Kirja-arvio: Trilleri teinitytön katoamisesta riipii – jokainen vanhempi osaa eläytyä painajaisista pahimpaan
Lisa Jewell on aiemmin kirjoittanut viihderomaaneja, mutta kokeilee nyt kynänsä terävyyttä psykologisten jännärien puolella.
Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa. Suomennos: Karoliina Timonen. 407 sivua. WSOYEn pidä kovan väkivallan dekkareista. Tuntuu, että viihde raaistuu vuosi vuodelta. K16-elokuvissakin on kohtauksia, joissa tapaan sulkea silmät.
Silloin tällöin tartun psykologisiin jännitysromaaneihin. Kunhan henkilöt ovat uskottavia ja juonikoukut taitavasti viritettyjä, trilleri toimii ajatusten sieppaajana, jos sellaista kaipaan.
Brittiläisen, aiemmin viihderomaaneja kirjoittaneen Lisa Jewellin (s. 1968) ensimmäinen psykologinen jännäri täyttää tehtävänsä. Aihetta, lapsen katoamista, on käytetty paljon. Teho on taattu: jokainen vanhempi osaa eläytyä siihen painajaiseen.
Jewell kehittelee varsin poikkeuksellisen kuvion. Ellie on 15-vuotias lahjakas tyttö, joka pyrkii huippuarvosanoihin. Viimeinen havainto tytöstä on katoamispäivän aamuna kodin lähialueen turvakamerassa. Sen jälkeen ei mitään vihjettä. Hyvin voinut perhe hajoaa pian traumoihinsa.
Uusi käänne ilmaantuu vuosia myöhemmin, kun maastosta löytyy Ellien tavaroita. Noihin aikoihin Ellien äiti tapaa hurmaavan miehen, johon rakastuu. Miehen toinen tytär muistuttaa ällistyttävästi Ellietä. Mitä Ellielle tapahtui?
Henkilögalleria on riittävän perusteltu, jotta ydinhenkilöihin voi uskoa. Mysteeri pitää otteessaan loppuun asti, jolloin solmut on purettu viimeistä säiettä myöten auki.
Aika ajoin uutiset räväyttävät otsikoihin käsittämättömiä tekoja. Ihmisen mieli voi olla upottava. Tämänkin tapaisia tarinoita tiedetään oikeasti tapahtuneen, siksi Ellien tarinaa ei pysty sulkemaan kevyesti mielestään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
