60-vuotias Jyrki Jalkanen on ollut puutarhojen puolella 36 vuotta

Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen 60 vuotta 28.9. Juhlii työn merkeissä. Kuva: Kari Salonen

Syyskuisena perjantaina vuonna 1977 Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtajalla Jyrki Jalkasella oli elämä avoinna monella tavalla.

Hän oli päässyt armeijasta, tyttöystävää tai opiskelupaikkaa ei ollut, työpaikasta puhumattakaan.

Sunnuntaina tilanne oli jo parantunut, sillä illalla oli löytynyt tyttöystävä. Nyt takana on neljäkymmentä aviovuotta ja kolme aikuista poikaa.

Maanantaina työtilannekin parani. Hän sai harjoittelupaikan Jyväskylästä Juhani Tahvosen, myöhemmin Viher­landiana tunnetulta, puutarhalta.

Tausta työhön oli hyvä, sillä Jalkanen on kauppapuu­tarhurin poika Laukaan Lievestuoreelta Keski-Suomesta.

"Isä tiesi, että pienet kiviset pellot eivät elätä viisilapsista perhettä. Puutarha perustettiin 1954", hän sanoo.

Seuraavana keväänä alkoivat puutarhaopinnot Lepaalla. Jo opiskeluaikana hänet värvättiin Kauppapuutarhaliittoon kesätöihin.

Tammikuussa tulee 36 vuotta täyteen liiton leivissä. ­Toiminnanjohtajana Jalkanen on ollut nyt kymmenen vuotta.

Jalkanen pitää liiton tärkeimpänä saavutuksena alan pysymistä hengissä.

"Tuottajat ovat sitkeää porukkaa. On kyetty pitämään kotimaisuus vahvana ja aivan eri tasolla kuin muissa Pohjoismaissa."

Kotimaisten vihannesten asema on hyvä, sillä osuus tuoreessa salaatissa on yli 90 prosenttia, kurkussa noin 85 prosenttia ja tomaatissa 58 prosenttia.

Muissa Pohjoismaissa omavaraisuus vaihtelee kolmasosan ja puolen välillä.

"On voitu osoittaa suomalaisille hyvin avoimella politiikalla ja näytöillä, että osataan viljellä puhtaampaa kuin muualla. Kulut­tajat ovat valinneet kotimaisen."

Puhtaudesta on myös ­todisteet. Euroopan elintarviketurvallisuusviraston Efsan tutkimus huhtikuussa osoitti suomalaiset elintarvikkeet EU-maiden puhtaimmiksi torjunta-­ainejäämistä.

"Jo 47 vuotta sitten liitto sai palkinnon biologisen torjunnan käytöstä. Puhtaus on tapissa. Sille ei oikein voi enää tehdä mitään."

Alan huoli selviytymisestä on ollut aiheellinen. Esimerkiksi EU-neuvottelujen aikaan tilanne oli kiperä. Silloin tuontimääristä, ajankohdista ja hinnoista päätti maatilahallitus, mutta EU-jäsenyys veisi tuontitullit ja hinnat vapautuisivat.

Rajat aukeaisivat, jotta paperia ja kaikkea muutakin voisi viedä.

Puutarhat valmistautuivat ankaraan kilpailuun tuontivihanneksia vastaan. Vuonna 1988 pidettiin vihannesjaoston kokous Karjala-talolla Helsingissä. Siellä esitettiin ajatus koti­maisuudesta kertovasta Sirkkalehti-merkistä.

Se lanseerattiin vuonna 1989 ja merkki näkyy edelleen.

"Kuluttajat vievät pakkauksissa joka vuosi yli 300 miljoonaa merkkiä koteihinsa."

EU-neuvotteluissa Suomi sai myös luvan maksaa pohjoisia olosuhteita korvaavaa 141-­tukea. Sille on tähän saakka jokainen hallitus ja eduskunta antanut tuen.

"Se tuki on nykyisin noin seitsemän prosenttia puutarhojen liikevaihdosta. 93 prosenttia tuloista tulee markkinoilta. Mutta tuki on tärkeä, se usein ratkaisee, onko tuloksen etumerkki plus vai miinus."

Jalkanen puhuu paljon kotimaisesta ruuasta. Tietenkin, sillä liiton tuottajat myyvät koko tuotannon kotimaahan.

Toisaalta hän saa myös selittää, miksi Suomessa kannattaa kasvattaa vihanneksia talvella ja pimeässä. Energiaa kuluu ja tuotannon tehokkuus luo mieli­kuvan teollisuudesta.

Esimerkiksi kurkkujen tuotannon tehokkuus on kymmen­kertaistunut Jalkasen uran aikana.

Kehittämisen kärki on ­energian kulutuksen vähentämisessä.

"Vuonna 2014 ohitettiin vaatimukset uusiutuvan energian määrästä. Noin 700 kasvihuoneella 900:sta on kotimaiseen polttoaineeseen perustuva lämmitys", Jalkanen luettelee.

Haasteena on vähentää muovia. Biohajoava muovi on vielä liian kallista.

