Kuuluuko seurakuntien jäsenten maksaa kirkkoon kuulumattomien hautaukset? Kestämätön tilanne vaatii ratkaisua
Nettipalstoilla esitetään usein hautaustoimen siirtämistä yhteiskunnalle. Säästöpaineissa sinnittelevät kunnat ja hyvinvointialueet tuskin haluavat sitä ristikseen, kirjoittaa kolumnissaan piispa Matti Repo.
Hautaamisen hinnoittelussa ei lain mukaan voi ottaa huomioon siitä, onko vainaja ollut kirkon jäsen. Kuva: Petteri KivimäkiHautaustoimilaki tuli voimaan vuonna 2003. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat määrättiin osoittamaan hautapaikka jokaiselle kunnan asukkaalle.
Se oli luontevaa; olihan joka seurakunnalla jo vanhastaan asianmukaisesti rakennettu, vihitty ja hoidettu hautausmaa.
Hautaustoimen hoitaminen liittyy läheisesti kirkon hengelliseen tehtävään. Hautaaminen on kirkolle muutakin kuin vainajien loppusijoittamista. Kyse on sielunhoidosta, rukouksesta ja ikuisuustoivon julistamisesta.
Hautaamisen hinnoittelussa ei lain mukaan voi ottaa huomioon siitä, onko vainaja ollut kirkon jäsen.
Hautaan, sen avaamiseen, peittämiseen ja hoitamiseen kuten myös ruumiin tuhkaamiseen liittyvät taksat määrittyvät samoilla perusteilla kaikille kussakin seurakunnassa.
Valtio sitoutui suorittamaan kirkolle korvauksen sen yhteiskunnallisista tehtävistä.
Vuonna 2014 luovuttiin kirkon saamasta yhteisöveron tuotosta ja määriteltiin valtion budjettiin vuosittainen indeksiin sidottu summa. Kohtuullisena pidettiin 80 prosenttia kuluista. Korotukset ovat kuitenkin viime vuosina jääneet tekemättä.
Valtionvarainministeriö esittää nyt lisäksi 20 miljoonan leikkausta korvaukseen sillä perusteella, että verotuksen muutokset nostavat seurakuntien saamaa kirkollisveron tuottoa.
Näyttää siltä, että kirkko saa korvausta, mutta ei valtiolta vaan jäseniltään.
Kirkollisveroa ei voi käyttää hautaustoimeen. Se on tarkoitettu seurakunnan hengelliseen työhön. Siksi se kootaan vain kirkkoon kuuluvilta.
Seurakunnat huolehtivat kuitenkin kaikkien hautaamisesta, mitä varten on monin paikoin pitänyt käyttää lisäksi kirkollisveroja. Valtion osuus on jäänyt jälkeen hintojen kehityksestä. Uuden esityksen mukaan se on enää 52 prosenttia kuluista.
Valtion aikomus leikata korvausta pakottaa seurakunnat joko korottamaan hintoja tai laittamaan jäsenet maksamaan myös kirkkoon kuulumattomien hautaamisia.
Laskennallinen korotus hautausta kohti olisi 400–1000 euroa, mikä on monille kohtuuton. Jäsenten verojen käyttäminen muiden hautauskuluihin taas asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan uskontokunnan perusteella, mikä on ristiriidassa perustuslain kanssa.
Valtion aikomus leikata korvausta pakottaa seurakunnat joko korottamaan hintoja tai laittamaan jäsenet maksamaan myös kirkkoon kuulumattomien hautaamisia.
Tilanne vaatii ratkaisua: joko valtio pysyttelee sopimuksessaan korvauksesta tai seurakunnille tehdään mahdolliseksi ottaa kirkon jäsenyys huomioon hinnoittelussa.
Nettipalstoilla esitetään usein, että ”kirkon monopoli” pitäisi purkaa ja hautaustoimi siirtää kokonaan yhteiskunnalle.
Säästöpaineissa sinnittelevät kunnat ja hyvinvointialueet tuskin haluavat sitä ristikseen.
Vaikka hautaamista voi jokaisen kuolevaisuuden tähden pitää ”varmana liiketoimena”, sitä on vaikea saada kannattamaan. Laki kieltää hautausmaan ylläpitämisen voiton tavoittelemiseksi.
Talous pysyy balanssissa vain nostamalla hintoja tai alentamalla palvelua.
Jompikumpi uhkaa nyt seurakuntia valtion leikatessa omaa vastuutaan.
Kolumnin kirjoittaja on Tampereen hiippakunnan piispa.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
