Helmi ja vuonna 1939 syntynyt Lahja ovat jo nukkuneet pois. Kuva: Sanne Katainen

Sotien jälkeen vuonna 1945 säädettiin maanhankintalaki, minkä perusteella siirtoväki ja rintamamiehet pystyivät hankkimaan maata ja viljelmiä. Noin 407 000 karjalaista asutettiin eri puolille Suomea. Kotiseudultaan pois joutuivat siirtymään myös petsamolaiset sekä osa Sallan ja Kuusamon asukkaista, yhteensä 23 000 henkeä.

Vuoteen 1948 mennessä pääosa sijoitettavista evakoista oli saanut uuden kodin. Kärkkäisen perhe asui väliaikaisesti Urjalassa, Kokemäellä ja Parkanossa, ennen kuin he saivat itselleen Pyydysmäen tilan Kurusta 1947.

Poikelispään mukaan katto vuoti talossa ja kivinavetta oli romahtanut, kun Kärkkäiset saapuivat Karjulan kylään. Alun perin Pyydysmäki oli ollut tuhannen hehtaarin kantatila, jossa oli pidetty muun muassa kansakoulua ja kengitetty hevosia.

Evakkoperheen tullessa Pyydysmäkeen, asutustilalla oli seitsemän hehtaaria peltoa ja 64 hehtaaria metsää. Myöhemmin navettaan hankittiin muutama lehmä ja lisäksi Kaisa Kärkkäinen piti isossa sadan neliön talossa kämppää metsätyömiehille.

”Kymmenen jätkää yöpyi ympäri vuoden laverisängyillä. Äiti laittoi heille kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan. Täysihoitoon kuului myös kahvit ja voileivät”, Airi Kärkkäinen muistelee.

Airin lisäksi Kärkkäisten sisarusparveen kuuluivat Helmi, Lahja, Kerttu, Eila, Matti ja Lauri. Heistä vuonna 1935 syntynyt Helmi ja vuonna 1939 syntynyt Lahja ovat nukkuneet jo pois.

Markku Poikelispää seisoo Kurussa Pyydysmäen tuvassa, josta Kärkkäisen evakkoperhe sai kodin vuonna 1947. Kuva: Sanne Katainen

Muu väestö suhtautui evakkoihin usein vähättelevästi ja leimaavasti.

Kärkkäisen sisarukset muistavat, että naapureilla oli myös Kurussa karjalaisvihaa.

”Puhuttiin, että karjalaiset sotkevat tiet ja kaikki paikat. Meitä vihattiin samalla tavalla kuin nyt vihataan ulkomailta tulleita pakolaisia. Äidin piti käydä aamuisin kerjäämässä lehmille heinää. Osa naapureista antoi ja osa ei”, Airi Kärkkäinen kertoo.

Kaisa-äiti synnytti Airin 46-vuotiaana yksin Pyydysmäen vanhassa saunassa. Hän meni jo seuraavana päivänä synnytyksestä ruispellolle sitomaan kuhilaita.

”Naapurit ihmettelivät sitä kunnioittavaan sävyyn. Kovalla työnteolla karjalaiset saivat maaseudulla arvostusta vähitellen”, Markku Poikelispää tuumii.

Moneen taloon Kurussa asutettiin Karjalan siirtolaisia. Airi Kärkkäisen mukaan Kurun karjalaisten välinen kyläily oli tiivistä, mikä loi tietynlaista turvaa ja yhteisöllisyyttä uudella asuinpaikalla.

Perheen isä Oskar Kärkkäinen muisteli usein kaiholla Laatokan kirkkaita kalavesiä ja Karjalan viljavia peltoja. Vertailukohtana olivat Kurun kiviset pellot ja ruskeavetinen Pyydysjärvi.

Markku Poikelispää auttaa äitiänsä Airi Kärkkäistä ulkotakin vetoketjun kiinnilaittamisessa Pyydysmäen tilan keittiössä. Kuva: Sanne Katainen

Oskar Kärkkäinen kuoli 60-vuotiaana 1959, kun Airi oli kahdeksanvuotias. Leskeksi jäänyt Kaisa-äiti jäi pitämään tilaa, ja hänen jälkeensä Pyydysmäki siirtyi perikunnan nimiin. Sisaruksista Airi, Lahja ja Lauri asuivat kiinteästi maitotilalla.

Tilalla oli lypsykarjaa vuoteen 2000 saakka, jolloin Markku muutti lehmien kanssa Itä-Aureeseen.

Markku Poikelispää valmistui toukokuussa lähihoitajaksi. Hän tekee 50 prosenttista työpäivää terveyskeskuksessa laboratorion näytteenottajana ja työskentelee välillä myös kehitysvammaisten kanssa. Poikelispäällä on Itä-Aureessa 19 lehmää, jotka hän lypsää aamuisin ennen töihin lähtöä.

Karjalaisjuuret näkyvät äidissä ja pojassa, Airi Kärkkäisessä ja Markku Poikelispäässä. Molemmat kertovat olevansa kovia puhumaan ja nauramaan. Myös kiihkeän temperamentin huomaa, kun Airi ja Markku sanailevat Pyydysmäen keittiössä.

Kurukin kuuluu nykyään jo Ylöjärveen. Palvelut ovat kyliltä kadonneet ja väki on vähentynyt. Vanhan asutustilan lähimmät naapurit ovat puolen kilometrin päässä. Markku Poikelispää haaveilee kuitenkin muutosta takaisin lapsuudenkotiin Pyydysmäkeen. Ja lehmistä hän ei luovu.

”Tämä on sydämeni paikka. Kun kiipeän pimeällä tontin korkeimmalle kohdalle, täältä näkee Tampereelle asti. Teiskon tornit ja Näsinneulan masto erottuvat hyvin, Poikelispää sanoo.

Lue lisää aiheesta: Kantaväestö suhtautui evakoihin usein vähättelevästi ja leimaavasti – erityisen huonosti kohdeltiin ortodoksisia karjalaisia: "Kyllähän heitä pidettiin ryssinä"

MT:n lukijat kertovat tarinoita asutustiloista ja evakoista: "Äitini toi yksin 16-vuotiaana Karjalasta kolme hevosta ja evakkokuorman, kun vettä ja pommeja satoi taivaalta"