Mummolan digiloikka kiinnostaa tutkijoita ‒ Korona saattoi jopa lisätä sukupolvien välistä yhteydenpitoa

Korona-aika kavensi sukupolvien välistä teknologisen osaamisen kuilua, sillä monet isovanhemmat opettelivat ensimmäistä kertaa esimerkiksi videopuhelusovellusten käyttöä. Kuva: Jutta Mykrä

Ennen lapset vietiin mummolaan pitkiksi ajoiksi, mutta nykyään kiireiset isovanhemmat eivät ehdi hoitaa lapsenlapsiaan. Onko näin?

Itse asiassa isovanhempien lastenhoitoon osallistuminen ei ole tällä vuosituhannella muuttunut, kertoo Turun yliopiston Invest-lippulaivaprojektin apulaisprofessori, Väestöliiton erikoistutkija Mirkka Danielsbacka.

Sukupolvien ketju -nimisessä tutkimuksessa on vuodesta 2007 alkaen selvitetty perhesukupolvien välistä avunantoa. Tutkittavien perheiden vanhimmat henkilöt ovat sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia.

Suuri osa suomalaisista pienten lasten isovanhemmista on aktiivisesti mukana lastenlastensa elämässä: noin 80 prosenttia hoitaa heitä ainakin toisinaan, ja yli 90 prosenttia vähintäänkin pitää yhteyttä.

Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, isovanhempien tarjoamaa lastenhoitoapua voisi yleensä kuvailla arjen helpottajaksi ja turvaverkoksi.

Isovanhemmat mahdollistavat vanhempien oman ajan tai sen, että lapset eivät joudu olemaan pitkiä aikoja yksin. Lisäksi isovanhempiin ollaan usein ensimmäisenä yhteydessä, jos jotain yllättävää tapahtuu.

"Sen sijaan eteläisemmässä Euroopassa isovanhemmat paikkaavat usein päivähoitopalveluja. Etenkin äidinäidit saattavat paimentaa lapsenlapsiaan jopa päivittäin", Danielsbacka huomauttaa.

Koronapandemia iski vuonna 2020 erityisesti ikäihmisiin, mutta koronan vaikutuksista isovanhempien tarjoamaan lastenhoitoapuun ei ole tarkkaa tietoa.

Danielsbackan mukaan voidaan kuitenkin arvailla, että etenkin pandemian alussa ja pahimpien koronakuukausien aikana lastenhoito notkahti.

Voidaan myös olettaa, että yhteydenpito muuten kuin kasvotusten tapaamalla lisääntyi, Danielsbacka huomauttaa. Monet isovanhemmat saattoivat vielä vuonna 2019 arastella esimerkiksi erilaisten videopuhelusovellusten käyttöä, mutta korona teki niistä arkipäivää ja kavensi sukupolvien välistä teknologisen osaamisen kuilua.

"Kun opettelun kynnys on ylitetty, videopuhelut ovat todennäköisesti jääneet arkipäiväiseksi yhteydenpitotavaksi."

Ahkera viestittely ja puhelujen soittelu eivät tutkimusten mukaan vähennä kasvokkain tapaamisia, vaan enemmänkin lisäävät vettä myllyyn, hän jatkaa.

"Yhteydenpito siis lisää yhteydenpitoa."

Lastenlasten hoitaminen näyttää vaikuttavan myönteisesti isovanhempien terveyteen ja jopa antavan lisää elinvuosia.

Lastenlapsistaan huolehtineiden isovanhempien riski kuolla oli 20 vuoden tutkimusjakson aikana kolmanneksen matalampi kuin niiden ikätovereiden, jotka eivät osallistuneet lastenlastensa hoitamiseen. Näin kertoo vuonna 2016 Journal of Evolution and Human Behavior -lehdessä julkaistu saksalais-sveitsiläisen tutkimus.

”Jos isovanhemmalla ja lapsenlapsella ei ole mitään yhteyttä, se vaikuttaa kielteisesti isovanhemman terveyteen. Tämä syy‒seuraus-suhde voi johtua kehityshistoriastamme, sillä lajin selviytyminen riippui pitkälti hyvästä lastenhoidosta”, kertoi sveitsiläisen Baselin yliopiston tutkija Sonja Hilbrand tuolloin uutistoimisto Reutersille.

Sukupolvien ketju -tutkimuksen mukaan valtaosa lastenlapsiaan hoitavista isovanhemmista osallistuu lastenhoitoon auttamisen halusta. Vastaavasti yli 40 prosenttia isovanhemmista kokee auttamisen velvollisuudekseen.

Suhtautuminen lastenlastenhoidon velvoittavuuteen näyttää kasvavan vastaajan ikääntyessä. Samat ihmiset, jotka alle kuusikymppisinä ajattelivat, että eivät hoitaisi lastenlapsia velvollisuudentunnosta, saattavat seitsemänkymppisinä ajatella asiasta toisin.

"Kun suurista ikäluokista on tullut isovanhempia, uusi elämäntilanne on saattanut muuttaa mieltä", pohtii Danielsbacka.

Se, mitä lastenlasten hoitoon kenenkin mielestä sisältyy, on toistaiseksi hämärän peitossa. Sukupolvien ketju -tutkimuksen seuraavassa kyselyssä on tarkoitus selvittää yksityiskohtaisemmin muun muassa sitä, miten lastenlapsiin ollaan yhteyksissä.

"Isovanhemmuutta on yhtä paljon kuin on isovanhempiakin. Ei isovanhemmuus aina tarkoita pullantuoksuista mummolaa, vaan isovanhemmat voivat toimia omalla tavallaan."

Danielsbacka huomauttaa, että ennen isovanhempien tarjoama lastenhoitoapu kaatui lähes aina isoäitien harteille. Voidaan olettaa, että koska isät ovat muutamia kymmeniä vuosia ottaneet entistä aktiivisempaa roolia lastenhoidossa, he alkavat olla aktiivisia myös lastenlastensa hoidossa.

"Nykyajan isoisyys on yksi kiinnostava aihe, joka kaipaa lisätutkimusta", Danielsbacka kertoo.