Jalkanen on iloinen, että Suomessa juuri hyväksyttiin hyönteiset ravinnoksi. Hyönteisiä voi ruokkia puutarha­jätteellä ja hävikki pienenee.

Luomu on puutarhureille kiperä kysymys. Luomu kiinnostaa tuottajia, mutta puutarhojen luomupinta-ala ei ole lisääntynyt kymmeneen vuoteen. Vihan­neksissa luomun osuus on selvästi alle muiden ruokien.

Ehkä puhtaaksi brändätty kotimainen vihannes on jo liian lähellä luomua.

Jalkanen ei tyrmää ajatusta. Efsan raportin mukaan mitä pohjoisemmaksi tullaan, sitä vähemmän jäämiä torjunta-­aineista löytyy. Pohjoisessa luomun osuus vähenee.

"Suomalaisissa vihanneksissa on vähemmän jäämiä kuin muualla luomussa", Jalkanen väittää.

Silti moni puutarha mielellään vaihtaisi luomuun. Nyt vaihtaminen kuitenkin näyttää vaikealta, sillä EU:sta tuli lunta tupaan viime kesäkuussa.

Silloin päätettiin, että luomupuutarhan kasvien juurien pitää olla maassa. Suomessa ei ole, sillä maa jäätyy talvella ja täällä käytetään kasvualustoja.

Päätös käytännössä jäädyttää tuotannon nykyiselle tasolle.

Neljänkymmenen vuoden työuran aikana Jalkanen on nähnyt puutarha-alalla kolme suurta muutosta.

"Ruukkuvihannesten viljely alkoi vuonna 1982. Se alkoi nollasta, ja 25 vuoden päästä tuotanto oli 100 miljoonaa yksik­köä vuodessa."

Talviviljely opeteltiin 1980-­ luvulla. Jalkanen arvelee, että ilman sitä Suomessa olisi annettu periksi tuonnille jo ajat sitten.

Kolmannen muutoksen partaalla olemme parhaillaan. Se on kasvuoloilta tarkasti säädelty kerrosviljely suljetussa tilassa.

Jalkanen ennustaa kerros­viljelyn kasvun räjähtävän useasta syystä:

"Suurissa kaupungeissa maa on kallista, mutta tyhjiä hallitiloja on kaikkialla. Vedestä on niukkuutta ja kerrosviljely vie kymmenesosan kasvihuone­viljelyn vedestä."

Kuluttaja voi myös arvioida, että saasteet eivät pääse suljettuun kasvuympäristöön.

Lisäksi rahoitusta tuntuu löytyvän. Tekniikka on helppo laajentaa ympäri maailmaa.

"Joulun hitti voi Saksassa olla jääkaapin kokoinen kerrosviljelykaappi kotiin", Jalkanen ennustaa.

Talviviljelyn ansiosta Suomella voi olla tälle kehitykselle annettavaa.

"Suomi on ainoa maa, jossa on ymmärrystä pimeässä viljelyyn."

Jalkanen ei innostu kaupan halven­tamiskampanjoista.

"Jos yksi ketju ottaa halventamisen katteista, naapuriketju ei voi niin tehdä, vaan se otetaan viljelijältä."

Muutenkin ala elää kaupan puristuksessa.

"Hinnoista päättää kauppa, vaikka he sanovat, että neuvotellaan. Sellainen meillä on kokemus, että hinnat ovat ilmoitus­luontoisia. On myös tietoa, että sopimuksia ei noudateta."

Myönteistä on, että kauppa nostaa kotimaisia tuotteita ­esille.

Jalkanen on koulutukseltaan puutarhuri, mutta nykyään tuotanto rajoittuu korkeintaan ruukkuyrtteihin.

Kasvikset ovat kuitenkin hänen vastuullaan keittiössä.

"Kala kaikissa muodoissa ja kasvikset ovat minun juttuni keittiössä."

Kolmasosan vuodesta Jalkanen asuu Luumäellä vaimon kotiseudulla. Kivijärvellä uistellaan ja vedetään nuottaa.

"Yksi nuotanveto kestää noin kolme tuntia. Tarvitaan vähintään neljä venettä ja kuusi tai seitsemän ukkoa. Siellä kuulee kyläjutut eikä politiikkaa puhuta."

Nuotalla nousee yli 20-senttistä muikkua.

Jyrki Jalkanen

Perheeseen kuuluu vaimo, kolme poikaa ja kaksi lastenlasta.

Asuu Helsingin Tapanilassa. Toinen koti Luumäellä Kivi­järven rannalla.

Puutarhuri ja hortonomi Lepaalta. Lisäksi 1990-luvun alussa opintoja kauppakorkea­koulussa sekä viestinnän tutkinto.

Harrastaa laajasti kulttuuria.

Kannustaa puutarhoja sosiaaliseen mediaan. "Minuuteissa saa viestin sadoille tuhan­sille."

Nelinkertainen salibandyn Suomen mestari poikien joukkueen­johtajana. Ura kesti noin kymmenen vuotta.